Kiviä, kukkia, kimalaisia

Aamulla, kun aurinko paistoi kirkkaasti ja oli melkein kesä, sain ajatuksen. Yhden monista. Laakatuijat ovat kärsineet aika pahasti talven runsaan lumen alla. Lumen paino on silponut oksia ja tehnyt niistä aika surkeita.  Joudun leikkaamaan tuijia, en vielä aio luopua niistä. Hankin kiviä tuijien joukkoon. Muistin, että Vahdontiellä on kivikauppa. Luonnossa on kiviä yllin kyllin, mutta emme omista niistä yhtäkään tällä seudulla. Joten ostoksille kivikauppaan. Tämä onkin ensimmäinen kerta. Valitsin pyöreäksi ja pehmeänmuotoisiksi hioutuneita luonnonkiviä Neljätoista sain kahdeksalla eurolla.  

Istutin kivet laakatuijien joukkoon. Suikeroalpi oli levinnyt aika mukavasti alustassa. Se saa luikerella kivien päällekkin.

Tulppaanit ovat juuri ja juuri aukeamassa. Syksyllä istutin aivan varmasti  tähän valkoista tulppaania, näyttää tulevan vaaleankeltaista. Taaempana on vielä kylttikin tallella ja sen mukaan siinä pitäisi olla vihertävän valkoista ja ehkä taaempana onkin. Mutta kolmas ryhmä pitäisi taas olla valkoista ja sieltä pukkaa pumaista tulppaania. Yllätyksiä siis luvassa.

Meillä on monenlaista lemmikkiä, rusakko, oravat, sorsapari, harakka, talitinttipariskunta, mustarastas. Nämä ovat ne nimikoidut vieraat ja paljon muita lintuja, joita en tässä luettele. Eilen tuli kylään olohuoneeseen saakka kimalainen. Ensin se istahti palmun latvaan, lennähti sitten fiikukseen. Siinä aikansa istuttuaan yritti  päästä ikkunasta ulos. Kun yritin ohjata ovea kohti, se kimpaantui ja köllähti lattialle. Annoin sen siinä levätä ja lopulta kannoin unenpöpperöisenä ulos. Näytti, että oli ahminut aikatavalla mettä ja siitepölyä.

Näkyvät ne eläimetkin mässäilevän, ei se meidän ihmisten pahe yksin ole.

Tänään ostin kaupasta kiviä. Huomasin, että kukkasipulien värit yllätäen eivät vastanneet valintoja. Ahmatti, se voi olla kimalainenkin. Muunmuassa näitä opin tänään.

******* 

Pakinaperjantai 181. haaste

Mitä minä tänään elämässä opin