torstai 1. huhtikuuta 2010

Kärsimys


Kärsimys
rajaton
kaikkialla valonopeudella
loputon

pakahtuu sydän
puristaa rinnassa

nälkä, jano,
kylmyys, kodittomuus, 
rakkaudettomuus, hyväksikäyttö,
 sota, terrorismi 

Jätit torille,
äiti, valelit polttavalla vedellä 
tytön vasta kolmevuotiaan 

Kärsimys 
kaikkialla joka päivä
kärsit
unohdus ei vapauta  

*******
Valokuvatorstai-Runotorstai 161. haaste - kärsimys

29 kommenttia:

  1. Raju runo, kärsimystä täynnä.

    VastaaPoista
  2. Runo kuvaa toivon menettämistä, mutta aina kärsimyksen toisella puolen on toivo ja ilo.

    VastaaPoista
  3. Vahva kuvaus kärsimyksestä jota ihminen kantaa mukanaan, ja jota unohdus ei jalosta.

    VastaaPoista
  4. Olipas raju runo kärsimykselle, huh puistatti.

    VastaaPoista
  5. Pelottavaa kärsimystä, miksi sitä tapahtuu?

    VastaaPoista
  6. Hhmmm.. monenlaista kärsimystä on maailmassa. Ikävä kyllä. Kuva on kuitenkin pelkistetyn kaunis. Onkohan kukka kärsimyskukka?

    VastaaPoista
  7. Rujo ja väkevä tarina rumasta maailmasta.

    VastaaPoista
  8. Raju runo, mutta niinhän on kärsimyskin, ei se säästä ketään, jossain muodossa kaikki sen joskus kohtaamme, jos ei muuten niin kärsimällä toisten kärsimyksistä.

    VastaaPoista
  9. Koskettava runo kärsimyksestä ja valitettavasti päivittäin jollekin totta.

    VastaaPoista
  10. Aika pysäyttävä runo.Kärsimystä on joka paikassa,sitä on mahdotonta kokonaan karsia pois.

    VastaaPoista
  11. SusuPetal,
    Maailma on täynnä kärsimystä

    tuulento,
    Toivo ja ilo ilman niitä emme jaksaisi kärsimyksiä.

    Hirilii,
    Unohdus ei vapauta. Kärsimykset seuraavat.

    Korppi,
    Kärsimys on suuri tragedia, valitettavasti sitä joudumme kohtaamaan.

    Kuvatar,
    Ja miksi sitä ei voi lopettaa.

    Helanes,
    Kärsimys ei ole kaunista, se on tuskaa, kurjuutta, kipua, toivottomuutta...

    kipi,
    Kukat ovat kuihtuneita ja kuolemansa kärsineitä amarylliksiä.

    Ari,
    Hyvin sanottu, just niin.

    Unelma,
    Minä itkin, lapsen takia, kaikkien kärsivien takia...

    Demetrius,
    Maailma ei ole mikään lintukoto.

    Sirokko,
    Juuri niin, kukaan ei voi välttyä kärsimykseltä, unohtamallakaan niitä ei voi ohittaa.

    Kasselin kyyhky,
    Totta liian monelle.

    Yaelian,
    Kärsimystä ei ihminen voi poistaa, itsekkyys on liian vahva voima.

    VastaaPoista
  12. Järisyttävä, ahdistava kärsimys..
    Koskettava runo kauheudessaan...
    Sitä tapahtuu jossain...
    ja viattomat uhrit eivät osaa puolustautua..

    VastaaPoista
  13. hanne,
    Kärsimys, joka välittyy meille valonnopeudella, on ahdistavaa.
    Kauheuksia tapahtuu joka hetki jossainpäin maailmaa.

    VastaaPoista
  14. Hyrr. Kylmät väreet. Hyvin kirjoitettu.

    VastaaPoista
  15. maailma on vain vähän erilainen eri kohdista

    VastaaPoista
  16. Crizy,
    Kirpaisee sydäntä.

    isopeikko,
    Totta, onneksi olemme paremmalla reunalla.

    VastaaPoista
  17. Ennenvanhaan oli jossakin seinällä kirjottu taulu jossa luki: Elämä on kärsimystä aina kohdusta hautaan.
    En tykännyt yhtään tuosta taulusta...mutta ei kärsimystä pakoonkaan pääse.

    VastaaPoista
  18. Makeet maljakot!

    Kärsimys tulee kuihtuen.

    VastaaPoista
  19. Kärsineitä kukkia...melkein ku miulla :)

    VastaaPoista
  20. Huh, mikä kärsimysruno. Ihan kylmät väreet....

    VastaaPoista
  21. Ikään kuin heijastuu sanojen kärsimys kuolevaan kukan oletettuun kärsimykseen. Kärsiikö kukka kun se kuolee...? tunteeko kukka?

    VastaaPoista
  22. Ja joka päiväinen uutisliturgiamme todistaa, että tämä, runosi, on totta. Kuitenkin, ihminen on ihme. Pystyy iloon.

    VastaaPoista
  23. Sitä ei halua uskoa todeksi.

    VastaaPoista
  24. Oi kuinka koskettavaa.
    Ja vastapainoksi tarvitaan armoa ja anteeksiantoa.

    VastaaPoista
  25. pappilan mummo,
    Emme elä ilman kärsimystä.

    Taru,
    Taulun sanoma on totta. Onneksi ihminen on luotu lujaksi kestämään kärsimyksetkin. Hväksymään asiat, joita emme voi muuttaa.
    Suvaitsevaisuus ja anteeksianto armahtaa.

    Lepis,
    Kuihtumisessakin on kärsimystä elämän päättyessä.

    Kini,
    Säilytin nuo kukat, ne olivat jopa kauniit.

    tuike,
    Täytyy myöntää, että tänään, pitkänäperjantaina , tämä runo on pyörinyt mielessäni. Se oli tavallaan tämän päivän sanomaa minulle.

    Kutuharju,
    Kärsimyksen kuvana kuihtuva kukka oli se, joka tuli eteeni.

    Marjattah,
    Uutisvirta kuljettaa valonnopeudella koko maailman kärsimykset eteemme.
    Lohdulliset sanasi - ihminen on ihme - pystymme iloon. Kaikesta huolimatta.

    jl,
    Haluaisi unohtaa, työntää mielestään.
    Unohdus ei vapauta.

    Rita,
    Ilman armoa ja anteeksiantoa emme kestäisi.

    VastaaPoista