Puuhastelua Onnin kanssa

Sainkohan kimmokkeen eilisestä pakinastani, jossa kerroin Onni Mannin luurailevan puutarhassa. Tänään puuhastelin ensin kukkapenkissä. Kitkin, kaivoin ja leikoin. Rikkaruohot pois, laventelit pois ja osa ruusuista pois. Valamon ruusun ja John Cabotin leikkasin aika reippaasti. Siirsin iiriksiä ja aion siirtää ja jakaa kukkia vielä lisää.

Aloitin syysistutuksia terassille. Huomennahan on syyskuu. Tyhjään päivänsinien ruukkuun sommittelin käpyjä. Päivänsinet olin leikannut jo aikaisemmin.

Ammottavia tyhjiä ruukkuja täytin jäkälällä. Olin säästänyt jäkälät kevätsiivouksessa, nyt niille oli käyttöä. Kastelin jäkälät, ne tuoksuivat metsältä. Orvokkiruukun jäkäliin ripottelin kuivia ruusunmarjoja. Pohdiskelin haenko syyskukkia ollenkaan. Kaisloja käyn poimimassa.
Tämähän käy ihan jumpasta, ajattelin jynssätessäni terassin lattiaa puhtaaksi. Toinen puoli terassista on vielä laittamatta. Nyt en jaksanut enempää.

Onni Manni kateissa

Kuva: Tamminiemen puutarhasta

Mä lehden luin, kuten laulussa lauletaan. Luin uutisia aamun Turun Sanomista. Huomasin, että Onni Manni on kateissa. Mainosten jälkeen uutissivut alkoivat murheellisesti. Täynnä kuolemaa, taantumaa ja epäoikeudenmukaisuutta. Missä Onni luuraa ?

Kaupan ylijäämävaatteet päätyvät vain harvoin avustusjärjestöille. Alennusmyynneistä ja trendien vaihtuessa myymättä jääneet päätyvät kaatopaikoille. Meillä on varaa tuhlata ruokaakin. Päivittäistavaraliikkeet heittävät roskiin kymmeniä miljoonia kiloja ruokaa vuodessa. Kuulin kopinaa, omatuntoko se siellä kopautti.

Käänsin sivua. Kuolinilmoituksien surun keskeltä mieleeni syöpyi ajatelma. Se muistuttaa.

On ajaton avaruus
arjesta irronnut ikuisuus,
on rauha, hiljaisuus.

Kotimaa-sivut alkoivat synkkääkin synkemmästi taas.
Mies loukkaantui jäädessään auton ja puun väliin.
Purjeveneestä pudonneen miehen etsinnät päätettiin tuloksettomina.
Sydänkohtauksen saanut autoilija virkosi elvytyksellä.
Mies kaahasi aidan läpi autonsa romuksi.
Mikä uutisarvo näillä henkilökohtaisilla onnettomuuksilla on. Haluaako lukija kasvattaa murheensa taakkaa, tuskin. Olen miettinyt monta kertaa tämäntyyppisten tapahtumien uutisoinnin tarpeellisuutta.

Mäntypistiäisen toukat piinaavat mäntymetsiä. Toukat aiheuttavat kasvutappioita ja puiden kuolemia.
WHO ihmettelee sikainfulenssan leviämistahtia. Se kulkee kuudessa viikossa matkan, johon viruksilla menee yleensä kuusi kuukautta.
Apulaisoikeusasiamies moittii rokotetutkimusta. Siinä yläkouluikäisiä on rokotettu papilloomavirusta vastaan. Suostumusta lasten vanhemmilta ei oltu pyydetty eikä lapsia kuunneltu tarpeeksi.
Näissä uutisissa on uutisarvoa kansantalouden ja hyvinvoinnin kannalta, merkillä kansan tulee tietää.

Kääntelin sivuja, pysähdyin rauhoittumaan Kulttuurisivuille.
Onni löytyy puutarhasta, kertovat lukuisat kiinalaiset sananlaskut. Luetaanpa eteenpäin.
Koti & Asuminen - liite kertoo, mitä pitää tehdä puutarhassa nyt. Kitke perennapenkit ja rakenna uusia. Jaa perennoja. Kylvä perennoja siemenistä. Ota käteen oksasakset ja leikkaa satonsa antaneista viinimarjapensaista ja koristepensaista vaurioituneet, huonokuntoiset ja maata lamoavat oksat. Sama tehdään myös puille. Jos tilaa on istuta uusia pensaita ja puita.
Älä unohda syyslannoitusta, se on kuin pakkasneste autoille, sanoo kauppiaspuutarhuri.

