Kaupunki kysyi mitä kuuluu, otsikoi Hesari. Helsinki kartoitti asukkaidensa hiljaisuuden tyyssijat. Ja asukkailta saatujen vastausten perusteella saatiin selville, että helsinkiläiset löytävät hiljaisuuden metsistä, puistoista, rannoilta ja saarista. Yllättäen myös Malmin lentokentältä.
Jos vastaisin turkulaisena tähän samaiseen kysymykseen, voisin luetella lukemattomia paikkoja täältä Turusta.
Ensimmäinen paikka on Aurajoki ja sen rannat. Kesällä rantojen vehmaus, puut, kukat, linnut, oravat, rusakot ja virtaava vesi. Talvella lumen ja huurteen kaunistamat rannat ja sen valaistus.Lukemattomat puistot, vanhat kaupunginosat, tori, sillat. Vaikka muutama vuosikymmen sitten täällä on surutta purettu vanhaa ja vanhaa rakennuskantaa on korjattu peltivuorauksin ja muovi-ikkunoin, on onneksi kaupungin ilme säilynyt historiansa ytimen osalta.
Aurajoen ylittäviä siltoja on tällä hetkellä seitsemän. Myllysilta on tänä vuonna saanut eniten huomiota sen notkahtamisen takia. Kohta silta puretaan ja tilalle rakennetaan uusi. Teatterisillan esittelin teille huhtikuulla.
Kuvassa on Turun Tuomiokirkkosilta. Nimensä mukaan se ylittää Aurajoen Tuomiokirkon puiston kupeelta.
Silta rakennettiin puusta 1899, mutta se muutettiin myöhemmin rautarakenteiseksi. Sillan pituus on 47 metriä ja leveys 27 metriä. Vuosina 1951-1956 kaksikaistainen silta levennettiin kuusikaistaiseksi.
Tuomaansilta johtaa Aurajoen yli Helsingintietä kulkevia. Sillan eteläpuolella Helsingintie muuttuu valtatie 1:ksi. Silta valmistui 1999 ja se valittiin vuoden sillaksi vuonna 2001. Sillan eteläpuolen kupeessa kallioleikkauksissa on Leena Ikosen ympäristötaideteos Jäähuntu. Sillalta avautuvat näkymät keskustaan, taustalla näkyy Tuomiokirkko ja taaempana Tähtitorni.
Helsingin kyselyssä jokin paikka voidaan mieltää hiljaiseksi, vaikka desibelimittari kertoisi päinvastaista. Kaupungissa hiljaisuus ei tarkoitakaan äänettömyyttä vaan miellyttävää äänimaisemaa. Hiljaisuuden kokemiseen vaikuttaa se, miltä ympäristö näyttää. Silmää miellyttävässä rauhallisessa maisemassa voi olla ääntä, jota ei pidetä häiritsevänä.
Minä kuulen vain Aurajoen rantojen linnulaulut ja liikenteen äänet hiipuvat taka-alalle. Ne eivät häiritse minua eivätkä lintuja. Maiseman kauneus voittaa ja häivyttää kaupungin äänimelun.
Kauniita Turkukuvia, ikävä tulee.
VastaaPoistaSitä oppii suodattamaan lempipaikoistaan pois kaiken häirisevän, olen myös huomannut, ja keskittymään olennaiseen. Tuo joenranta puistoineen on varmasti antoisa kävelypaikka.
VastaaPoistaTurussa on siltoja kuin Pariisissa :-)
VastaaPoistaEtenkin Teatterisilta on hieno silta istua ja ihailla jokea ja rantoja. Myös penkeillä puiden alla rannoilla on ihana istua ja katsella. Paljon rauhallisia paikkoja löytyy. Mekin käymme joka kesä muutaman kerran Aurajokikävelyllä :-)
Aurajoen rannat ovat kauniita, niitä kaipaa aina välillä.
VastaaPoistaUnelma,
VastaaPoistaTurussa on kesä jo kauneimmillaan ja Aurajoen rannat vehmaimmillaan.
