Onnellisuuden vaatimus. Hän määritteli onnea hienolla tavalla. Juuri samoin kuin ajattelin. En vain ollut osannut pukea sitä koskaan sanoiksi.
Oletko nähnyt vesipisaran putoavan räystäältä maahan ? Se on aika, joka tarvitaan onnen kokemiseen. Onnellisuus tai onni on kuin välähdys. Valo, joka liukuu öisen huoneen poikki. Se erottuu taustastaan ja jää mieleemme, mutta jatkaa matkaansa muualle toisen ihmisen luo.
Onnellisuuden olemus ei ole selitettävissä. Se on abstraktio, joka elää ihmisissä muistojen kaltaisina miljardeina variantteina muuntuen ajan tilanteen ja yksilön mukaan.
Kauniisti määritelty. Onni on pieninä muruina elämässä. Välähdyksiä, joista muodostuu iso tunnetila. Se ei häviä, vaan säilyy meissä. Vastoinkäymiset, surut ja murheet kirkastavat onnen. Onnen tai onnellisuuden avulla kestämme vastoinkäymiset murtumatta.
Onni ei tule etsien, se tulee eläen. Onni on arkipäivää, välähdykksiä, elämänmurusia. Olet oman onnesi seppä.
Katso ja punnitse elämääsi. Vaaka osoittaa, että saat olla tyytyväinen. Onnea on enemmän kuin luulitkaan. Positiivinen asenne löytää ensin elämän hyvät puolet, sen jälkeen murheille jääkin vähemmän tilaa.
Kuvitelkaa, miten vähän heillä oli aistiärsykkeitä. Miten hiljaista oli. Ei lentokoneitten jylinää, ei autoja, ei junia, ei radioita. Sen sijaan oli kaukaisia kirkonkelloja, lintujen laulua, kavioiden kapsetta, tuulen suhinaa. Jos kuvittelette mielessänne onnellista olotilaa, kumman kuulette ?
Olemme onnellinen kansa.. Legatum-instituutti nosti Suomen viime vuonna onnellisuustilastojen kärkeen. Vertailussa sadastaneljästä maasta Suomessa voitiin parhaiten. Tästä huolimatta olemme valittajakansaa.
Valitamme terveydenhoidosta, vanhustenhoidosta, lastenhoidosta, koulujärjestelmästä, työnpuutteesta. rikkaiden optioista, poliitikkojen vaalituesta, ruuanhinnasta, ilmoista, pakkasesta, palveluista....
Kun avaamme aamulla lehden tai kuuntelemme uutisia, saammeko kuulla positiivisia uutisia ensin ja enemmän. Ei, uutiset alkavat aina onnettomuuksilla, tapoilla, kavalluksilla, terroriteoilla, sodilla. Tilaa ei jää enää positiivisille uutisille tai sitten niitä ei ole. Vai eivätkö positiiviset asiat kiinnosta uutisina. Onko meidät opetettu kuuntelemaan ja lukemaan vain julmia negatiivisia asioita.
Otetaan positiivinen ote elämään niin vaaka painuu onnen puolelle. Onnellista uutta vuotta 2010.
Tuo on totta, enää ei kuule ensimmäisenä uutisista mitään positiivista - ehkä joskus, mutta suurin osa on juuri niitä negatiivisia aiheita. Harmillista.
VastaaPoistaOlipas tuo onni määritelty hyvin. Pitäisi vain olla ja jaksaa olla positiivisempi. :)
Onnea on tutkittu aika paljon. Minua kiinnostaa siinä määrin että olen lukenut muutamia kirjoja aiheesta.
VastaaPoistaOlen taipuvainen uskomaan että onnen edellytykset ovat suuressa määrin synnynnäisiä, ja suuressa määrin korvien välissä. Optimismia, myönteisyyttä ja onnellisuutta pystyy oppimaan jos saa siihen opastusta ja ideaa, mutta jotkut meistä ovat syntyneet tyytyväisiksi :)
Hyviä sanoja onnesta.
VastaaPoistaPositiivista vuotta 2010!