Elinvoimainen elämänvirta pyyhkäsi ylitseni. Onni Manni on puutarhassa, lymyää pensaikossa, perennapenkeissä ja lepäilee nurmikolla.

Pakinaperjantai 144. haaste - Onnimanni

Sadetihkuista maisemaa

Loppukesän sadetihkuinen maisema on kaunista katseltavaa auton ikkunasta. Taivas muhkeine pilvineen on kuin kermavaahtoa, johon on ripautettu mustikkamehua.
Taivasta ihailin torstaiaamuna Turun moottoritieltä matkalla Helsinkiin. Taivaanko ansiota, mutta maisemat näyttivät usvaisen pehmeiltä. Vain moottoritien asfaltti kiilsi kovana ja suoraviivaisena, armottomana.

Liikenne oli aamusta johtuen kohtalaisen vilkasta. Kuvassa edellämme ajelee kymmenen autoa ja vastaantulevalla kaistalla autoja on seitsemän. Nyt kannattaa jo klikata kuvaa isommaksi, jos
haluat laskea lukumäärän.

Yykaakoonee - Numerokuvat 39. haaste on 17.

Helsingissä koettua

Torstaina piipahdin Helsingissä. Päivä oli harmaa ja sataa tihuutti, mutta muutoin oli taas kiva reissu. Ajoimme Meilahden kautta keskustaan ja ihailimme kaunista puutarhakaupunginosaa.
Pysähdyin ottamaan Tamminiemen pihasta muutaman kuvan. Otsikkokuvassa on palanen puiston hiekkakäytävää. Aikoinaan presidentti Urho Kekkonen, vanhana ja sairaana, käveli noilla käytävillä viimeisinä vuosinaan.

Kun ajoimme Elielin parkkihallista kotimatkalle, halusin katsella Finlandia-taloa takapuolelta. Harvemmin sitä siitä näkövinkkelistä tulee ihailtua. Kaunista, ajatonta ja virtaviivaista Alvar Aallon arkkitehtuuria ihailee mielellään.

Kun pysähdyimme parkkipaikalle huomasin ison lintuparven ruokailemassa Töölönlahden vehreässä puistossa aivan Finlandia-taloa vastapäätä. Linnut olivat hanhia. Kotona varmistin ne valkoposkihanhiksi. Sopuisasti iso parvi näytti löytävän ruokaa vihreästä ruohikosta.

Helsingin ytimessä on luonto lähellä. Valkoposkihanhet saavat ruokailla rauhassa kivenheiton päässä rautatieasemalta. Hanhet eivät vähääkään hätkähtäneet, vaikka liikuin niiden joukossa.
Ne oikein ylpeilivät poseeraustaidoillaan edestä, takaa ja sivulta. Näin komeita me olemme, kuulin niiden supattavan.

Syksyn jo tunnen tulevan

Syksyn jo tunnen tulevan

Jätän villiintyneen pihan
patinoituneen penkin.
Kuljen läpi viljapeltojen
täyteläisten tähkäpäiden.

Kahinassa kaislojen
kastan jalat rantaveteen.
Tunnen tuulenvireen
lehvästössä rantapuiden.

Elokuu on vaipumassa
kesän kuolemaan.
Aurinko jo pitää
pilviverhot peittonaan.

Muuttolinnut etelään
keräävät jo parviaan.
Kurkiaura kailottaa
keväällä taas tavataan.

Valokuvatorstai - Runotorstai 137. haaste - Kuvan jatko

Kuninkaallinen päivä

Tämä päivä alkoi kuninkaallisella uutisella. Ruotsin kuningaspari, Carl Gustav ja Silvia, aloittivat kaksipäiväisen Suomen vierailunsa Turusta. Aamulla kello 10 he laskeutuivat Turun lentokentälle ja kulkivat edelleen Turun keskustaan, josta edelleen Kultarantaan.

