Näin edessäni saviruukkuun istutetun ison enkelisiiven. Ikkunan eteen sijoitetulle pyöreälle kukkapöydälle sopi vain tämä yksi kukka. Kukka oli tanakasti haaroittunut, sen lehtihangoista riippuivat vaaleanpunaiset kukkatertut. Kukat olivat vaatimattomat, mutta lehdet sitäkin kauniimmat. Epäsymmetriset, vinotyviset lehdet muistuttivat muodoltaan taivaan enkelien siipiä. Väri vain ei ollut valkoinen. Lehdet olivat päältä tummahkon vihreät täynnä pientä valkoista pilkkua ja alapuolelta kauniin punertavat.
Huoneessa oli tummanpunaisella kankaalla päällystetty sohvakalusto, sohva ja kaksi nojatuolia. Kalustoa kutsuttiin pormestarinkalustoksi. Sohvaryhmän edessä oli kiiltäväksi lakattu pyöreä sohvapöytä, jossa oli alataso lehtiä ja kirjoja varten. Vastakkaisella seinällä kahden ikkunan välissä oli samaa tyyliä, kiiltäväksi lakattu senkki, jonka ovissa oli sorvatut kukkakoristeet. Lakatut kalusteet olivat tummaksi petsattua suomalaista koivua. Senkin taustaseinällä oli pyöreä reunahiottu peili. Sohvan ja nojatuolien käsinojissa ja jaloissa oli samaa lakattua tummaa koivua. Lankkulattian päälle oli kiinnitetty kukikas korkkimatto. Se oli silloin hienompaa kuin maalattu lankkulattia. Sohvaryhmää yhdisti lattialle levitetty karvalankamatto, jonka kuviot olivat funkkistyylisiä suorakaide- ja neliökuvioita.
Huoneessa oli kolme ikkunaa, kaksi pitkällä seinällä ovesta oikealle ja yksi vastapäätä oviseinää. Huoneeseen kuljettiin enimmäkseen juuri tästä ovesta, joka avautui isoon tupaan. Toinenkin ovi oli, se johti eteiseen ja oli enimmäkseen lukossa. Nämä peiliovet olivat ootrattuja, okrankeltaisia ruskealla ootrauskuviolla. Seinissä oli hillitty kukikas tapetti. Huoneen sisääntulo-oven vieressä oli valkoiseksi maalattu pönttökakluuni. Sen pesässä ritisi koivupuiden tuli kylminä aikoina. Myöhemmin kakluuni jäi virattomaksi, kun keskuslämmitys vedettiin taloon.
Tämä huone ja talo ovat historiaa, mitään ei ole enää jäljellä. Vain enkelinsiiven herättämät muistot elävät.
*****
Pakinaperjantai 196. haaste = Aikajarru
Kauniisti ja elävästi kerrottu tarina.
VastaaPoistaIhana tarina!
VastaaPoistaUnelma,
VastaaPoistaKiitos.
Maria,
Kiitos, kun luit ja kävit.
Muistot saattavat piiloutua melkein mihin tahansa. :) miälenkiintoista, eikös?
VastaaPoistaKaunis ja elävä muisto.
VastaaPoistaEnkelinsiipi oli aikoinaan minullakin, vaan eipä se enää menestynyt keskuslämmitystalossa jonne sen muutin.
Se tuo aina mieleeni lapsuuskodin ja puu-uunit, anopinkielen ja pylväskaktuksen.
Miten hyvin kuvailet paikkaa,jota ei enään ole.Mutta ainakin se on tuossa tarinassasi erittäin paljon olemassa.
VastaaPoistaLoihdeit silmieni eteen elävän kuvan. Tuoksun ja tunnelman. Kiitos!
VastaaPoistaEnkelinsiivet herättivät minussakin muistojen oven. Yhteistä oli maton kuvio ja pönttöuunin hehku.
Enkelinsiivet!
Olemassa sinun muistissasi, kirkkaana... aikajarru vain pois päältä, niin siihen tilaan voi astu, niinkuin nytkin teit!
VastaaPoistaIhastuttava tarina!
Enkelinsiipeni oli kauan suuri ja kukkiva, sen kituvia oksia juuruttelin vuodesta toiseen, kunnes lopulta vuosi sitten se kuoli kokonaan!
isopeikko,
VastaaPoistaNe kumpuavat esiin elävinä, kun jokin muistoon liittyvä asia, kuten enkelinsiipi, putkahtaa esiin.
Mk,
Luin, että enkelinsiipi viihtyy paikallaan, jopa sen kääntäminen voi saada kukan poistolaltaan.
Muutto oli sille näköjään liian rankkakokemus.
Yaelian,
Kaikki tuli silmieni eteen kuin napsauttamalla, kun istutin omaa enkelinsiipeäni.
Kaanon,
On virkistävää hypätä kauas taaksepäin ja muistella niitä ns "parempia" aikoja. Ilman muistoja elämä olisikin aika tylsää.
Crane,
Aikajarru avasi muistot. Olikin mukava astua taas siihen huoneeseen. Korkkimaton kukkakuviot ovat syöpyneet niin hyvin mieleeni, ettänäen ne värit vieläkin. Ehkä se oli lapsen mielestä erikoisen kaunis.
Enkelinsiipi haluaa olla vakiintuneella paikallaan eikä tykkää kääntelemisestä. Jospa olit liikauttanut sitä, ja siitä se loukkaantui.
Minun mehevä rahapuuni pudotti juuri kaksi oksaa, vain yksi jäi ihmettelemään autiota näkymää. Kuten minäkin.
VastaaPoistaKauneudentajusi on sinulla synnynnäinen ominaisuus. Ja niin kauniisti jaat sen muillekin, niin sanoin kuin kuvin. Lapsena eräs lempikirjani oli Suomalaisia koteja. Viihdyin sen parissa kauan. Muistoasi lukiessa koin saman hyvän tunteen kuin silloin kauan sitten.
VastaaPoistaSuljen silmäni ja siirryn lapsuuskotiin minäkin. Kakluuni, nahkatuolit, taulut, ruokasalin kalusto...
Katriina,
VastaaPoistaMinullakin oli jokunen vuosi sitten rahapuu, eiä ole enää. Pikku hiljaa pudotti mehevät lehdet ja uskottava oli, että ei se enää jaksa elää. Heitin pois. Onneksi rahaa jäi, ei mennyt puun mukana.
Lastu,
Pitäisi kirjoittaa muistiin jo poismenneen lapsuuskotini muistot huone huoneelta. Lapsuuden elämää, sitä on mukava muistella, ehkä tämä on nyt sitä vanhenemista.
Se on muuten jännä juttu kuinka muistaa jopa kukat, astiat ja muita pieniä yksityiskohtia, kun keskittyy muistelemiseen.
Kukka - mainio aikajarru! Myös tuoksut tai äänet voivat toimia samalla tavalla menneen herättäjänä. Hienosti kuvaat muistojen huoneen. Funkkistyyliset karvalankamatot herättivät puolestaan minussa muistot lapsuuteni kesähuvilasta, jossa myös oli sellaisia.
VastaaPoistaIna,
VastaaPoistaMuistin laukaisee joku pieni yksityiskohta tai esine tai kukka jne. siitä se sitten vyöryy koko tapahtuma tai tilanne.