Varsin kiinnostavaa pohdintaa, erityisesti se missä sanottiin, että onni on välähdys. Juuri niinhän se on. Muutamassa kohden olin kyllä hieman eri mieltä, kuten siinä keskiajassa: vertaan vain siihen, mitä olen kehitysmaissa nähnyt ja kokenut. Eivät ne ihmiset välttämättä onnellisia ole sanan varsinaisessa merkityksessä, kun siihen ei ole siellä varaa, kirjaimellisesti, mutta murehtivat ja valittavat vähemmän kun keskittyvät eloonjääntiin. Se ei kuitenkaan ole vielä onnellisuutta, kun taistelee päivittäin elämästään (samoin kuin minä puolestani uskoisin keskiajalla olleen) Tai vaikka 60 vuotta sitten Suomessa - keskityttiin siihen että on leipää pöydässä vielä lopputalvestakin eikä pohdittu että ollaankos tässä nyt onnellisia vai ei. Ei ehtinyt sellaisia, kertoi mummoni, viisas nainen.
VastaaPoistaJa niistä uutisista sitten: minä kun sellaisia olen vuosia kirjoittanut työkseni, niin voin kertoa, että jos olen ehdottanut jotain poikkeavia aiheita pomoille, vastaus tulee hyvin näpäkästi: se ei myy. Jepjep.
Hienoa ja mielenkiintoista pohdintaa.
VastaaPoistaMiksiköhän Suomessa tehdään eniten maailmassa itsemurhia, vaikka tilastollissti ollaan onnellisempia kansoja? Itse pysähdyin onnellisuutta pohtimaan, kun minulle sanoi kuoleva alkoholisti, jonka omaisuus sopi pikkuruiseen paperipussiin, että hän on maailmaan onnellisin mies! Olin hiljaa ja hän jatkoi hetken kuluttua, minulla on kaksi maailman parasta tytärtä, jotka eivät ole hyljänneet minua ja minua rakastetaan.
suvi,
VastaaPoistaUutisten kohdalla olen usein miettinyt, onko mitään hyvää kerrottavaa vai aliarvioidaanko likijaa/kuuntelijaa niin, että myönteiset asiat eivät kiinnostaisi.
Se oli minustakin kaunis määrittely.
Rita,
VastaaPoistaHaluaisin myös lukea "onni-kirjoja" enemmän, perehtyä asiaan.
Samaa mieltä, että perimä vaikuttaa ihmisen suhtautumiseen asioihin, onko asenteesi pessimistinen tai optimistinen. Vaikutus on myös onnellisuuteen.
pioni,
VastaaPoistaKiitos. Samaa sinulle myös.
Totta puhut, teknologia, raha, virikkeet eivät tuo onnea.Se tosiaan löytyy hiljaisuudesta ja ainakin minulla haaveitteni toteutumisesta. Mutta olen joskus elänyt rahattomiakin aikoja, ja raha on tärkeää elämän ylläpitämiseen. Jos ei tiedä mistä huomisen leivän saa, ei voi nauttia kastepisaran kauneudesta. Mutta siitä yli menevä raha ei juuri tee onnellisemmaksi. Ihmissuhteet ovat taas monimutkaisemmat onnen tuojat. Ne voivat tuoda tai viedä. Paras onnen tuoja on sisäinen rauha!
VastaaPoistaKuulin selvästi kaukaiset kirkonkellot ja kavioiden kapseen, kun sen luin. Hiljaisuudessa kuulee paremmin, myös omat ajatuksensa. Vaikka entisaikaa on nykyaikana romantisoitukin, niin uskon, että onnea on ollut silloin yhtä lailla kuin nykyisinkin. Onnen tunne kun lopulta muodostuu itse kullekin tosi pienistä asioista, joita voi olla vaikea ilmaista.
VastaaPoistaMaiku,
VastaaPoistaVertaus keskiajan ns äänimaailmaan ja nykyajan pauhuun oikeuttaa valitsemaan hiljaisuuden ja luonnon äänet. Kun valitsen, niin onnellisuuden lähde eivät ole teknologian ihmeelliset saavutukset, vaan yksinkertainen luonto ja sen hiljaisuus ja kauneus.
Aikamme vastaan keskiaika eivät ole elinolosuhteiltaan verrannollisia, sitä ei kai etsittykkään tässä.
Tuota uutisjuttujen taustoja olen ajatellut ja näyttää, että oikeassa ollaan. Uutiset valitaan pitkälti levikin sanelemana.
aimarii,
Itsemurhiin päätyvien elämä on täytynyt olla ahdistavaa, ratkaisematonta, eikä lähellä ole ollut kuuntelevia lähimmäisiä. Maailmamme on toisaalta onnellinen ja toisaalta joidenkin on vaikea kokea sitä omalla kohdallaan.
tuulento,
VastaaPoistaSisäinen rauha ja tasapaino, itsensä hyväksyminen juuri sellaisena kun on välittämättä mitä muilla on.