Ajattelin töihin lähtiessäni, pitääköhän ottaa kamera mukaan. Ei sitä koskaan tiedä, josko pääsisi lähietäisyydelle ja saisi kuvan näpättyä. No kamera unohtui ja niin unohtui kuningasparikin tiiviin työpäivän lomassa. Onneksi uutiset kertovat kaiken. Kuningaspari oli siirtynyt Kultarannasta Presidenttimme veneellä Aurajoki-suulle tänään iltapäivällä. Vierailtiin Turun linnassa, vierailun teemana oli vuosi 1809.
Tuo vuosi oli se, jolloin Suomen sota päätti yhteiselon Ruotsin kanssa. Suomi siirtyi Venäjän keisarikuntaan autonomisena suurruhtinaskuntana vuosiksi 1809-1917.

Mietin, miten tämä Ruotsista erkaneminen sopi vierailun aiheeksi. Oliko se surun vai ilon aihe.
Taaksepäin ajateltuna, olisin valinnut kumppanuuden mieluummin Ruotsin kanssa kuin Venäjän.
Olisimmeko nyt Ruotsi-Suomi kuningaskunta, jos näin olisi käynyt. Meillä olisi suomenkieli vähemmistönä ja luultavasti olisimme nykyistä vauraampi kansakunta. Ainakin, jos Ruotsiin vertaamme. Nyt elämme sodan käyneenä itsenäisenä Suomena.

Kuninkaallinen tunnelma jatkui tänään edelleen. Katsoin Kuningatar-elokuvan TV1:stä. Se taas vei ajatukset Britannian kuningashuoneeseen Dianan kuoleman aikoihin. Kuningatar Elisabethista piirtyi hieman äksy ja itseriittoinen kuva. Mutta niinhän se on, että kuninkaallinen valta ja ylellinen yltäkylläinen elämä muokkaa ihmisen ja etäännyttää tavallisen kansalaisen arkipäivästä.

Sunnuntaina kukki hansaruusu kuvassa näkyvällä tavalla kuin keskikesällä.
Keskiviikkona eli huomenna on taas aivan arkinen työpäivä.

Enteilyä syksyksi

Viikonloppuna enteiltiin jo syksyä. Omenapuut ovat jo saaneet marjaomenat valmiiksi. Naapurin 1,5-vuotiaan suloisen Samun äiti kysyikin, että ovatkohan nuo omenat myrkyllisiä. Samu oli riemuissaan poiminut alimmilta oksilta omenoita. Vastasin, että en usko. En ainakaan ole kuullut, että myrkyllisiä omenoita olisi. Olisi mukava keittää niistä omenasosetta, mutta kuoria on aivan liikaa ja hedelmälihaa nimeksi, taitaisi tulla vain kuorimössöä.

Elämänlangat ovat nyt katkenneet tai katkaistu raa´alla tavalla. Saksia siinä tarvittiin. Köynnökset jatkavat elämäänsä maatumalla mullaksi. Vähän liian paahteista niillä olikin ahtaassa ruukussa, mutta iloa ne antoivat. Kasvoivat kattoon saakka kolmessa ruukussa.
Muutamat kukkivat vanat nostin hetken iloksi maljakkoon.
Tyhjensin myös orvokki- ja markettaruukut. Kiitos kesän sulostuttamisesta niillekin.

Pelargoniat, ne kukkivat herkeämättä täyttä kukkapäätä. Pöydällä mehikasvit ovat eloonsa tyytyväisiä, kasvu etenee. Ne saavat olla vielä terassilla myöhäiseen syksyyn.
Olin heivannut kesällä terassille käpypalmun. Ajatuksena oli, että se siellä saa lopettaa kasvunsa kauniilla kuolemalla. Kuinkas on käynyt, uusi lehtiruusuke on kasvamassa kolmella lehdellä. Huomasin sen vasta, kun olin siirtelemässä sitä. Kastelin sen heti ja nostin paraatipaikalle orvokkiruukkujen tilalle. Kuvia lähetän siitä myöhemmin, nyt on ilta enkä saa enää kuvaa.

Punahattu se punastuu päivä päivältä enemmän. Rotevakasvuinen kukka on lempparini myös siitä syystä, että se houkuttelee perhosia pihaani.
Kohti syksyä mennään. Pitää käydä poimimassa kaisloja terassille talveksi.

