perjantai 13. elokuuta 2010

Ennen tähdenlentojen yötä

Viime yönä lensivät tähdet taivaalla.  Jo päivällä ajattelin katsella niitä samalla kun kävelen Taiteiden yössä. Hienoa, että avaruus ja taivas ottavat osaa turkulaiseen taiteiden yöhön. Aloitin juhlan jo päivällä. Määränpää oli selvillä, sillä Akateeminen Kirjakauppa aloittaa myös päivällä Taiteiden yön. Kirjakaupassa oli paljon hyviä kirjatarjouksia. Onhan kirjallisuuskin taidetta.

Katseeni porautui pöytään, jonka mukaan Tuomas Kyrön  Mielensäpahoittaja maksaa vain 20 euroa. Juuri tämän kirjan olen jo pitkään halunnut ostaa. En löytänyt kirjaa.

- Anteeksi, sanoin myyjälle, en löydä Mielensäpahoittajaa. Onko niitä.
- Se on ollut erittäin suosittu kirja. Pääsi loppumaan, mutta juuri tänä aamuna saimme pienen erän, sanoi myyjä, koukistui pylvään taakse ja otti piilostaan  kirjan. Olipa minulla tuuria ajattelin, mutta sanoin.
- Sehän on hyvä, että pojan kirjat ovat menneet hyvin kaupaksi. Kuuntelin Antti Litjan lukemana kirjaa radiosta ja haluan lukea koko kirjan.
- Antti Litja sopi niin erinomaisesti lukemaan tuota kirjaa. Ääni oli kuin kirjan päähenkilön, myyjä valisti.
- Todella, kuin olisi itse Mielensäpahoittaja ollut lukemassa.
- Olen lukenut kirjan. Se on hauska ja samalla kantaaottava. Parempi kuin se edellinen Kyrön kirja.
- Minä myös olen lukenut sen edellisen 700 grammaa. Pidän Kyrön huumorista, tämä kirja on erilainen.
Kaivoin pankkikortin kortinlukijaan. Vastaisuudessa käyn keskustelua myyjien kanssa, kun heitä vielä on. Kai jossain vaiheessa kirjakaupoissakin asioidaan korteilla, pelataan viivakoodeilla ja poukkoillaan otsikoitujen kirjarivistöjen välissä noukkimassa kirjoja. Vingautetaan korttia maksupäätteeseen ja vedetään lukulaitteella viivakoodia. Tähän olemme menossa, asiakas palvelee itse itseään kaupoissakin. Kahviloissa ja lounaspaikoissa on tämä suuntaus ollut jo pitkään.

Taiteiden yö jatkui kotona. Minulla oli jotain hyvin tärkeää tekemistä. En enää muista mitä se oli, ainakin kello 23 katsoin LIV:ltä Arvostele mun illallinen. Siinä arvosteltiin tukholmalaisten kotikokkaajien kokkaustaitoja. Tuomaripeliä oli tässä jaksossa. Kateellinen kilpailija antoi vain nelosen, kun illallinen olisi mielestäni ollut yhdeksikön arvoinen.

Niin unohdin eilen illalla käydä Taiteiden yössä ja niin jäivät tähdenlennot näkemättä. Tästä voin syyttää LIV:n telkkarikanava numero kahdeksaa. Vieläkin harmittaa. Korvaan mieleni pahoituksen kirjalla ja keksin lohdutuslorun.

Lue kirja viikossa,
parhaana kaksi,
on aika tallessa
ja tulet viisaammaksi
*****

21 kommenttia:

  1. Loruahan se olisi ollut se tähdenlentojenkin katseleminen. Vaan tuo on hyvä vinkki: juttele ihmisten kanssa (äläkä kohtele niitä kuin koneita), niin ehkä niitä ei korvatakaan koneilla.

    VastaaPoista
  2. Ihmisten kanssa pitää puhua. Niin se vaan on. Kun puhuu, tekee toisen näkyväksi, se on tärkeää.

    Minä nukuin tähdenlentojen aikana.

    VastaaPoista
  3. Tuo Susun lause on muuten tosi hyvä!

    "Ihmisten kanssa pitää puhua. Niin se vaan on. Kun puhuu, tekee toisen näkyväksi, se on tärkeää."

    VastaaPoista
  4. isopeikko,
    Sehän se kovanluokan loru olisikin ollut, eivät ne tähdet kovin tiuhaan lentele.
    Olen huomannut, että asiointi on inhimmilisempää, kun syntyy keskustelua.

    SusuPetal,
    Se on totta. Inhimmillistä. Suomalaiset vaan eivät ole kovin puheliasta kansaa.

    Tänä yönäkin lentävät tähdet, pitääpä katsella.

    Ari,
    Se on myös totta, mielenpääomaa on hyvä ilmaisu.
    Olen samaa mieltä Susun sanomisesta.

    VastaaPoista
  5. Emme nähneet tähdenlentoja, taivas oli pilvessä.
    Kyrön kirja on minulle hyvin mieluinen. :)

    VastaaPoista
  6. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän juttelen ihmisten kanssa joka käänteessä, vaikken muuten puhelias olekaan. Jutteleminen vieraittenkin ihmisten kanssa on yksinkertaisesti kivaa ja tekee samalla elämästä elämisen arvoista. Minusta se suorastaan lisää yleistä onnellisuutta.