Markkinataloudessa raha on elämisen kannalta välttämätöntä, mutta se ei saa hallita. Löytyy niin paljon tärkeämpää kuin raha.
Onni on hyvin yksinkertaista. Pieniä onnistumisia.
Kuusirannan emäntä,
Sinä sanoit sen todella hyvin.
Onni on juuri sitä, jonka hyvin määrittelit.
Hiljaisuus on hirmu mukavaa.
VastaaPoistaPeikko luulee, että onni on maailmalla pieninä nokareina, jotka on poimittava yksi kerrallaan.
isopeikko,
VastaaPoistaMinäkin luulen kanssasi samalla tavalla.
Onni on sisäistä tyytyväisyyttä, mielestäni. Onni on elämän keskeisin asia. Onneton/tyytymätön elämähän on raskasta. Olen Rita-kaiman kanssa samoilla linjoilla onnenmääritelmässään. Siihen eivät mm rikkaus, kauneus, lahjakkuus tai älykkyyskään vaikuta. Minun mielestä (aina palaan tähän) kysymys on sisäisestä rakkauden voimalähteestä.
VastaaPoistaRita,
VastaaPoistaHyvin sanottu, onni on rakkauden voimalähde. Se on myös rakkauden saattama tunnetila.
Rakkaus ja onni kulkevat käsikädessä.
Onni pieninä murusina maailmalla niinkuin laulajan leipä. Tai yhtenä suurena oivalluksena niinkuin Aimariin hienossa kommentissa. Kumminka vain.
VastaaPoistaHieno postaus. En ymmärrä, kuinka jätin Björkmanin kolumnin Eevasta lukematta. Pidän nimittäin hänen ajatuksistaan. Sivistynyt, mutta samalla vaatimaton ja nöyräntuntuinen ihminen. Mutta hyvä, että lainasit kolumnin ajatuksia tähän postaukseen ja kommentoit vielä itse. Hieno postaus, kiitos.
VastaaPoistaEhkä suomalaisuuteen kuuluu aina pieni tyytymättömyys, mutta se ei tarkoita, että olisi välttämättä onneton. Ehkä se vain piiskaa meitä eteenpäin näissä karuissa oloissa. Liika tyytyväisyys ja onni kun usein johtaa degeneroitumiseen ja välinpitämättömyyteen.
Hieno postaus!
VastaaPoistaAloitan nyt loppupäästä, koska olen monta kertaa päättänyt lopettaa uutisten katsomisen, koska tärkeintä tuntuu olevan sota ja kansainväliset asiat. Hyvin vähän aikaa jää kotimaisille asioille ja nekin ovat aina dramaattisia. Tulee mieleen, että eikö uutiskynnystä nykyisin ylitä mikään onnellinen, pieni asia.
Olen huomennut ennenkin, että Björkman on viisas mies. Häntä on hyvä kuunnella.
Hienon viestin välität eteenpäin :-)
Mietin kans, että yksinkertainen elämä perusaisioineen on onnellisempaa, kuin tämä kaikkien vempainten ja viihdykkeiden seassa eletty. Ilmankos esim. mökillä sitä on jotenkin onnellisimmillaan ja rauhallisimmillaan. Ja totta, että onni tulee häivähdyksinä :)
VastaaPoistaPiti vielä palata takaisin. Otin eilen illalla uudestaan Eevan, kun olin lukenut poatauksesi. Ja siinähän oli kokonainen juttu Björkmanista! Kuinka olin saattanut ohittaa sen! Mutta: niinkuin tuolla omassa postauksessa otsikoin: niin kiire tässä elämässä - olin varmaan taas ajatellut, ton luen myöhemmin ajan kanssa ja niin se oli unohtunut. On ihanaa, että joku toinen osoittaa kohteita, joihin pysähtyä. Björkman on mielenkiintoinen ihminen, älykäs, herkkä, rehellinen, avoin. Joskus muinoin luin hänen esseekokoelmansa Valkoista valoa ja ihastuin täysin. Muistaakseni bloggasin kirjasta. Kiitos postauksesta vielä kerran ja oikein mukavaa vuoden jatkoa!
VastaaPoistaIhminen löytää uskoakseni onnellisuutensa sisältään, itsestään, jos löytää. Hyvin monenlaisissa oloissa elää sekä onnettomia, että onnellisia ihmisiä. Tekniikasta tai sen puuttumisesta riippumatta.
