Liisa hurauttaa autolla 50 kilometrin matkan ja on jonottamassa tavaratalon oven takana jo varttia vaille kahdeksan. Niin ovat myös kymmenet muutkin. Hän ei päässyt aivan jonon etupäähän. Jonottaessaan Liisa kehittelee hyvän strategian. Kun ovet avataan, hän ryntäisi juosten ja tönien muiden ohi kohti liukuportaita.
Ovet avattiin. Syntyi valtava ryysis, kaikki tönivät, juoksivat ja huohottivat. Startti muistutti maratonlenkin lähtöä. Kaikki yhtä aikaa muista välittämättä. Liisa näkee liukuportaat. Ne ovat tupaten täynnä. Hän yrittää kaikin voimin etuilla, mutta joukko on tiivis ja peräänantamaton. Kun hän on vihdoin Compojen luona kello on muutaman minuutin yli kahdeksan. Peli on jo pelattu. Kaikki on myyty tai varattu.
Ihmisjoukko puolittain makaa varaamiensa tavaroiden päällä. Jotkut ovat varanneet neljäkin kappaletta, joten kädet eivät riitä, tavarat peitetään kumartuen niiden päälle. Nämä ovat minun, en luovu näistä - viestitys on ilman sanoja täysin selvää.
Liisa huomaa yhden näytteeksi asetetun Compon olevan vielä vapaana. Nyt on sekunnin murto-osista kysymys. Hän kurottautuu Compoa kohti ja saa siitä otteen. Onnistumisen synnyttämä huokaus kirpoaa suusta. Kunnes iäkäs rouva puuttuu peliin. Kuulkaas nyt, tämä Compo on minun. Varasin sen myyjältä, joka antoi minulle luvan tämän esilläolevan kappaleen ostamiseen. Liisa antaa periksi. Nöyränä hän irrottaa otteensa haaveidensa kohteesta.
Kotiin ei ole enää kiirettä. Lenkki on tehty, kotiin palataan tyhjin käsin. Matkalla on aikaa miettiä. Liisan mieleen nousee buddhalainen lohduttava viisaus.
Synnyimme kuollaksemme
Kohtaamme ihmisiä jättääksemme heidät
Omistamme tavaroita luopuaksemme niistä
**********
Pakinaperjantai 177. haaste - Pitkä juoksulenkki
Kuva: Componobili design Anna Castelli-Ferrieri lähemmät tiedot Kartell
Juh, olen kerran osunut vahingossa Hulluille päiville, ei tee mieli toista kertaa erehtyä päivästä, ihan hirveä ryysis ja vähätkin käytöstavat tyystin hukassa.
VastaaPoistaTavara voi tuoda vain hetkellistä iloa ja luovuttava siitäkin joskus on.
Huh, kamalinta on, että tämä tarina voisi olla totta. Saattaakin olla.
VastaaPoistaMinulla ei ollut edes harmainta aavistusta mikä tuo himoittu tuote oli!
Osuvasti kuvailit hullua ostohysteriaa.
VastaaPoistaKerran olen minäkin seisonut ennen kahdeksaa Stockan oven takana. Varasin lentomatkat Lontooseen. Tavarasta en enää jaksaisi taistella.
Tämä oli hyvä! Viimeisinä Hesan vuosina en enään vaivautunut menemään Hulluille Päiville,sillä niin ahdistava se ryysis aina on.Mutta eilen ihan huvikseni katselin netissä,turvallisen kaukana,Hullujen Päivien tarjoukset.....
VastaaPoistaHassuja tapoja. Mutta onneksi tavarat ja omistaminen tekevät ihmiset hurjan onnellisiksi. Eikös?
VastaaPoistaSirokko,
VastaaPoistaMinä olen muutaman kerran käynyt, mutta nyt en sinne ruuhkaan halua. Yleensäkin käyn harvoin ostosparatiiseissa eli isoissa ostoskekuksissa. Keksustan kaupoista löydän kaiken mitä tarvitsen.
SusuPetal,
Tarina on kuultu ja siis totta eiliseltä lauantailta.
Sisustusta seuranneena tunnen tuotteen, joskin en omista sellaista.
Unelma,
Lentoja saa sieltä todellakin edullisesti ja ne kannattaa hyödyntää. Tietenkin jotain muutakin ja kun tarjolla on tai eteen sattuu kannattaa ostaa.
Stockalla on sitten noita sisäänheittotuotteita, kuten tämä Compo, joita on pienen pieni määrä ja ihmiset hysteerisoituvat niiden kimpussa.
Yaelian,
Tavaraa tarpeeksi nähneenä olen minä myös saanut jo tarpeekseni älyttömistä tungoksista tavaran kimpussa.
isopeikko,
Jyvä mielihän tavarasta tulee, kun onnistuu ostamaan kauan halutun.
aimarii,
Tavara ei maailmasta lopu, joten en myöskään ymmärrä tuollaista villiintymistä muutaman eurokympin takia.
Outo tuote minullekkin, mutta sitä jahdatessa tuli taatusti hiki.
VastaaPoistaTuossa lajissa eivät taida kiltit ja hyväkäytöksiset pärjätä.
Onneksi lenkkiin sisältyi myös rauhallisempi palautteluosa.