Leikki on lasten työtä

Olipa kerran maa nimeltään Suomi, on vieläkin. Se oli maa, jossa tultiin toimeen vain yhdellä huvipuistolla. Huvipuisto oli Linnanmäki ja on edelleenkin. Linnanmäki sijaitsee pitkänomaisen Suomen eteläisessä osassa, kaupungissa, jonka nimi on Helsinki.

Kaikki helsinkiläiset lapset saivat käydä huvittelemassa Linnanmäellä ja jokunen lapsi lähimaakunnistakin. Muut, muualla Suomessa asuvista lapsista, eivät ehtineet lapsuutensa aikana koskaan käydä Suomen ainoassa huvipuistossa.

Lasten tuli keksiä itse omat huvi- ja leikkipuistonsa. Se ei tuottanut ollenkaan ongelmia. Maalla asuvat leikkivät pihoilla, metsissä ja niityillä. Kesällä pulahdettiin uimarantojen virkistäviin vesiin tai kahlattiin isoissa veto-ojissa. Nämä leikkipaikat olivat auki myös talvella. Silloin laskettiin mäkeä reellä, kelkoilla ja suksilla. Hiihdettiin lumisissa metsissä ja niittyjen kimaltavilla hangilla. Luisteltiin järvien ja jokien jäillä. Kaupungeissa lapset leikkivät urheilukentillä, leikkipuistoissa, pihoilla ja tekivät retkiä luontoon.
Ilman valmiiksi rakennettuja huvipuistoja lapset näyttivät onnellisilta. He saivat itse päättää mitä, missä ja milloin he leikkivät. Rahaa ei leikkimiseen tarvittu, metsään sai mennä milloin halutti.

Heräsikö lasten vanhemmille pienoinen kateus huvipuistoa kohtaan, sen aistivat oitis liikemiehet. He keksivät nerokkaan liikeidean. Suomi tarvitsee huvipuistoja. Lasten ei tarvitse miettiä mitä ja miten leikitään, he miettivät kaiken valmiiksi. Kesälomiensa aikana aikuiset haluavat ohjattuja ja jännittäviä leikkipaikkoja lapsilleen. Pitää olla virikkeitä, he ajattelivat.

Tuumasta toimeen. Nyt Suomessa on toinen toistaan houkuttelevampia huvipuistoja jo yli kymmenen. Aikaisin keväällä alkavat mainoskampanjat eri medioissa ja televisiossa. Niissä lasten vanhempia houkutellaan huvipuistoihin, joissa lapset saavat nauttia jännittävistä ja mielenkiintoisista vitkuttimista, pyörittimistä, karuselleista, auto- ja vuoistoradoista, vesiliukumäestä ja kaikesta uudesta, jota koko ajan keksitään lisää. Tietysti huvipuistossa syödään herkkuja, karkkeja, jäätelöitä, hattaroita ja hampurilaisia.
Ovatkohan lapset leikeistään onnellisempia kuin ennen, jolloin ei ollut huvipuistoja.

Lasten leikeillä kustannetaan välineet ja huvipuiston toiminta. Kukaan ei pääse leikkimään ilman rahaa, vaikka leikki on lasten työtä. Toisin ovat aikuisten työt, niistä maksetaan palkkaa.
Koska kaikki lapset käyvät joka kesä huvipuistossa, sinne on aivan pakko päästä jokaisen. Voitaisiinko enää elää ilman huvipuistoja.

Pakinaperjantai 143. haaste - Huvipuisto

Luonnonjalokivet

Jalokivet lienevät ystävistä parhaimpia,
ainakin naisille.
Kauniita luonnon muovaamia kiviä,
jotka on jalostettu hiomalla koruiksi.

Korulippaastani valitsin tämän
luonnonjalokivistä pujotun helminauhan.
Kun aloitin turkoosista, löysin helminauhasta
kolmekymmentäyhdeksän erilaista luonnonjalokiveä.

Akaatti, ametisti, fluoriitti, jade, jaspis, karneoli, ruusukvartsi, sodaliitti
ja moni muu löytyy tästä joukosta.

Yykaakoonee - Numerokuvat Haaste 38 = 39

Sateenkaaren päässä

Sateen jälkeen
aurinko piiirtää taivaalle
sateenkaaren.
Roiskauttaa väriloiston kukille.

Säteilevät taikaa
punainen, oranssi, keltainen,
vihreä, sininen,
indigo, lila.

