perjantai 1. heinäkuuta 2011

Kimalaisten kesä

Katselen kukissa pörrääviä kimalaisia. Niiden mustavalkoraidallinen takamus muistuttaa karvaista hännänpäätä. Se on kuin pätkä raidallista kissanhäntää. Ahkerasti ne pyllistelevät takapuoli pystyssä kukasta kukkaan. Vaikka niiden elämä on lyhyt, ne näyttävät onnellisilta häärätessään, ajattelen. En halua häiritä ahkeraa työntekoa, sillä siitä ne eivät pidä. Pistävät hätistelijää.

Keväällä herää kiven alla kuningatar. Se pörrää aikansa kunnes löytää autioksi jääneen maalaishiiren pesän. Kuningatar pyöräyttää vahakennoon munat ja pian kennot kuhisevat toukkia. Ne herkuttelevat aikansa kuningattaren noutamalla siitepölytahnalla, kunnes koteloituneista toukista putkahtaa pörrääviä kimalaisia. Tyttökimalaiset aloittavat heti työläiselämänsä. Ne keräävät niska limassa kukista mettä kuningattarelle ja levittävät siitepölyä ympäriinsä. On valmistauduttava jo ensi kesään. Ei ole aikaa kuhnailla, ne tuumivat. Elämä kestää keväästä syksyyn. Keväällä aloittavat taas uudet kimalaiset.
Mitä pojista tuli ? Niistä tuli kuhnureita. Päivät pitkät ne surisevat nautiskellen kuningatteren ympärillä. Sen seurauksena kuningatar munii tyhjentyneisiin pesäkennoihin. Piirittävät kuhnuripojat tyttötyöläisiäkin, varsinkin syksyllä kun työt on tehty.
Yhdyskunnan rakentaminen on työläistyttöjen varassa. Kun koko kesä on uurastettu, ovat työläiset syksyllä jo lopen kyllästyneitä. Ne aloittavat kapinan. Ovat sitä mieltä, että kuningattaren on aika luopua kruunustaan. Vaikka kuningatar on kuherrellut koko kesän kuhnurien kanssa, se ei saa niiltä apua kapinaan. Kuningatar häviää kapinan ja voittajat tappavat kuningattaren.

Nyt alkaa työläisten valtakausi, ne kuhertelevat kuhnurien kanssa ja munivat. Pesään syntyy uusia työläisiä ja kuhnureita. On jo syksy ja talvi tulossa, enää eivät kaikki saa jatkaa elämäänsä. Hedelmättömien työläisten ja kuhnurien elämä päättyy. Vain pesässä syntyneet hedelmälliset naaraat asettuvat suojaisiin koloihin talvilevolle. Niiden kesän kestävä elämä alkaa keväällä kuningattarena.

Puutarhan kukissa surisee, kimalaisten siivet kimaltavat auringossa. Työläiskimalaiset nauttivat elämästään uurastamalla. Tuskin ne aavistavat lopun lähestyvän, mutta kohtalo on armoton. Syksyllä on palkanmaksun aika. Palkkana on kesän kestävä elämä. Vain valituille elämä kestää vielä edessä olevan kesän.

**********
Pakinaperjantai  240. haaste = Hännän tärinä

14 kommenttia:

  1. Peikko ei tiennyt, että kimalaiset hikoilevat. Vai mistä niiden niskat tulevat limaisiksi? :)

    VastaaPoista
  2. Unelma,
    Kiitos.

    isopeikko,
    Kyllä tuossa hääräämisessä muutama hikipisarakin saattaa kierähtää, ainakin helteellä.

    VastaaPoista
  3. Luin ensin että: "Kiimaisten kesä" Ajattelin mitähän se Arleena oikein nyt mahtaa kirjoitaa :)

    VastaaPoista
  4. hanne,
    Kiitos.

    Ari,
    Minä taas ajattelin kun komenttisi luin, että mitähä Arilla mielessä pyörii.
    Kaikki on vain johtuu kolmesta kirjaimesta ja niin on merkitys aivan toinen.

    VastaaPoista
  5. Hyvä, kun muistutat, kuinka kovan työn takana on meidänkin kukkaloistomme. Jos nuo pörriiäiset eivät siellä kiertelisi, meidänkin kesämme olisi erilainen.

    VastaaPoista
  6. Ihailtava ja monimutkainen tuo kimalaisten yhteiskunat. Ja ihminen siitäkin riistää hyödyn itselleen!

    VastaaPoista
  7. mm,
    Kaikki on järjestetty tarkoituksella. Kun vaan muistaisimme antaa kaikelle tilaa, kimalaisillekin.

    Hymyilevä eläkeläinen,
    Samaa mietin minäkin. Kaikki on juuri oikein mietitty.
    Totta ihmisen ei pitäisi puuttua ihan kaikkeen.

    VastaaPoista
  8. Mainio kuva ja kiintoisa pakina. Sellaisia ne kuhmurit on: hauskaa pidetään, mutta mitään lojaalisuutta on turha odottaa ;) Ahkerat tytöt pitävät pyörät pyörimässä. Onkohan ne ottaneet oppia ihmisistä - vai toisin päin?

    VastaaPoista
  9. Ina,
    Tuota minäkin pohdin, kun kirjoitin pakinaa.
    Luonto opettaa niin monin tavoin.

    VastaaPoista
  10. Kimalaiset ja ihmiset, ehkä paljon yhteistä, en tiedä.

    VastaaPoista
  11. SusuPetal,
    Kyllä yhteistä löytyy, eikö naiset ole pesän rakentajia

    Tuija,
    Viime kesän kuva, toivottavasti tänä kesänäkin punahatut kukkivat runsaasti ja saan ihailla perhosia ja kimalaisia.

    VastaaPoista