Jaakon lähde

Oli heinäkuun 25. päivä, se päivä jolloin Jaakko heittää kylmän kiven veteen.  Siihen päättyy lämpimien uintivesien aika ja vedet kylmenevät. Ennen, kun ilmastonmuutos ei ollut ehtinyt vielä vaikuttaa kesien lämpötiloihin, Jaakon kivenheitto kylmäsi vedet.  Nyt kesä on ollut trooppisen lämmin jopa kuuma. Sitä se ilmastonmuutos tekee, sanomme kaikki yhteen ääneen. Jaakkokin on aivan ymmällään.
- Otanko kiven pois ja heitän myöhemmin. Vien kiven kytömaiden lähteisiin.
Jaakko säilyttää kiveä lähteessä.  Noutaa sen Jaakon päivänä ja heittää isoihin uimavesiin.

Jaakko haki kiven siltä istumalta uimavesistä.
- Mikään ei ole enää entisensä,  hän mutisi kivi kainalossaan ja plumpsautti sen kytömaan lähteeseen. Olkoon  nyt siellä, kunnes taivas suvaitsee jäähdyttää ilmaa ja lopettaa helteet.
Jaakko kulki nyreissään joenrantaa. Pysähtyi, kun tuttu sorsa lipui sen eteen ja vaakkui iloisena.
- Pidä vain kivi siellä lähteessä niin saamme nauttia näistä lämpöisistä vesistä pidempään. Edessä on ankara talvi ja kylmää riittää. Puistattaa jo pelkkä ajatuskin miten taas selviämme, kun kivi on jäädyttänyt vedet. 
- Pitääköhän minun lopettaa nämä kivihommat kokonaan ja pyytää Perttua hoitamaan elokuussa tätä hommaa. Saisit kuukauden lisää lämpimiä vesiä, Jaakko tuumii.
- Kiitos, tee se. Perttu voisi siirtää taas ensivuonna kuukaudella. Kun kivenheittoa on siirretty kymmenen kertaa ja kymmenen vuotta on kulunut, me saamme uiskennella sulassa lämpimässä vedessä kesät talvet, sanoi sorsa ja pörhisti Jaakolle koko komeutensa.
Jaakko ihaili sorsan upeaa siipiparia ja ajatteli. Olkoon menneeksi jos se minusta on kiinni. Mutta miten ne jääkarhut selviävät.  Selviävät ne, ovat silloin maakarhuja.

********

Pakinaperjantai 193. haaste = Lähde