Naurulokit keskustelevat

Äänekäs naurunräkätys kiirii pitkin joenuomaa. Naurulokit ovat saapuneet muuttoreissultaan. Komeaa ja sulavaa lentelyä ja syöksyjä saaliin kimppuun on mukava katsella. Muutama lokkipariskunta on pysähtynyt rannan kivetykselle juttelemaan. Sattumalta osuin paikalle ja jäin salaa kuuntelemaan naurulokkien keskustelua.

 - Moi, mietin tässä mihin päin lähtisin.
- Sama täällä. Aamiaisen jälkeen vain niin ramasee. Saalistin joesta maittavan kala-aterian ja nappasin vielä muutaman hyttysen kaislikosta.
- Oletko kuullut, meitä on moitittu Helsingissä. Olemme kuulemma Kauppatorilla saalistaneet ruokaa röyhkeästi jopa ihmisten käsistä ja kytänneet ruokaa, kun ihmiset jättävät tähteitä mihin sattuu. Tietysti olemme korjanneet tähteet suihimme.
- Kuulin siitä. Serkkumme harmaalokit päivystävät siellä enimmäkseen. Teemme kyllä aivan oikein. Meillä ei ole terveys- eikä paino-ongelmia  toisin kuin ihmisillä. Ihmiset syövät huvikseen kaikenmaailman roskaruokaa lihapiirakoita, rasvapossuja, jäätelöä, vaikka aivan selvästi terveys ei sitä sallisi. Monilla on rasittavaa ylipainoakin.
- Hei haloo, yritämme vain opettaa heitä oikeille ruokatottumuksille. On oikein ottaa terveydelle haitallinen roskaruoka pois. Ymmärtäisivät sen nyt.

- On meitä syytetty siitäkin, että pruikkaamme tahallamme ihmisten niskaan jätöksiä. Ei pidä paikkaansa. Pitää opetella väistämään.
- Hei haloo, eivät ihmisetkään päin toista kävele, vaan antavat tilaa. Täytyy huomioida kanssaeläjätkin muutkin kuin vain ihmiset.

- Väittävät vielä, että olemme kaatopaikoilla maanvaiva. Ei se niin ole. Ihmiset ostavat itse liikaa ruokaa. Ja sitten sitä kuskataan kaatopaikoille. Haitallisia metaanikaasujahan  niistä tulee. Uskoisivat jo. Teemme arvokasta työtä. Nappaamme sieltä ruokaa pois kaasuja muodostamasta.  Vaikka meitä paljon onkin ei suinkaan tarpeeksi asti  kaikkea ruokajätettä syömään.
- Hei haloo, ostaisivat ruokaa senverran jonka jaksavat syödä. Olisivat viitseliäitä ja kompostoisivat tähteet mullaksi eikä kaatopaikkojen rasituksesksi ilmakehää pilaamaan.

- Oletko kuullut, että Teerijärvellä meistä on ollut erityistä haittaa. Kuulemma meluhaittaa. Olemme nauraneet liikaa. Kuinka hiljaista luonnossa pitää olla, jos naurukin rasittaa. Rasittaakohan se linnunlaulukin.
- Hei haloo, pysähdymme sinne kauniille järvelle. Etenkin kun ruokaa on yllinkyllin turkistarhojen liepeillä saatavilla. Oikeastaan puhdistamme ympäristöä haisevasta kalamuussista.

- Mulle kävi hyvä tuuri. Kiertelin tuolla Halisten omakotialueella. Äkkäsin korkealta kilometrien päästä, että sen valkoisen rapatun talon nurmikolla oli perkattu kaloja ja perkuujätteet olivat vielä maassa. Muutamassa sekunnissa syöksyin kaverin kanssa ja napattiin jätteet suihimme. Olisit nähnyt emännän ilmeen, kun se ihmetellen etsi perkuujätteitä.
- Hei haloo, me siistimme paikkoja eikä jätetä ruokaa mätänemään.

 - Nyt on lähdettävä. Tulihan tässä taas paranneltua maailmaa. Heippa vaan.
- Minä jään hetkeksi uiskentelemaan  ja ihailemaan kevätmaisemia.

Mä olin ihan että haloo. Näin viisas voi naurulokki olla.

*********

Pakinaperjantai 178.haaste- Mä olin ihan että haloo