tiistai 4. toukokuuta 2010

Eilen ja tänään

Eilen oli lämmin aurinkoinen päivä. Puuhastelin pikkupihallamme. Kaivoin ruusuja ylös. Kaksi villiintynyttä ruusunjuurta vaativat lapion ja voimaa, en onnistunut repäisemään niitä maasta. Yllättävän itsepäisiä, huusin oksasahaa apuun. Isot juuret poikki ja siitä ne sitten lähtivät. Siirsin yhden ruusun paikastaan toiseen paikkaan.
Lopuksi perkkasin kukkapenkit. Siinä se, sisällä katsoin peilistä oliko rusketusta, ainakin punaiset posket.

Tänään luin Hesarin kulttuurisivulta Villi blogiviidakko kukoistaa netissä. En nyt toista jutun sisältöä, voitte lukea sen suoraan lehdestä. Jutussa lueteltiin laadukkaita kirjallisuuteen keskittyneitä blogeja, jotka  syväluotaavasti arvioivat kirjallisuuden tilaa.  Huomasin  jutun vierestä uutisen. Kirjan ja ruusun päivä, sitä vietetään tänään. Päivä pohjautuu vanhaan taruun. Perinteen mukaan mies lahjoittaa naiselle punaisen ruusun  ja nainen miehelle kirjan. Taru juontaa juurensa keskiaikaiseen taruun Katalonian suojeluspyhimyksestä Pyhästä Yrjöstä.
Oletko saanut ruusun tänään ja mies kirjan ?  Minä en, eilen revin ruusuja eikä uusia tullut tilalle.

Aamuteeveestä katselin ja kuuntelin  Kari Tapioa. Lopuksi soitettiin hänen uusimmalta albumiltaan kappale, jonka nimen olen jo unohtanut. Tunne, jonka kappale minussa herätti, oli hyvin voimakas. Siinä viitattiin eroon, eroon rakkaimmasta. Syvä ikävä ja haikeus valtasi mieleni voimakkaasti. Syvästi tunsin yksinjääneen kaipuuntunteen. Sielua puristava tunne.
Katsoin makuuhuoneen ikkunasta ulos. Harvoin olen nähnyt Aurajoessa joutsenia. Nyt ylväs joutsenpariskunta lipui Aurajokea kohti merta. Symboliikkaako. Kameran muistin vasta, kun joutsenet olivat jo häipyneet näköpiiristä. Niiden kuva jäi vain mieleeni.

Päivä jatkui arkisen aherruksen parissa. Pesin olohuoneen ikkunat. Oli sopivan pilvinen päivä ikkunanpesulle. Minulta katkesi kolme kynttä, ennestään oli katkennut jo kaksi. Onneksi oli aika kynsienhoitajalle. Poistatin rakennekynteni. Nyt minulla ovat somat lyhyet helmiäislakalla lakatut kynnet. Kerron tämän kynsiasian, sillä se liittyy oleellisesti aamun tapahtumiin.
Kerroin, että näin aamulla joutsenpariskunnan. Kynsispesialisti kertoi minulle joutsenista jotain, joka kosketti entistä enemmän.
Muutama vuosi sitten Aurajoen rantavesissä joutsenpariskunta rakensi pesää. Koiras on se, joka puolustaa reviiriään henkensä kaupalla. Joutsenten kimppuun hyökkäsi koira, joka repi joutsenkoiraan kuoliaaksi. Joutsenten liitto on elinikäinen. Naarasjoutsen jäi nyt yksin loppuelämäkseen.  Sekä joutsenkoiraan että -naaraan kohtalo oli surullinen  ja julma. 
  

17 kommenttia:

  1. very good blog, congratulations
    regard from Reus, Catalonia
    thank you

    VastaaPoista
  2. Minäkin muistan tuon joutsentapauksen. Suurta koiraa oli pidetty irrallaan ja noussut vesi oli kuljettanut kaislalauttaan tehdyn joutsenten pesän lähelle rantaa. Surullinen kohtalo.