Siellä missä päättyy sateenkaari
aarre odottaa.
Mystinen, maaginen lila
paljasta se minulle.

Valokuvatorstai-Runotorstai 136. haaste - Sateenkaari

Elokuun 20. päivä

Tämä torstaipäivä alkoi hyvin tavanomaisesti. Näpsäytin makuuhuoneen teeveen auki. Halusin heti aamutuimaan tietää mitä maailmalla on tapahtunut. Eilen kuuntelin ihmeissäni, kun MM-kisojen naisten 800 metrin juoksun ylivoimaisen voittajan naiseus asetettiin kyseenalaiseksi.
Hämmästelin selostajan toteamusta, että saavutettu voitto ratkeaa, kun juoksijan naiseus on varmistettu. Uskomatonta. En ole seurannut MM-kisoja, mutta tämä lausuma kimposi korviini.

Nyt pysähdyin kuuntelemaan, kisalääkärit antoivat nuhteita kisojen johdolle, että julkisuuteen on saatettu tällainen epäily ennen tutkimuksia. Voin kuvitella, miltä 18-vuotiaasta tuntuu, kun joutuu median myllyyn. Varsinkin jos aihetta ei ole. Kai kuulemme tutkimuksen tulokset, koska meille on jo kerrottu epäilys.

Aamu jäi lyhyeksi, minulla oli edessä työpäivä. Se sujui mukavasti työn touhussa. Kävin ostamassa kukkia läheisestä kukkakaupasta työmaalleni piristykseksi, muutoin ahersin vanhaan tuttuun tapaani.
Mietiskelin illan ruokaa ja soitin miehelleni kauppalistan. HK-sininenlenkki, kesäkurpitsa ja Bulgarian jogurttia. Juuri äsken tein uunimakkaraa salaatissa. Siitä lähemmin Kotona-blogissa.

Ikävät uutiset jatkuvat Stora Enso irtisanoo väkeä ja sulkee tehtaita. Syyt ovat tehtaanportin ulkopuolella. paperin vähenevä kysyntä, alhaiset maailmamarkkinahinnat, puun, energian ja kuljetuksien korkeat hinnat. Ja VR irtisanoo 1200 työntekijää. Synkältä näyttää edelleen.

Juon kahvia tätä kirjoittaessani. Kohta surffaan ihailemaan sateenkaaria muiden blogeihin. Onhan Runo- ja Valokuvatorstain haasteena sateenkaari. Kuvaa minulla ei ole, mutta katsotaan saanko kehiteltyä jotain. Aarre odottaa sateenkaaren päässä, kuten uskomus kuuluu. Onkohan se niin - katsotaan.

Mukuloita maassa

Pohjanmaalla, jossa lapsuuteni vietin, ei lapsia kutsuttu mukuloiksi. Hieman etelämmässä lapset olivat mukuloita. Meidän ja muiden lapsi oli sikiä. Se ei ollut kovinkaan kaunis nimitys, kun sanaa nyt tarkastelee. Silloin se oli sopivan luonnollista.
Olokaa sikiät ny hilijaa ko aikuset puhuu, sanottiin ja toteltava oli.

Mukulat kasvoivat perunamaassa. Silloin ei ollut taloa, jossa ei ollut perunamaata. Nyt ovat asiat toisin. Perunoilla on omat viljelijänsä. Pienten perunamaiden kasvattaminen on työlästä ja kannattamatonta. Sopimusviljely vain kannattaa ja perunamaata on viljelijällä hehtaareittain. Viljely ei ole enää käsityötä, se on täysin koneellistettu istutusta myöden.
Nyt monet maalla asuvat käyvät ostamassa marketeista perunansa kilottain, vaikka ympärillä on muhevaa maata viljeltäväksi omaan tarpeeseen.

Perunanviljely vaati paljon käsityötä ennen tehoviljelyä. Keväällä, kuukausi ennen perunanistutusta, kannettiin siemenperunat kellarista valoon ja sopivaan lämpöön idätettäväksi.
Idätyslaatikot oli rakennettu laudoista. Laatikoiden pohja- ja reunalautojen väliin jätettiin muutaman sentin raot, että ilma pääsi kiertämään. Muutamassa viikossa idut kasvoivat juuri sopivaan mittaansa, ei liian pitkiksi.

