Mikä olisi puuhuone ilman sahapukkia, pelkkä varasto vain. Jäisivät puut pilkkomatta. Pukin päälle lasketaan pihan halkokasasta halko pitkin pituuttaan ja sahataan kolmeen osaan. Tämän jälkeen on kirveellä töitä. Halkopalat halkaistaan sopiviksi takka- ja pesäpuiksi. Viskataan puuhuoneen nurkkaan. Tarkemmat puunpilkkojat pinoavat niistä symmetrisiä ja tasareunaisia taideteoksia, joita arkisesti kutsutaan pinoiksi.
Pilkotut takkapuut kannetaan sylissä vasemman käden päällä sisälle huoneistoihin poltettavaksi takassa, kakluunissa tai hellassa. Lapsille puusylykset kasattiin molempien käsien päälle juuri niin korkeiksi, että hädin tuskin sylyksen takaa näki tien kulkea. Nykyään kantamiseen on hankittu puunkantotelineitä ja -kasseja.
Sahapukin pukkijalat ovat vuosien saatossa innostaneet pöytien ja penkkien tekijöitä. Pukkijaloille on nostettu kansi. Lankkua, lautaa, vaneria, kiveä. Pöydän pinnaksi sopii lasikin. Kekseliäimmät nostavat pukkijaloille vanhoja ovia.
Kömpelö ja yksinkertainen sahapukki on kulunut myös kansan suussa. Tanssii kuin sahapukkia viskeltäisi, sanotaan.
Menneenajan tunnelmaa hienosti kuvattuna.
VastaaPoistaTärkeä elukka on sahapukki. Olen huomannut että ne ovat nykyään moottorisahakaudella lyhytikäisempiä kuin ennen, ainakin minun sahaukseni on hupaa vaakalaudalle.
VastaaPoistaMukavasti pakistu, vaan puuhuone on uusi sana, puuliiteri tai puukuuri se on ollu peikolle :) Mukavaa on oppia uutta.
VastaaPoistaOi että miten kivasti kerrottu sahapukin elämän tarkoitus! Ja tuo puiden kanto lapsena, niin että silmiä piti venyttää puupinon yli, tuli äkkiä mieleen tämän kertomuksen myötä, tuli mieleen muitakin tärkeitä muistoja, kiitos.
VastaaPoistaSahapukki herätti kovasti muistoja. Tekevä tyttö kun olin, niin sahapukilla sai sahattua monenlaista omiinkin tarkoituksiini.
VastaaPoistaPuita kannoin sisälle puuliiteristä monta kertaa, mutta aina vasemman käden päällä, oikealla pinottiin. Olen oikeakätinen :-)
Kiva kertomus!
Unelma,
VastaaPoistaKiitos.
Demetrius,
Moottorisahat lienevät sahapukin tuholaisia
isopeikko,
Meillä oli puilla huone ja sielläpäin käytettiin sanaa puuhuone.
Liiteri oli enemmän työkalusteiden säilyttämispaikka
Kutuharju,
Pienetkin esineet voivat herättää muistojen maailmn auki
Uuna,
Taidat olla oikeassa, vaikka kokeilin pinoamista valitsin oikean käden. Muutampas tuon käden.
Vitsi, että kirjoitat hyvin : ) Minun piti vain vilkaista pika pikaa, ...mutta luinkin koko jutun !!!
VastaaPoistaMukavaa pyhäpäivää !
Minullekin heti heräsi muisto suurista sylyksistä, pistelyä molemmissa käsivarsissa.. ja myöhemmin vasemman käden varassa. Kuvittelin, että se on nykypäivää vieläkin, mutta tosiaan moottori on korvannut käsityön, mutta sahapukki on kai siinäkin tarpeellinen. Puuhuone on uusi sana, meillä se oli kaupungissa puuvaja, mökillä vähän isompaa sanottiin liiteriksi.
VastaaPoistasariw,
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoistasi.
Mukavaa viikonallkua sinne myös.
Sirokko,
Puuhuoneesta puhuttiin läntisellä Pohjanmaalla. Liiteri oli jo työkoneiden säilytyspaikka.
On tullut tosiaan aika monta puusylillistä kannettua. Silloin se ei aina ollut kovin mukavaa.
Kiva tarina, taas opin uuden vanhan sanonnan.
VastaaPoistajl,
VastaaPoistaKiitos. Sanontoja löytyy eri aikakausilta omansa
Kun olen katsonut miehiä sahaamassa puita tai pilkkomassa niitä, tuntuu, kuinka heillä olisi tuo taito jo syntymälahjana, niin mallikkaasti se monilta heistä käy. Kyllä tietysti työkin tekijäänsä neuvoo ja kiittää - ja minä kiitän tarinasta joka on oikea kunnianosoitus sahapukille, sen tekijälle ja käyttäjille.
VastaaPoistaLastu,
VastaaPoistaSahaamisessa ja pilkkomisessa tarvitaan taitoa ja tunnetta.
Pohdin sahapukin yksinkertaista olemusta kirjoittaessani ja muistellessani, sen perusteella olisin sitä mieltä, että sahapukilla on melkein jo designtuotteen status. Tarkoitan nyt vanhoja vuosikymmeniä palvelleita sahapukkeja.