Katriina,
Totta, katse suodattaa häiritsevät äänet. Joenrannat ovat todella kauniit ja lintujen konsertit juuri nyt kauneimmillaan.
Uuna,
Silloilta näkee Aurajoen parhaiten, uusi rannan kävelytie on kovassa suosiossa. Siellä saa kosketuksen lintuihin ja puihin.
SusuPetal,
Niitä kaipaisin minäkin, jos ja kun täältä joskus muutamme.
Raikkaita kevätkuvia. Turku on kaunis kaupunki.
VastaaPoistaNiinpä, kaupungin hiljaisuus on jotain ihan muuta, kuin metsän hiljaisuus.
VastaaPoistaKauneus on katsojan silmissä. On tärkeää "valita" ne aistit (kuulo / näkö) mikä on tärkeintä nostaa ylimmäksi, jos silmien edessä on kauneutta ja korvissa liikenteen kohinaa, milloin voimakasta, milloin vaimeaa.
VastaaPoistaKiitos kun muistutat tästä. Minulla on kuulosairaus mikä voimistaa valitettavasti juuri hälyäänet. Etsin täydellisen hiljaisia paikkoja, mutta ei aina ole mahdollista päästä lepuuttamaan korviaan kyseisille paikoille. Niin, ja usein käy niin onnellisesti, että vaikka liikenne metelöi, en sitä silti tiedosta, kun maiseman kauneus käy ylitse kaiken ja ottaa - onneksi - vallan :). Harmonia on löydettävissä.
Kauniita kuvia minunkin mielestäni.
VastaaPoistaLöysit hienon sanan äänimaisema. Se kuvaa hyvin miellyttävää kaupunkimaisemaa, johon äänet kuuluvat oleellisena osana kuitenkin häiritsemättä. Suomessa kaupungeissa onkin paljon kauniita puistoja joissa levähtää ja rauhoittua.
VastaaPoistaKiitos ihanista Turun kuvista.
VastaaPoistaZilga,
VastaaPoistaTurku on kaunis kaupunki, se on totta. Tänäänkin sain sen konkreettisesti todeta.
Anskukka,
Metsän hiljaisuus, puiden humina ja lintujen liverrys, on osa maisemaa. Siinä on äänillä myös iso osuutensa.
Kaupungissa suodatamme hälyäänet ja keskitymme vain maisemaan.
Lastu,
Se on hienoa miten se, mitä näemme ja sitä kautta koemme, häivyttää liikenteen äänet taustalle
Mitä ihminen haluaa aistia se nousee pinnalle ja kaikki muu jää ja vaimenee.
Satu,
Kiitos.
Sirokko,
Äänimaisema on hyvä sana kuvaamaanjuuri kaupingin maisemia, puistoja, rantoja, lintujen liverrys nousee liikenteen kohinankin ylitse.
Vesi on vähän ruskeeta :) Penkat komeita.
VastaaPoistaHannele,
VastaaPoistaKiitos, että kävit katsomassa.
isopeikko,
Aurajoessa on savinen mutapohja, vesi ei näytä koskaan läpikuultavan kirkkaalta. Jokien vedet mitä itse olen nähnyt ovat useimiten ruskeita, johtuen joen lähtöpaikasta (neva, suo, räme)
On varmasti totta ettei ihminen hiljaisuutta kaipaa vaan levollista maisemaa niin silmille kuin korville. Sen vai kaupungistakin löytää helposti.
VastaaPoistaKävin vartavasten pihalla kuuntelemassa tutun sinfonian joka niin omaa korvaa miellyttää, juuri nyt tuulen pauhun läpi kuului vain aaltojen ääni. Kun tuuli malttaa vähän hiljemmin olla, sekoittuu mukaan ainakin valtatien kumua ja lossin kolinaa, pahasti eivä korvaa säre nekään.
Demetrius,
VastaaPoistaSamaa mieltä olen minäkin.
Meillekin kuuluu liikenteen kohinaa, mutta lintujen konsertti voittaa sen ja liverrys kaikuu kirkkaasti ilmojen halki