Joku lensi ohi 1.5.2009 aika kovalla vauhdilla. En tunnistanut.
Joku on pysäköinyt oksanhaaraan ja rakentanut sinne oman kodin.
Huomasin vasta kuvan kehitysvaiheessa, että asukas oli kotona.
Kuva on otettu 1.5.2010.
Pyrstön alapuoli on myös näkemisen arvoinen. Lintukuvausta 3.5.2009.
Nämä uudehkot maastopyörät löytyivät 22.3.2010 Aurajoen jäältä.
Tarpeettomina ne oli heitetty Tuomaansillalta alas.
Seurasin pyörien kituliasta elämää, kukaan ei välittänyt niistä.
Kun jäät hajosivat ja lähtivät kohti merta, pyörät vajosivat Aurajoen pohjaan.
Sieltä ne löydetään muutaman vuoden kuluttua.
Ellei joku viitseliäs tästä vinkin saatuaan sukella ne omakseen.
Puuvanhus lepää sammaloituneena 5.5.2009 ja lepää edelleenkin.
Sirokko haastoi julkaisemaan unohdettuja kuvia,
jotka eivät ole läpäisseet julkaisukynnystä.
Minulla näitä kuvia olisi kymmenien postauksien verran.
Tyydyn nyt vain tähän pieneen otokseen
ja annan näille kuville mahdollisuuden julkiseen elämään.
Haaste. Julkaise sinäkin kuvia, joita et ole aikaisemmin kelpuuttanut postauksiisi.
Anna kuville elämä julkisuudessa.
Hauska haaste ja vastaus siihen.
VastaaPoistaEnsin katsellaan ylös, sitten alas, ja sitten kaunista, sammaloitunutta puuta.
Kiitos kun vastasit. Kuviasi katsellessa alkoi päässäni soida laulu:
VastaaPoistaKaksi lensi yli käenpesän minä sekä hän,
jonka häkistänsä ulos pelasin.
Oli siivet vielä maassa, mutta näin sen elävän,
kun sen sivupeilin sulat selasin....
Jotenkin nuo pyörät on niin surullista katseltavaa, mitä järjetöntä tuhoamista ja haaskausta, joet on varsinaisia pyörien hautausmaita.
Aina tulee otettua varoiksi kaikenlaisia kuvia, koska ei koskaan tiedä, mitä niistä lopulta paljastuu ja millaiseen haasteeseen tarvii.
VastaaPoistaNämäkin odottivat nyt tätä haastetta.
Penkomaan on siis mentävä :-)
Hauskoja kuvia. Sinä keksit niihin kyllä niin hyvät tekstit, että kuvat muuttuivat oikein hyvinkin käyttökelpoisiksi.
VastaaPoistaHyllytettyjen kuvien esiinmarssi on kiehtovaa katseltavaa - silloinkin kun aiheena on hylättyjen pyörien surullinen kohtalo. Kiiltokuvaa ei elämäkään aina ole.
VastaaPoistaJoku ehdotti kustantamossa kerran kirjaideaa: Ruma Suomi. Kirjaan olisi valikoitu vain rumia kuvia ympäri Suomenniemen. Se kirja jäi toteutumatta.
Mutta kuvasi eivät ole rumia. Puhuttelevia ovat. Sammal puunrungossa. Kaunista, huokaisen.
Mk,
VastaaPoistaNäitä näpsäyksiä löytyy jokapuolelta, minne vain katseeni kohotan.
Sirokko,
Sopiva laulu ja oli vain yhteensattuma, että ensin viime vuonna lennettiin ohi ja tänä vuonna pysähdyttiin pesälle.
Minäkin surin pyörien puolesta, mutta en uskaltanut ryömiä jäälle niitä pelastamaan. Hauraat olivat jäät siinä vaiheessa.
Uuna,
Nämä kuvat olivat näpsäyksiä, kuten niistä näkyykin.
Odotan sinulta nyt niitä näpsäyksiä.
Anskukka,
Kuvissa on kuitenkin aina se oma elämänsä.
Lastu,
Elämä ei ole kuvankaunista - aina, enimmäkseen se on kaikkea muuta.
Ruma Suomi-kirja voisi havahduttaa näkemään isänmaamme arkisia ja puutteellisia puolia. Asiat voisivat saada oikeat mittasuhteet, kun kaikki ei ole siloiteltua ja kaunista.
Näin me sammaloidumme ja jatkamme vuodesta toiseen loppuun asti.
Ja silti, kuvat alkoivat uudelleen elää, eikä vähiten tarinan kautta.
VastaaPoistaMikään kuva ei ole turha, kuten tästäkin kirjoituksesta huomasi. Jokaisessa kuvassa on tarina.
VastaaPoistaHyvähän nuo ovat - meikäläisen silmään joka ei tunne valokuvauksen hienouksia. Onneksi, muuten ei ehkä voisi rauhassa nautttia kun ryhtyisi katselemaan virheitä ja puutteita.
VastaaPoistaLintujen pesiä on aina jännä katsella, ja puitten latvoja sekä sammaloitunutta luontoa. Kaikki kiinnostavia otoksia.
Hauska haaste tämä on ja tulee käyttöön ne olemattomat kuvat.
VastaaPoistaMutta sä sait kyllä niistä tosi hienot teksteinesi!
Olipas mainioita kuvia, tosi mainioita - turhaan ovat olleet varastossa.
VastaaPoistaKuka ihme heittää uudehkoja pyöriä tuollai...hyvät kuvat löysit haasteeseen....
VastaaPoistaKauniin kuvasarjan olet unohtanut albumin kätköihin, mutta nyt ne pääsivät esittäytymään. Hyvä.
VastaaPoistaNämähän ovat vallan kiinnostavia kuvia, ei mitään tavallista näkökulmaa. Mutta sepä taisi haasteen idea ollakin: ei mitään tavallista tavaraa, vaan niitä joille ei ihan helpolla omaa paikkaa löydy.
VastaaPoistaKaanon,
VastaaPoistaKuvat otetaan katsottavaksi. Lopulta katsoja päättää kuvien tarpeen ja arvon.
SusuPetal,
Just niin, katsojalla on lopullinen valta nähdä tarpeellisuus.
Rita,
Erittäin hyvä näkökulma. Jos pitäisi tarkastella täyttääkö kuva valokuvaamisen kaikki hienoudet ja onko se onnistunut kuvana, unohtuu kuvan sanoma, kertomus eikä kuva kerro enää mitään.
Harakka,
Niin, teksti täydensi vain kuvia. Auttoi katsojaa näkemään mitä kuva kertoo.
Hirilii,
Kiitos. Kuvien ottamiseen on ollut tarve ja aihe.
Yaelian,
Siellä ne ovat nyt joen pohjassa. Ilmeisesti varastettu.
Zilga,
Nyt ne ovat julkisia.
Kutuharju,
Niin minäkin käsitin Sirokon haasteen. Siltä pohjalta poimin kuvat.