Maija Mehiläinen

Terassin alta, lämpimältä hiekkapatjaltaan pörrää Maija Mehiläinen lounaalle. Auringonpaiste lämmittää ja punahatuissa kimaltelee makea mesi. Raidallinen samettihame kiiltelee kauniisti pinkin kukan terälehdillä.
- Kukas kumma vartta pitkin kipuaa.
Vaivoin Maija erottaa varren vihreään naamioituneen ötökän.
- Eihän täällä yksin olla saa, tuumii.
Ja Maija lennähtää eteenpäin kukasta kukkaan.

Sininen kukka on reväyttänyt kellonsa auki ja helisee hiljaa tuulenvireessä. Maijasta se on kuin kutsu ja heti    istahtaa kellokukkaan.
- Aika kuivalta näyttää, tuumaa.
Imaisee pienen pisarallisen mettä ja ryntää pörinällä matkaan.

Hupsis, äkkipysähdys ja rysähdys kukkakeskiöön.
- Tuttu paikka, täällähän olen pyörinyt jo pari viikkoa.  Maija maiskuttelee. Tuttu maku, oikein hyvää, mutta mikäs tuolta pilkottaa.

-  Ovatpas nämä silkinpehmeitä. Taipuvat, vaan eivät rusahda poikki. Unikolta maistuu. Maku ihan huumaa. Tulen tänne uudelleen. Kierrän vielä. Täytyy vertailla  missä paras mesi on.

Nyt Maijaa harmittaa. Joku on jo ehtinyt punahatulle.
- Pörisen ja pörrään, ajan sen pois. Tämä on minun mesipaikkani. En halua, että muut täällä ahnehtii.
   Lennä pois, punahattuja kyllä riittää. 

**********
Pakinaperjantai  244. haaste = Elukkataulu