Mäkimeirami ja kukista kiviin

Joskus olen ostanut kivikkokasveja pihalleni. Valintaan ovat vaikuttaneet kukkien väri, kasvutapa ja lehtien kauneus. Yksi näistä kasveista on mäkimeirami. Ostaessani en ajatellut sitä maustekasvina, vaikka kuivattua  meiramia olen mausteena purkista ripotellut lähinnä kasvisruokiin. Selvitymisopas blogissa kerrotaan  hyvin mäkimeiramin käytöstä, allaoleva teksti on lainattu sieltä. 

Mäkimeirami sopii hyvinkin monenlaisten ruokien mausteeksi. Tuoreena se kannattaa lisätä ruokiin vasta valmistuksen loppuvaiheessa voimakkaan makunsa vuoksi; kuivattuna maku mietonee ja makeutuu. Yleensä mäkimeiramia on käytetty pizzoihin sekä pasta- ja tomaattiruokiin, mutta se sopii myös erilaisiin liha-, kala- ja kanaruokiin ja niiden kastikkeisiin, salaatteihin, papu-, juusto- ja munakoisoruokiin. Suomen lounaissaaristossa kalastajat ovat käyttäneet mäkimeiramia perinteisesti kalaruokien ja varsinkin silakkaruokien mausteena. Kukilla ja versoilla voi maustaa viinietikkaa, ja kaljankin maustamiseen sitä on käytetty. Omasta puutarhasta mäkimeiramin lehtiä, versonlatvoja ja kukkanuppuja voidaan nyppiä pitkin kesää mausteeksi. 

Kerrotut päivänliljat ovat kukkineet jo muutaman päivän. Kuten nimi kertoo kukat kestävät päivän verran ja uusia avautuu jatkuvasti. Sadepäivän jälkeen  sadepisarat viipyvät vielä terälehdillä.

Orvokit olivat jo pitkään kukkineena kaikkensa antaneet, joten laskin ne ikuiseen lepoon. Mietin Raision Kukkatalossa pitkään mitä istutan tilalle, kun niitä valkoisia pelargoneja ei ollut. Yllätin  itseni kun päädyin minulle hieman vieraaseen kukkakokonaisuuteen. Tuossa ne nyt ovat istutettuna kermanvalkoiset Surffniat ja valkoisen pehmeinä kukkapillvinä rönsyävät Poutapilvet (Diamond Frost).  Jostain syystä kukkalaatikot muistuttavat hääkimppua. Täytyy totutella nyt tähän romanttiseen tyyliin.

Poutapilvien alle laitoin kivilaatikon. Vastakohdat täydentävät toisiaan. Näillä taas mennään mutkaista tietä näkymättömiin, kuten sanonta kuuluu.