Sitten Osuuskauppa laajensi ja rakensi oman kauppakiinteistön. Keskialo myytiin joen toisella puolella asuville veljeksille. He jakoivat keskenään maat ja metsät. Vanhin veljeksistä muutti lapsuudenkodistaan perheineen tähän entiseen kauppataloon.
Perheessä oli muuttovaiheessa kolme tyttöä ja poika. Vanhin tytöistä, Iiris, oli silloin 14-vuotias. Elämä asettui uomiinsa. Myymälähuone remontoitiin keittiöksi, alakertaan jäivät entiselleen sali ja kaksi kamaria. Yläkerran länsipäätyyn rakennettiin Iirikselle oma huone.
Keskitalon pellot avautuivat pihapiiristä suoraan joelle saakka, jonne oli kilometrin verran matkaa. Viereisiä peltoja viljeli naapuri. Tai ei aivan naapuri, välissä oli harmaa iso hirsitalo. Sen jälkeen punainen mansardikattoinen talo, Vanhatalo. Talossa oli kolme poikaa, joista kaksi oli jo muuttanut läheiseen kaupunkiin, vain nuorin, Pentti, oli jäänyt kotitilalle.
Iiris oli kaunis kuin Lumikki. Hänellä oli vaalea kuulas iho, syvän ruskeat silmät ja mustat kiiltävät hiukset. Pentti oli salskea, pitkä nuorukainen. Vaaleat hiukset kaartuivat laineille.
Kesäisin kuljettiin peltopolkua alas joelle uimaan. Talvisin polku oikaisi joenjään yli Iiriksen entiseen kotiin. Molemmat kulkivat samaa polkua, joskus jopa samaan aikaan. Iiris oli varttumassa aikuiseksi, Pentti oli jo aikuinen nuorukainen. Ujona hän kulki omia reittejään. Puhetta ei syntynyt, kumpikin tarkkaili toisiaan.
Eräänä kauniina kesäiltana askeleet kohtasivat. Molemmat pysähtyivät. Pentti tarttui Iiristä kädestä. He vaelsivat tuoksuvassa kesäillassa. Aurinko punersi läntisellä taivaalla. Joen tyynen pinnan päällä leijui utuinen keijujen leikki. He tunsivat, kuinka sydämmet löivät samaan tahtiin. He eivät eroaisi enää koskaan.
Kun Iiris oli seitsemäntoista, Pentti rohkaisi mielensä ja pyysi Iiriksen vanhemmilta lupaa avioliittoon.
Lupa saatiin, kihlat ostettiin ja suhde julkistettiin koko kylälle.
Iiris ja Pentti eivät koskaan eronneet, kuten olivat aikoinaan päättäneet. Silloin elämä tuntui jatkuvan ikuisesti. Kolmatta osallista ei osattu edes ajatella. Yllättämällä vähitellen saapui elämään kolmas, Kuolema. Hän haki Pentin pois. Pitkän avioliiton jälkeen Iiris elää nyt yksin.
*************
Pakinaperjantai 165. haaste - lemmen liekki lämpöisin
Kaunis rakkaustarina, niinhän ne usein ovatkin. Lämmöllä kirjoitettu, onko lemmenpari tuttu?
VastaaPoistaOlipa kaunis ja romanttinen tarina!
VastaaPoistaHyvin puhuttu. Oivaltava loppu. Peikko kiittää.
VastaaPoistaOi, kun meni vilunväreet joka paikassa ja ihokarvat nousi pystyyn. Kyynel vierähti poskelleni...näin tämän koin.
VastaaPoistaTämä oli niin tosi hienosti kirjoitettu, ja melkein tunsin heidän läheisyytensä ja rakkautensa, mutta sitten toinen otettiinkin pois!
Mutta tällasta elämä oikeestikkin on, taisi tämäkin olla oikeesta elämästä, Kiitos!
Unelma,
VastaaPoistaKiitos. Tallaisia pareja on ollut joka kylässä, niin tässäkin kylässä.
Tämä yhtenä esimerkkinä.
Yaelian,
Kiitos.
Isopeikko,
Kiitosta vain sinnekkin päin.
Harakka,
Kiitos, tunnistit tarinan tunnelman.
Rakkaus on. Tarina sytyttää lukijansa. Hieno!
VastaaPoistaMinä uskon rakkauteen. Kiitos Iiris, Pentti - ja arleena joka tarinan kauniisti kertoo ja uskoani vahvistaa.
VastaaPoistaKaanon,
VastaaPoistaKauniista sanoistasi kiitokset.
Lastu,
Rakkaus on ikuista ei edes kuolema sitä häivytä.
Yksinkertaisuudessaan kaunis tarina. Noinhan elämän pitäisi sujua. Miksi asiat niin usein muuttuvat vaikeiksi ja menevät solmuun.
VastaaPoistaKun sydän löytää sydämen, niin ne alkavat lyödä yhteistä tahtia ja kummastakin tuntuu, että hän on se oikea. Vaikka toinen kuoleekin, hän elää toisen sydämessä yhä. Se on rakkautta.
VastaaPoistaIna,
VastaaPoistaAsiat monimutkaistetaan usein aivan turhaan. Tehdään parisuhdekin ongelmalliseksi ja hankalaksi.
Luullaan, että aidan takana on ruoho vihreämpää.
aimarii,niin
VastaaPoistaAnalysoit rakkauden juuri kuin minäkin ajattelen.