Kesä Suomi on nyt kauneimmillaan. Ihastelin tienvierien kukkaloistoa. Ohdakkeet, puna-apilat, niittyleinikit, mesiangervot, harakankellot, siankärsämöt ja monet muut koristivat näkymiä. Viljapellot lainehtivat, perunapellot kukkivat ja rypsipellot loistivat keltaisenaan. Polvistuin sen toisen lapsuusmaisemani kukkakedolle juuri sille paikalle, josta poimin monet kukkakimput. Kukkien takaa avautuu suomalainen kylämaisema. On rikkumaton hiljaisuus vain puiden huminaa läheisestä männiköstä. Lintujen liverrys katkaisee hiljaisuuden.
Kuljin pellon poikki joenrantaan. Onko tämä se joki, jonka suvannossa kävin uimassa. Kaikki on pusikoitunut, kasvanut umpeen. Onko joki kutistunut ja suvanto vajonut pieneksi poukamaksi ? Siltä näyttää tai olen itse vain kasvanut.
Mesimarjat kukkivat, mutta yhtään mesimarjaa en löytänyt. Ennen niitä oli paljon. Nyt ovat melkein kadonneet.
Oli mukava käydä taas ja nostaa muistot esiin.
Luonnonniityt ovat ihania: on kuin hunajassa tarpoisi. Tahtovat vain olla katoavaa kansanperinnettä.
VastaaPoistaLapsuuden maisemat oikeasti kutistuvat, mutta ei onneksi nnihin tuntemamme rakkaus! Tei ohdakepellosta todella kauniin ja kutsuva kuvassasi.
VastaaPoistaHorsmia kuuluukin olla, lupiinit saisi lampaat syödä, luulee peikko
VastaaPoistaIna,
VastaaPoistaLuonnonniityt ovat kutistuneet ojanpientareiksi ja pieniksi pellonreunoiksi.
Maantien reunukset niitetään liikenneturvallisuuden takia.
Lepis,
Se on totta, rakkaus ei niihin katoa vaikka maisemat kutistuvat jopa häviävät. Ohdakkeet kukkivat juuri nyt todella kauniisti.
isopeikko,
Horsmia oli niin runsaasti joka puolella, teki mieli jo mennä poimimaan ruuan raaka-aineeksi niitä.
Ihania kuvia♥
VastaaPoistaUpeita kuvia - kyllä nyt tosiaan on kesä kauneimmillaan. Minäkin kävin pyöräilemässä ja ihastelin pellonpientareita. Ajelin hunajakukkapellon ohi ja ensimmäisen kerran eläissäni tunsin sen hunajan tuoksun, joka kukista lähtee - ihana!
VastaaPoistaTuollaiset lapsuusmuistot ja -maisemat ovat kullanarvoisia. Onneksi sinulla on niitä säilynyt.
VastaaPoistaMinun kotikulmiltani on jäljellä enää yksi pihlaja, mutta en ikinä unohda, missä ihailin pienenä kissankelloja.
Lapsuuden maisemiin tulee melkein kerran kesässä palattua, mutta kaikki muuttuu pikkuhiljaa, ne muistot palaavat.
VastaaPoistaLuonnonkukkaniityt on paljolti kadonneet, nyt niiden tilalle on tulleet tienvarsien kukkaloisto, joka on tosi runsasta.
Se on kyllä totta, että lapsuuden maisemat pienenvät. Se jyrkkä kallio, josta laskettiin peffaliusua talvella, on muuttunut vaivaiseksi mäennyppyläksi.
VastaaPoistaLapsena maailma oli suuri ja valloittamaton.
Lapsuuden nostalgiamatkat lämmittävät sydäntä.
Inkivääri,
VastaaPoistaKiitos.
Marke,
Hunajapeltoja en ole vielä löytänyt. Viimekesäinen pelto on kylvetty viljalle.
Mutta kaunista on.
Katriina,
Niistä ovat rippeet jäljellä, mutta kun paikan päällä ihastelee muistot kultaavat tienoot ja tuntuu jälleen samalta kuin silloin ennen.
Tarja,
Sama täällä kesäisin ja joskus talvisinkin on kierrettävä nuo paikat, jostain syystä ne ovat edelleen kauniita vaikka paljon on muuttunut.
Luonnonkukkaniityt ovat kasvaneet pusikoiksi, mutta tienvarsilla kukkii edelleen.
SusuPetal,
Se on totta, mäet ovat madaltuneet, jokiuomat pienentyneet ja ruohottuneet.
Osa syy jokien kapenemiseen ovat kuivatetut suot. Enää ei virtaa vettä samaa määrää kuin ennen.
Lapsena kesällä paistoi aina aurinko, ja kesä oli pitkä siis lapsen mielessä.
Nyt on mukava ottaa ne muistot esille.