Ensimmäinen päivä

Kauniimmin ei vuosi voi vaihtua kuin nyt vaihtui. Jo aatonaatto ounasteli mitä tulossa on. Aamulla ikkunanäkymät olivat hohtavan valkoiset. Sää oli tyyni, puiden oksat oli koristeltu kevyellä pakkaslumella. 
Pihan lumipeitto oli aivan koskematon. Jänöjussikaan ei ollut vielä ehtinyt loikkia pihan poikki.

 Talitintit ovat käyneet ahkerasti nauttimassa joululahjastaan. Onpa siellä käynyt joku muukin. Epäilen harakkaa, koska vaahteranoksa on pettänyt istujan alla. Olisin halunnut nähdä, kun harakka romahtaa oksan pettäessä alas lumeen. Ei ole ollut moksiskaan, koska on  pyörinyt piirileikkiä puun ympärillä ja jopa pistänyt tanssiksi. Jäljet johtavat läpi koskemattoman lumipeitteen.

 

Aattoaamuna  kohtaa sama valkoinen näkymä joka ikkunasta. Pihan poikki oli juossut jänis, oli pysähtynyt omenapuun alle ja jatkanut matkaansa. Illan pimeydessä valaisee lumi tienoot.. Kävelylenkillä ihastelemme alkuillan  taivasta, jonne  verkkaista tahtia pirstoutuu  rakettien  värikäs tähtisuihku. Viimevuotista  vähemmän raketteja, mutta juuri sopivasti.  Ei häiritsevää pauketta, vaan kaunista säihkettä.

On kuutamo, kuu ei valaise ei lämmitä, mutta se on  salaperäisen kaunis.  Olisiko se tullut hieman lähemmäksi. Muistan, että lapsena kuu kumotti paljon korkeammalla. Tällä vuosikymmenellä lennetään jo lomalennoille kuuhun tai sitten seuraavalla vuosikymmenellä. 

Vuoden ensimmäinen päivä on kääntynyt  valkoisena ja valoisana iltaan.  Ennakoiko se valoisampaa uutta vuotta, toivotaan niin.