VastaaPoistaOnnellisuutta voi myös opetella. Luin aikoinani psykaa lukiessani tutkimuksesta, jossa todettiin, että aivoja voi myös huijata. Pelkistetysti sanottuna,jos vaan hymyilee, vaikkei hymyilyttäisi, aivot kuvittelevat kantajansa olevan iloinen. Jonkin ajan kuluttua todella tuntee itsensä iloisemmaksi. Tuota konstia olen monet kerrat töissä kokeillut, ja toden totta, hymyillessä ei pysty ottamaa asiakkaiden kiukutteluja kovin vakavasti. :)
Kuuntelin Hannu-Pekka Björkmania televisiossa ja saatoin täysin sydämin olla hänen kanssaan samaa mieltä.
VastaaPoistaKiinnostus lehtien lukuun on vähentynyt juuri mainitsemistasi syistä. Vain huono uutinen julkaistaan.
"Kell onni on, se onnen kätkeköön", onkohan otettu todesta runoilijan sanat?
Onni on arjen onnea, pieniä tapahtumia ja toisen ihmisen huomioimista.
Demetrius,
VastaaPoistaMolemmilla lailla murusina onni on, ja pienet arjen ns itsestäänselvyydet sen tekevät.
kuin rakastavat ihmiset ympärillä
tuike,
Minäkin pidän Björkmanin ajatuksista ja pohdinnasta. Olen seurannut hänen ja vaimonsa elämää teostensa, näyttelijätöiden kautta. Molemmista välittyy levollisuus, onko se sitten onnea, luulen niin.
Olisiko tämä pohjoisen auringottomuus , joka vaikuttaa mielialaan, tuo tyytymättömyyttä. Tai sitten olemme selvinneet viime vuosikymmeninä helpolla. Sosiaaliturva on loppujen lopuksi huippuluokkaa.
Karut olot tekevät meistä sitkeitä, mutta myös hieman kateellisia.
Vertaamme liian tarkoin omaa asemaamme aidan taakse naapuriin, emmekä hyväksy jos ei taloudellinen hyvinvointi ole samaa luokkaa tai hieman parempaa.
Voiko onnea olla liikaa, ei. Tyytyväisyys taas on onnen serkku ja voi johtaa välinpitämättömyyteen.
Uuna,
VastaaPoistaSamaa ajattelen minäkin uutistarjonnasta. Media elää katsojista, kuuntelijoista ja lukijoista, mikäpä sen selvempää kuin vetää otsikoihin ne uutiset, joilla keskustelu viriää ja kansa kuohuu. Haluaa vain lisää.
Minulle ainakin tulee vain paha mieli, enkä voisi hekumoida traagisilla tapahtumilla - viimeksi ns Sellon tapaus.
Satu,
Samaa mieltä onnen kokee hiljaisuudessa, luonnon kauneudessa, ikäänkuin sen "kuulisi" paremmin.
Anskukka,
VastaaPoistaTotta, onni on jokapäiväistä elämää, sen kokee sisällään ja sanoitta.
Hymy ja iloinen mieli säteilee ympärille ja muut ihmiset menevät mukaan hyväntuulisuuteen. Käyttäytyvät samoin.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, pitää paikkansa.
Kaanon,
Juuri noin. Tosin onnea ei tarvitse kätkeä, sitä saa osoittaa ympäristölleen. Hymy ja hyvätuuli leviää muihinkin.
Luulen, että kun onnen välähdyksiä huomaa, ne välähdykset alkavat pidetä : ) Ja sitten seuraavaksi näitä onnenhetkiä alkaa nähdä ja etsiä ympäristöstään... ei enää huomaa uutisten negatiivisuuksia, unohtaa valittamisen....
VastaaPoistaOnnellista vuotta 2010 : )
sariw,
VastaaPoistaNiin se voi olla myös.
Samoin sinulle.
Niin, oman onnen itsehoitoa on astua luontoon, kuulla linnun laulu, aaltojen loiskinta ja "unohtaa" avata lehti tai televisio uutisten aikaan. Niinkin on lupa tehdä eikä silti putoa maailmankelkasta pois.
VastaaPoistaPerhosen siivenräpäytyksellä on valtava hyvän olon voima vaikka se kestäisi vain hetken.
Lastu,
VastaaPoistaLuonto antaa ja onnen osoittaa.
Yksinkertaisista asioista onni koostuu.
Lukaiseppas Juhani Tammisen Mitä onni on -kirja, mutta älä säikähdä mihin kaikkeen onnen etsiminen voikaan johtaa :)
VastaaPoistaOnnesta itsestään, aika usein sen huomaa vasta jälkijunassa, että siinähän se taas oli.