Kärsimys
rajaton
kaikkialla valonopeudella
loputon
pakahtuu sydän
puristaa rinnassa
nälkä, jano,
kylmyys, kodittomuus,
rakkaudettomuus, hyväksikäyttö,
sota, terrorismi
Jätit torille,
äiti, valelit polttavalla vedellä
tytön vasta kolmevuotiaan
Kärsimys
kaikkialla joka päivä
kärsit
unohdus ei vapauta
*******
Valokuvatorstai-Runotorstai 161. haaste - kärsimys
Raju runo, kärsimystä täynnä.
VastaaPoistaRuno kuvaa toivon menettämistä, mutta aina kärsimyksen toisella puolen on toivo ja ilo.
VastaaPoistaVahva kuvaus kärsimyksestä jota ihminen kantaa mukanaan, ja jota unohdus ei jalosta.
VastaaPoistaOlipas raju runo kärsimykselle, huh puistatti.
VastaaPoistaPelottavaa kärsimystä, miksi sitä tapahtuu?
VastaaPoistaKärsimys on rajua, rujoa.
VastaaPoistaHhmmm.. monenlaista kärsimystä on maailmassa. Ikävä kyllä. Kuva on kuitenkin pelkistetyn kaunis. Onkohan kukka kärsimyskukka?
VastaaPoistaKärsimyksellä on kasvonsa.
VastaaPoistaSydäntä riipaisevaa.
VastaaPoistaRujo ja väkevä tarina rumasta maailmasta.
VastaaPoistaRaju runo, mutta niinhän on kärsimyskin, ei se säästä ketään, jossain muodossa kaikki sen joskus kohtaamme, jos ei muuten niin kärsimällä toisten kärsimyksistä.
VastaaPoistaKoskettava runo kärsimyksestä ja valitettavasti päivittäin jollekin totta.
VastaaPoistaAika pysäyttävä runo.Kärsimystä on joka paikassa,sitä on mahdotonta kokonaan karsia pois.
VastaaPoistaSusuPetal,
VastaaPoistaMaailma on täynnä kärsimystä
tuulento,
Toivo ja ilo ilman niitä emme jaksaisi kärsimyksiä.
Hirilii,
Unohdus ei vapauta. Kärsimykset seuraavat.
Korppi,
Kärsimys on suuri tragedia, valitettavasti sitä joudumme kohtaamaan.
Kuvatar,
Ja miksi sitä ei voi lopettaa.
Helanes,
Kärsimys ei ole kaunista, se on tuskaa, kurjuutta, kipua, toivottomuutta...
kipi,
Kukat ovat kuihtuneita ja kuolemansa kärsineitä amarylliksiä.
Ari,
Hyvin sanottu, just niin.
Unelma,
Minä itkin, lapsen takia, kaikkien kärsivien takia...
Demetrius,
Maailma ei ole mikään lintukoto.
Sirokko,
Juuri niin, kukaan ei voi välttyä kärsimykseltä, unohtamallakaan niitä ei voi ohittaa.
Kasselin kyyhky,
Totta liian monelle.
Yaelian,
Kärsimystä ei ihminen voi poistaa, itsekkyys on liian vahva voima.
Järisyttävä, ahdistava kärsimys..
VastaaPoistaKoskettava runo kauheudessaan...
Sitä tapahtuu jossain...
ja viattomat uhrit eivät osaa puolustautua..
hanne,
VastaaPoistaKärsimys, joka välittyy meille valonnopeudella, on ahdistavaa.
Kauheuksia tapahtuu joka hetki jossainpäin maailmaa.
Hyrr. Kylmät väreet. Hyvin kirjoitettu.
VastaaPoistamaailma on vain vähän erilainen eri kohdista
VastaaPoistaCrizy,
VastaaPoistaKirpaisee sydäntä.
isopeikko,
Totta, onneksi olemme paremmalla reunalla.
Kärsimystä on todella monenlaista
VastaaPoistaEnnenvanhaan oli jossakin seinällä kirjottu taulu jossa luki: Elämä on kärsimystä aina kohdusta hautaan.
VastaaPoistaEn tykännyt yhtään tuosta taulusta...mutta ei kärsimystä pakoonkaan pääse.
Makeet maljakot!
VastaaPoistaKärsimys tulee kuihtuen.
Kärsineitä kukkia...melkein ku miulla :)
VastaaPoistaHuh, mikä kärsimysruno. Ihan kylmät väreet....
VastaaPoistaIkään kuin heijastuu sanojen kärsimys kuolevaan kukan oletettuun kärsimykseen. Kärsiikö kukka kun se kuolee...? tunteeko kukka?
VastaaPoistaJa joka päiväinen uutisliturgiamme todistaa, että tämä, runosi, on totta. Kuitenkin, ihminen on ihme. Pystyy iloon.
VastaaPoistaSitä ei halua uskoa todeksi.
VastaaPoistaOi kuinka koskettavaa.
VastaaPoistaJa vastapainoksi tarvitaan armoa ja anteeksiantoa.
pappilan mummo,
VastaaPoistaEmme elä ilman kärsimystä.
Taru,
Taulun sanoma on totta. Onneksi ihminen on luotu lujaksi kestämään kärsimyksetkin. Hväksymään asiat, joita emme voi muuttaa.
Suvaitsevaisuus ja anteeksianto armahtaa.
Lepis,
Kuihtumisessakin on kärsimystä elämän päättyessä.
Kini,
Säilytin nuo kukat, ne olivat jopa kauniit.
tuike,
Täytyy myöntää, että tänään, pitkänäperjantaina , tämä runo on pyörinyt mielessäni. Se oli tavallaan tämän päivän sanomaa minulle.
Kutuharju,
Kärsimyksen kuvana kuihtuva kukka oli se, joka tuli eteeni.
Marjattah,
Uutisvirta kuljettaa valonnopeudella koko maailman kärsimykset eteemme.
Lohdulliset sanasi - ihminen on ihme - pystymme iloon. Kaikesta huolimatta.
jl,
Haluaisi unohtaa, työntää mielestään.
Unohdus ei vapauta.
Rita,
Ilman armoa ja anteeksiantoa emme kestäisi.