Tapahtunutta

 Palaan vielä viime viikon tapahtumiin. Poimin  sieltä hyvän mielen asioita. Vastaan samalla haasteeseen, jonka lähetti Tylsä Mörökölli, kiitos. Olen listannut aikaisemmin kymmenen hyvää mieltä tuottavaa asiaa. Nyt jatkan haastetta ja kerron viime viikon iloa tuottavat.
Askartelukurssilla huovutin pääsiäismunia. Nyt ne ovat valmiit, lisäsin mukaan myös höyheniä. Koska pajunkissat eivät ole vielä auenneet, ripustin munat väliaikaisesti koivunoksiin, jotka keräsin tuulen pudottamina maasta. Kerään tuonnempana pajukissaoksia ja huopamunat pääsevät paraatipaikalle pääsiäisenä. 

Matonkuteiden hankintareissulla  löysin Kauhavan kirpputorilta tämän maljakon (5,60€). Olen etsinyt maljakon tekijää, mutta en ole löytänyt. Luulin Gunnel Nymanin maljakoksi, mutta en ole voinut varmistaa asiaa. Kaikesta huolimatta kaunis maljakko, pidän siitä. Jos joku tietää tästä enemmän, otan vinkit kiitollisena vastaan.

 Kauhavan reissun paluumatkalla emme voineet olla pysähtymättä Teerijärvellä näiden ranchien edessä.

 Ensin kohtasimme hurmaavan raudikon. Aidan takaa se osasi poseerata sopivan tottuneesti ja lähestyi kameraa tottunein elkein. Vaikka hieman pelkään hevosia, en pelännyt tätä, olihan aita välissä.

Seuraavan ranchin laitumilla käyskenteli uljas pihvikarja. Oli iltapäivä,  joten tässä ollaan menossa päivälliselle. Menomatkalla pihvikarja lepäili puiden katveessa sulattelemassa lounasta ja nyt on siis päivällisen aika. 

Aivan viereisellä laitumella tummaveriset ratsukot nauttivat kevätauringosta.

Sunnuntaina, viikon viimeisenä päivänä,  auringon helottaessa täydellä terällään oli ilo lähteä lenkille. Ilma tuoksui keväältä, kaupunki oli vielä hiljainen melkein autio, olihan vasta aamupäivä. Suurin osa kaupunkilaisista vietti pitkää aamua kotonaan lepäillen.
Pieni miinus olivat erittäin liukkaat  kävelytiet. Etsimällä etsin kadun aurinkoisia puolia, joista löytyi sulaneita kohtia. 

Antiikkimessujen viimeinen päivä oli menossa parasta aikaa Urheilutalolla. Päätin poiketa sinne. Seisoin hetken Urheilutalolle johtavan kävelytien päässä. Se kiilsi kauniisti auringossa jäisenä ja liukkaana. Uskaltaisinkohan kävellä vajaa sata metriä tuota iljanteista jääväylää pitkin, hiekan jyvääkään ei  tien pinnalla näkynyt. Rohkaisin itseni ja hitaasti askeltaen lähdin liikkeelle. Horjahdin muutaman kerran, mutta en kaatunut. Huokaisin helpotuksesta, kun pääsin perille.  Aulassa oli ensiapu odottamassa. Jäälaatikko oli varattu vain loukkaantuneille. Onneksi olin terve, huokaisin. Loukkaantumiseen oli varauduttu jäillä, mutta ei ennaltaehkäisyyn eli hiekotukseen. Suomessa näyttää hiekka olevan kallista, melkein timanttien hinnoissa, kun sitä ei raskista ripotella kulkuväylille.
Antiikkimessuilla en löytänyt hinta- ja laatusuhteilla mitaten mitään ostettavaa.

Kokonaisuutena viikosta voi sanoa, että se oli hyvän mielen viikko.