Ihminen muuttuu villi-ihmiseksi, kun on hullut päivät kyseessä. Olen joskus käynyt ovella kääntymässä vain havaitakseni, ettei ole minun juttu änkeä sinne. Sittemmin olen vältellyt moisia päiviä.
VastaaPoistaHauskasti kirjoitettu tarina.
Niin ja toki voi miettiä, kuinka paljon sitä säästöä olisi tullut kun lisää bensat ja parkkimaksut (mikäli parkkimaksua on) hintaan... ;)
VastaaPoistaMk,
VastaaPoistaOstohysteria pahimmillaan on erikoishintaisisa tarjouksissa, varsinkin kun tuote on ns sisäänheittotuote eli tavaraa on vain muutamia kymmeniä kappalleita ja loppuu jo alkuunsa. On hieman kuin ihmisten narramista.
Elegia,
Minuakaan ei saa enää tuommoiseen ihmismassaan hillumaan. Olen valmis maksamaan vaikka hieman enemmän, kunhan saa rauhassa harkiten valikoida.
Stockmanin parkkipaikka maksaa ellei sitten asioi Herkussa vähintään 50 euron edestä.
Muut parkkipaikat ovat maksullisia.
Niin ja tietenkin matkat maksaa, jos lähtee hakemaan jotain 79 euron sisäänheittotuotetta, jonka ovh on 106 euroa.
voi tuota meininkiä
VastaaPoistaMinä olen muutaman kerran Hulluilla päivillä ollut. Turussa ne ovat ihan ok, ei mitään hirmuista ryysistä, mutta Hesassa ihan älyttömät. Never ever!
VastaaPoistaHannele,
VastaaPoistaTavara on tärkeää - joillekin.
Anskukka,
Kuului olevan Turussakin ryysistä muutaman kymmenen minuutin ajan heti kello 8 ainakin lauantaina.
Mutta kun sen tietää voi suhtautua pilke silmäkulmassa.
Hassua, tuollaiselle minä rationaalisena uroshenkilönä vain naureskelen säälivästi. Sehän on toki ihan eri asia kun Gigantissa myyttiin 50 nopeimmalle superhalvalla huippuhyviä mp3-soittimia, kyllä sen takia jo kannatti tunti töistä linstata...
VastaaPoistaMä asun sen verran kaukana, etten ole mennyt koko stockkan hulluille päiville.
VastaaPoistaMutta hienosti kirjoitettu tarina, ihan kuin olisi ollut totta, vai oliko?
Mutta kuitenkin olisi ollut, kuin mä ite siellä olisin mennyt kyseistä tuotetta hakemaan, vaikken tiennyt kyllä mikä se onkaan!
Mikä se on?
Demetrius,
VastaaPoistaNaisilla lienee omat järisyttävät ostoshetkensä ja miehillä ne ovat taas tehnisten vempaimien kaupoissa.
Molemmilla tasapuolisesti.
Harakka,
Componobili on pieni säilytyslipasto, käy yöpöydäksi, eteisiin, lastenhuoneisiin, ihan mihin säilytystä varten pientä ja pyöreää lipastoa tarvitaan.
Ihan kiva tuote.
Vaikka työvuosinani työpaikkani sijaitsi Bulevardilla lähellä tuota legendaarista tavarataloa, en hulluina päivinä - enkä paljon muutenkaan - astunut sisälle. Sen verran hullu olin. Vai viisasko, en tiedä. Ehkä jäin jotain paitsi. Tai sitten en :).
VastaaPoistaPakinasi pitää otteessaan, kiitos.
Olipas elävänoloinen tarina. Tosin jotenkin epäuskottavaa, että kaiken tuon jälkeen Liisaa ei enää himoitsemansa ja vielä saavuttamaton esine kiinnostaisikaan.. Mutta jos niin tosiaankin kävi, tässähän oli erittäin onnellinen loppu ü
VastaaPoistaDemetriuksen kommentti pisti ihan naurattamaan - isännät jaksavat pauhata jostain ikeasta, ja sitten ne itse silmätkiiluen selaavat jotain bilteman luetteloa ü
Lastu,
VastaaPoistaHarvoin jää oikein mitään paitsi, vaikka ei massan mukana kiiruhdakkaan. Kaikkia on tarpeeksi ja ylikin. Enemmän nykyään on ongelmaa liiasta tavarasta.
Pankin talkkari,
Liisa varmaan hankkii Compot, koska niille tarve tuntui olevan. Ehkä ei rynnäten ryysikseen.
Jos tarvetta taas ei ollutkaan, jättää hankkimatta.
Järkevän hankinnan takana on tai pitäisi olla tarve.
Juu ei ne isännät ole sen kummempia ostoksiensa suhteen kuin emännätkään. Kulutushysteriassa elämme kaikki.
Hyvin kirjoitettu tarina ja uskon että se on varmasti totta. Muutamia vuosia sitten lähdimme syyslomalla Ouluun Tietomaahan ja samalla poikkesimme stokkan hulluilla päivillä. Tytär oli silloin ala-asteela ja tuumasi että 'nyt minä tajuan miksi nämä on hullut päivät. Täällähän tulee ihmiset ihan hulluiksi!'
VastaaPoista