    Musiikki on voimakas vaikuttaja, mutta luonto hyvä lohduttaja.
    Kesällä kannattaa antaa olla puutarhakynnet, ei töistä muuten mitään tule.

    VastaaPoista
  3. Minäkin olen yrittänyt päästä eroon ruusuista, jotka valtaavat liikaa tilaa..mahdotonta, ne vain innostuvat entisestään..

    Sinun kukkapankkisi ovat valmiina, kauniina keväälle..

    Ihana tuo ruusu/kirja perinne. En koskaan ole kuullut. Jos minulle tulee joskus mies elämääni, tulen vaalimaan tuota perinnettä, toisaalta voisin vaihtaa toisin päin, mulle kirja, hänelle ruusu=)

    Miten traaginen tuo joutsenen kohtalo olikaan..Tuntui pahalta jopa lukea sitä..

    Sinä olet puhdistanut kaikki ikkunat, omat sielun ikkunasikin, uskon..

    Minunkin joskus kannattais lakata ja muotoilla luomukynteni..

    ihania ajatuksia, kaunis kirjoituksesi, kauniine kuvineen, arleena!

    VastaaPoista
  4. Olet tehnyt puhdistustyötä ulkona ja sisällä, ulkoisesti ja sisäisesti. Haikea oli kirjoituksesi ja surullinen kohtalo joutsenilla. Mutta puutarha kukoistaa taas siistinä ja tuo iloa elämään.

    Kirjan ja Ruusun päivää ennen vietin Suomessa, mutta tuosta perinteestä en ole kuullut mitään, ruusuja kyllä sain mutta en mieheltäni.

    VastaaPoista
  5. Surullinen joutsentapaus,en ollut tuosta kuullut .Ne ovat niin kauniita,entisessä kotipaikassani Helsingissä oli myös joutsenperhe.Ovatko nuo valkoiset kukat begonioiota? Samanlaisia,mutta violetteja,on tässä viereisessä puistossa.Muistan tuon ruusun ja kirjan päivän,muistaakseni täälläkin on,en vaan muista milloin.

    VastaaPoista
  6. Uuna,
    Musiikki saa minut herkistymään, kun oikeaa osuu kohdalle, tänä aamuna se säväytti, Ja joutsenet vielä. Ylväitä ja kauniita.
    Kynnet ovat taas vaihteeksi mukavat :)

    hanne,
    Pakkanenkin oli villiinnyttänyt ruusuja. Onneksi sain raivattua ne.
    Minä en ollut ennen noteerannut tuota kirja ja ruusu-päivää, kunnes luin Hesarista.
    Minusta olisi ihana perinne näin toukokuussa, kirjan minäkin ottaisin ja mies saisi ruusun.

    Miten se aamu laukaisikin sen ikkunapesun.
    Nautin tuollaisesta hemmotteluhetkestä, tuntuu mukavalta kun joku hoitaa käsiä.

    Sirokko,
    Nyt on levollinen olo, ikkunat hohtavat ja mieli on tyyni.

    Pitäisi muistuttaa tuosta päivästä vähän enemmän, jospa tapahtuisikin yllätyksiä.

    Yaelian,
    Surullista se oli kuulla. Ja myöskin joutsenten parisuhde, joka on elämänaikainen.
    Kukat ovat petunioita. Ajattelin laittaa yksinkertaisen perinteisiä kukkia terassille ja valkoisia.
    Päivä voi vaihdella, jos se on ollut siellä jo huhtikuulla.

    VastaaPoista
  7. Mukava kun saadaan väriä, pihalle ja poskiinkin;)

    VastaaPoista
  8. Kivoja kuvia heräävästä pihasta. Siellä on varmaa jo ihan vihreää, täällä vasta tulossa.

    Eron ja menetyksen tunteet kolahtavat, kun tajuaa, että se voi tosiaan joskus tapahtua. Katsoin illalla amerikkalaista elokuvaa Irakista arkussa palaavan parikymppisen sotilaan saattomatkasta kotiin. Kyyneleet valuivat koko elokuvan ajan.

