Keväällä herää kiven alla kuningatar. Se pörrää aikansa kunnes löytää autioksi jääneen maalaishiiren pesän. Kuningatar pyöräyttää vahakennoon munat ja pian kennot kuhisevat toukkia. Ne herkuttelevat aikansa kuningattaren noutamalla siitepölytahnalla, kunnes koteloituneista toukista putkahtaa pörrääviä kimalaisia. Tyttökimalaiset aloittavat heti työläiselämänsä. Ne keräävät niska limassa kukista mettä kuningattarelle ja levittävät siitepölyä ympäriinsä. On valmistauduttava jo ensi kesään. Ei ole aikaa kuhnailla, ne tuumivat. Elämä kestää keväästä syksyyn. Keväällä aloittavat taas uudet kimalaiset.
Mitä pojista tuli ? Niistä tuli kuhnureita. Päivät pitkät ne surisevat nautiskellen kuningatteren ympärillä. Sen seurauksena kuningatar munii tyhjentyneisiin pesäkennoihin. Piirittävät kuhnuripojat tyttötyöläisiäkin, varsinkin syksyllä kun työt on tehty.
Yhdyskunnan rakentaminen on työläistyttöjen varassa. Kun koko kesä on uurastettu, ovat työläiset syksyllä jo lopen kyllästyneitä. Ne aloittavat kapinan. Ovat sitä mieltä, että kuningattaren on aika luopua kruunustaan. Vaikka kuningatar on kuherrellut koko kesän kuhnurien kanssa, se ei saa niiltä apua kapinaan. Kuningatar häviää kapinan ja voittajat tappavat kuningattaren.
Nyt alkaa työläisten valtakausi, ne kuhertelevat kuhnurien kanssa ja munivat. Pesään syntyy uusia työläisiä ja kuhnureita. On jo syksy ja talvi tulossa, enää eivät kaikki saa jatkaa elämäänsä. Hedelmättömien työläisten ja kuhnurien elämä päättyy. Vain pesässä syntyneet hedelmälliset naaraat asettuvat suojaisiin koloihin talvilevolle. Niiden kesän kestävä elämä alkaa keväällä kuningattarena.
Puutarhan kukissa surisee, kimalaisten siivet kimaltavat auringossa. Työläiskimalaiset nauttivat elämästään uurastamalla. Tuskin ne aavistavat lopun lähestyvän, mutta kohtalo on armoton. Syksyllä on palkanmaksun aika. Palkkana on kesän kestävä elämä. Vain valituille elämä kestää vielä edessä olevan kesän.
Puutarhan kukissa surisee, kimalaisten siivet kimaltavat auringossa. Työläiskimalaiset nauttivat elämästään uurastamalla. Tuskin ne aavistavat lopun lähestyvän, mutta kohtalo on armoton. Syksyllä on palkanmaksun aika. Palkkana on kesän kestävä elämä. Vain valituille elämä kestää vielä edessä olevan kesän.
**********
Pakinaperjantai 240. haaste = Hännän tärinä
Pakinaperjantai 240. haaste = Hännän tärinä
Ihana pakina kimalaisista. :-)
VastaaPoistaPeikko ei tiennyt, että kimalaiset hikoilevat. Vai mistä niiden niskat tulevat limaisiksi? :)
VastaaPoistaUnelma,
VastaaPoistaKiitos.
isopeikko,
Kyllä tuossa hääräämisessä muutama hikipisarakin saattaa kierähtää, ainakin helteellä.
Ihana, upea kuva!!
VastaaPoistaLuin ensin että: "Kiimaisten kesä" Ajattelin mitähän se Arleena oikein nyt mahtaa kirjoitaa :)
VastaaPoistahanne,
VastaaPoistaKiitos.
Ari,
Minä taas ajattelin kun komenttisi luin, että mitähä Arilla mielessä pyörii.
Kaikki on vain johtuu kolmesta kirjaimesta ja niin on merkitys aivan toinen.
Hyvä, kun muistutat, kuinka kovan työn takana on meidänkin kukkaloistomme. Jos nuo pörriiäiset eivät siellä kiertelisi, meidänkin kesämme olisi erilainen.
VastaaPoistaIhailtava ja monimutkainen tuo kimalaisten yhteiskunat. Ja ihminen siitäkin riistää hyödyn itselleen!
VastaaPoistamm,
VastaaPoistaKaikki on järjestetty tarkoituksella. Kun vaan muistaisimme antaa kaikelle tilaa, kimalaisillekin.
Hymyilevä eläkeläinen,
Samaa mietin minäkin. Kaikki on juuri oikein mietitty.
Totta ihmisen ei pitäisi puuttua ihan kaikkeen.
Mainio kuva ja kiintoisa pakina. Sellaisia ne kuhmurit on: hauskaa pidetään, mutta mitään lojaalisuutta on turha odottaa ;) Ahkerat tytöt pitävät pyörät pyörimässä. Onkohan ne ottaneet oppia ihmisistä - vai toisin päin?
VastaaPoistaIna,
VastaaPoistaTuota minäkin pohdin, kun kirjoitin pakinaa.
Luonto opettaa niin monin tavoin.
Kimalaiset ja ihmiset, ehkä paljon yhteistä, en tiedä.
VastaaPoistaIhana kuva!
VastaaPoistaSusuPetal,
VastaaPoistaKyllä yhteistä löytyy, eikö naiset ole pesän rakentajia
Tuija,
Viime kesän kuva, toivottavasti tänä kesänäkin punahatut kukkivat runsaasti ja saan ihailla perhosia ja kimalaisia.