    Tähdenlennoista en tiennyt mitään, olisi ollut kyllä kiva nähdä:)

    VastaaPoista
  7. Minäkin nukuin tietämättä mitään tähden lennoista!

    VastaaPoista
  8. Olipa täällä paljon mielenkiintoista sitten viime käyntini.
    Tähdenlentoja mentiin katsomaan vaan pilvet alkoivat heittää vettä niskaan, vain Jupiter kurkkaili rohkeasti pilvien raosta.
    Ostin mökkilukemiseksi Mielensäpahoittajan, ihan mukavaa luettavaa oli, pidin Kyrön huumorista minäkin.

    VastaaPoista
  9. Unelma,
    Toivottavasti nyt nähdään edes muutama.
    Minä aloitin kirjaa, mutta nyt katson Nelosen elokuvaa.

    Katriina,
    Samoin minä olen alkanut entistä enemmän puhella vieraille ihmisille kaupassa, torilla, kahviloissa jne.
    Se on hyvin kotoista ja totta mitä sanoit se tekee iloisen, onnellisen mielen.

    Kaanon,
    Tänä yönäkin kuulema ne lentävät.

    Sirokko,
    Kirjasta tulee hyvälle mielelle, vaikka Mielensäpahoittaja ei tule.
    Kokeillaanpa tänä yönä katsella tähtiä.

    VastaaPoista
  10. Minulle ja ystävättärelläni oli vakaa aikomus tulla Taiteiden yöhön..
    Jäimme kiinni omalle terassille, omiin juttuihin keskittyneinä...tähdetkin unohtuivat..
    Voi harmi...
    mutta oli silti ihanaa..

    VastaaPoista
  11. hanne,
    Niin se unohtui täälläkin, vaikka melkein ytimessä ollaan.

    VastaaPoista
  12. Moi!
    Tulin tänne blogiin Elisan kuvien kautta,kaunis ja mielenkiintoinen blogi,tulen uudelleen tänne! Tervetuloa myös minun blogissani vierailemaan.

    VastaaPoista
  13. unohdin tuon, aina yritän katsella

    VastaaPoista
  14. Täällä maalla onneksi tuo puhuminen vielä osataan.
    Yö olisikin ollut juuri sopiva tähdenlentojen katseluun, lämpimänpehmeä.
    Nukkumatti vain pääsi yllättämään.

    VastaaPoista
  15. Tansku,
    Kiitos, että tulit tänne. Tervetuloa uudelleen. Käynpä katsomassa blogiasi.

    Hannele,
    Niitä tähdenlentoja on kovin vähän tarjolla, niin ei ihme jos unohtuu.

    Mk,
    Luulisin, että puolen yön jälkeen vasta olisivat näkyneet. Silloin minäkin jo nukuin.
    Tosin eilen illalla katselin taivaalle, tähdet näin, mutta ei lentoja.

    VastaaPoista
  16. Just, samanlaista avoimuutta ja luottavaisuutta osoitan puhumalla tuntemattomille erilaisissa tilanteissa. Tänä kesänä sellaisesta puheliaisuudesta poiki kutsu Fuengirolaan eräältä eläkeläispariskunnalta, kun kuulivat meidän sinne rannolle syksyllä suunnistavan.

    Tuo Kyrön kirja on hankkimatta. Paikallisessa kirjastossa näkyy valikoimassa olevan, mutta lainassa juuri. Äänikirjana etenkin kiinnostaisi. Olisi kivaa kuunnella työmatkaa taittaessaan.

    VastaaPoista
  17. Rita,
    Puheliaisuus poikii monesti mukavia asioita. Ainakin palvelua saa ja luutavasti parempaa.

    Olen nyt lukenut kirjaa aina jossain välissä ja kyllä se on hersyttävän hauska.

    VastaaPoista
  18. Minä en yleensä puhu tuntemattomien ihmisten kanssa (en ole kovin sosiaalinen), mutta kirjakauppa on tähän poikkeus. Useissa paikoissa on ihanan asiantuntevaa ja kirjaintoista porukkaa. Ja sellaisistahan mää tykkään :)

    VastaaPoista
  19. Allyalias,
    Kun puheen alkupään avaa, soljuu keskustelu kuin itsekseen.
    Tosin ei kaikkien kanssa, se myönnettäköön.
    Minulla kun on tämä huumori hieman sanoisinko omalaatuista, saattaa outo vastapuoli ymmärtää väärin.

    VastaaPoista
  20. Kiva kun Mielensäpahoittaja löytyi tiskin alta, ja jos ei olisi löytynyt, olisit voinut taiteiden yön kunniaksi alkaa lausua omaa kiivasta ja äänekästä lorua siitä miten pahoitit mielesi kun kirjaa ei ollut, kun ne kustantajat eivät enää julkaise kunnon kirjoja, ja kuinka ne myyjät eivät myy, eikä kukaan enää puhukaan mitään ;) Tai no, emmää tiedä miten se Kyrö mieltään pahoittaa, kun en ole lukenut enkä kuullut. Ehkä tutustun jossain käänteessä.

    VastaaPoista