    VastaaPoista
  9. Arleena, kyyneleet silmissä luin päivästäsi. Täällä Keski-Suomessa joutsenet merkitsevät minulle paljon. Vuodenaikojen vaihtelua ja paljon muuta. Koiratapaus toi mieleeni viime syksyn sähkölinjaan kuolleen joutsen parin. Nyt ajattelen, parempi niin. Kevään uusi kasvu on ihanuudessaan haikeaa. Tunteita joita emme muista nousee pintaan. Kasvun ihmettä ja voimien kasvua sinulle.

    VastaaPoista
  10. Minun piti vielä kommentoida tuosta ruusun- ja kirjan päivästä, mutta sitten unohdin, kun intouduin joutsenien takia.

    Minua ärsyttää tämä perinne jotenkin, koska mielestäni se aliarvioi naisten älyä. Minä ottaisin ehdottomasti mieluummin kirjan. Perinne on alkanut silloin, kun "naisilla ei ollut älyä" (siis luultiin niin) mutta miksi tällaista perinnettä jatketaan samalla ajatuksella. Kirjoja olisi hyvä tuoda esille, mutta jokin toinen ratkaisu olisi parempi.

    VastaaPoista
  11. Tämä kirjoitus kosketti minua.
    Joutsenten näkeminen, musiikkiin eläytyminen ja ahkeruudestasi saan toivottavasti tsemppiä käydä tänään kukkapenkkini kimppuun.

    VastaaPoista
  12. Ai sitäkö se ruusun ja kirjan päivä tarkoittaa? Olen kyllä kuullut siitä, mutten mitä se varsinaisesti merkitsee. Ihan kaunis ajatus, minun mielestäni.

    Joutsenten kohtalo oli kovin surullinen. :(

    VastaaPoista
  13. Sä olet ollut tosi ahkerana siellä taas!
    Voi, kun mäkin saisin siivousinspiraation!
    Ja kukkapenkitkin pitäisi laittaa!
    Mutta niin surullinen tarina joutsenen kuolemasta, se havahduttaa aina.
    Ovat niin uskollisia, että niitä jotenkin kunnioittaa..

    VastaaPoista
  14. pioni,
    Kukkapenkkien suhteen olin huojentunut, nyt saavat kasvaa kohti kesää.

    VastaaPoista
  15. Katriina,
    Minäkin herkistyn hyvin helposti elokuvien, kirjan ja musiikin äärellä.
    Musiikki sai jostain syystä ajatukset kulkemaan eteenpäin ja eron ikävään.

    tiiu,
    Kevät on herkistävää aikaa. Minulle sattui paljon tuon päivän aikana. Koen kaiken symboliikan kautta sanomana, pysäyttävänä.

    Uuna,
    Siltä perinne todella näyttää. Voisihan naisten kohdalla ajatella ruusua ja kirjaa, molempia. Nykyaikaan sopivana, tasa-arvoisena.

    Kaanon,
    Kevät on niin kaunista, että se saa mielen herkistymään.

    Anskukka,
    Ohi purjehtinut joutsenpariskunta näytti onnelliselta. Mutta mennyt tapahtuma oli todella koskettava.

    Harakka,
    Inspiraatio ikkunoidenpesuun tuli yllättäen ja juuri oikealla hetkellä.

    VastaaPoista
  16. Kun tein töitä kirjojen parissa, jouduin Kirjan ja Ruusun päivänä kauppaamaan Esplanadin kojulla kustantamiamme kirjoja. En tainnut olla siinä puuhassa parhaimmillani. Jännä havaita, miten eri ihmiset "kukoistavat" erityyppisissä töissä, silti hyvä kokeilla välillä ristiin rastiin työtehtäviä ja astua toinen toisemme saappaisiin.

    Ja nyt en eläkeläisenä edes muistanut koko tapahtumaa. Näin ihminen työvuosistaan vieraantuu. Sinänsä hauskaa että kirjat ovat esillä.


    Valkoista kauneutta kukissasi.
    Ja musiikki - niin, se on tie tunteisiin. Joskus vedet silmissä välkkyvät sävelten ja sanojen voimasta.

    VastaaPoista