Toukokuun lopulla aloitettiin perunanistutus. Se oli käsipeliä. Kynnettyyn vakoon aseteltiin perunanmukulat yksitellen 25 sentin välein. Istutuksen jälkeen kynnettiin vaot umpeen. Perunanmukulat jäivät mullan peittoon.

Ensimmäinen vaihe oli seurata, milloin mulloksen harjanteelta pilkistävät perunanvarret. Mullos pidettiin multaamalla kuohkeana ja puhtaana rikkaruohoista. Alkukesän yöhalloja jännitettiin. Ne vioittaisivat perunan kasvua ja vaikuttaisivat satoon. Hallaöiksi kasteltiin tai suojattiin harsoilla aluillaan olevaa kasvua.
Toinen vaihe oli odottaa ensimmäisiä uusia perunoita. Niiden aika oli Juhannuksena. Uudet perunat olivat perinteinen juhannusruoka. Perunamaalle kuljettiin ämpärin ja kuokan kanssa. Katsottiin sopiva paikka ja maahan sujautettiin varovasti kuokka. Vedettiin koko kasvi ylös. Juuristossa olivat mukulat. Mittailtiin kokoa ja määrää. Ensimmäiset mukulat olivat pieniä, parista sentistä viiteen. Mukulat pestiin käsin hiertäen. Suurin osa kuoresta irtosikin. Missään tapauksessa perunoita ei saanut kuoria. Ne keitettiin kypsiksi ja tarjottiin voisulan kanssa. Silloin perunat maistuivat paremmilta kuin nyt. Olihan ne nostettu suoraan maasta pöytään.

Viimeinen vaihe koitti syyskuulla. Oli perunannoston aika. Perunannostokoneet avasivat mullokset, lennättivät mukulat esiin maanpinnalle. Poimijajoukko kulki perässä keräten joka ikisen perunan tarkasti talteen.

Tarinamaanantai 68. aihe - Mukula

Huputuksia olohuoneessa

Tänään oli vapaapäivä ja loikoilin aamulla tarpeeksi pitkään. Oli silitettävää. Olin pessyt toisen sohvan verhoilut. Onneksi sohvissa on vesipestävät irtoverhoilut. Illalla heitän vain koneeseen ja aamulla saan silittää ne sohvaan. Kaikkein vaikeinta on päälle vetäminen. Niiden tulee istua kuin hansikas, ei ole mitään tyhjää vetovaraa. Olen jonkun aikaa jo miettinyt uusia huppuja. Alcantara ei ikinä kulu loppuun. Olen kyllästynyt kankaaseen ja haluaisin "oikeaa" kangasta valkoisena.

Olin menossa poimimaan pihalta syyshohdekukkia maljakkoon. Kun avasin ovet alkoi sataa kaatamalla, ukkonen jyrähteli aivan yläpuolella. Katselin sadetta terassilta. Kukat tietysti
lakoontuvat sateessa.
Terassin kasvit ja kukat ovat pian lopettamassa kesäelämänsä. Nostin sieltä mehikasvin olohuoneeen pöydälle.

Silitin loput kaksi ruokapöydän tuolinhuppua ja sain ryhmän kokonaiseksi, valmiiksi. Laiskuus vaiko väsymys oli iskenyt ja työ oli jäänyt kesken. Kovalla koetuksella tuolit ovat olleetkin ja iloitsin siitä, että huput on helppo pestä ja pitää. Vankka puuvilla vain paranee pesusta toiseen. Pitäisikö tuoleihinkin teettää uudet huput, niinsanotut pyhähuput.

Sade lakkasi iltapäivällä ja kävin keräämässä kimpun sateen nuokuttamia keltaisia kukkia olohuoneeseen. Ne ovat kuin aurinkoja. Ja taas sataa.

Muistan kesää

Toukokuussa, kymmenes päivä, vaahterassa oli jo isot lehdet.

Omenapuu kehitteli kukkia tummanpunaisin nupuin.
Pinkkeinä kukat aukesivat.

Kesäkuussa, seitsemäs päivä, syreeni kantoi valkoisia kukkia.
Odotettiin Juhannusta. Silloin oli viimeisten syreenikukkien aika.

Heinäkuussa helisivät siniset karpaattienkellot.
Katselin niitä äsken, vieläkin kukkivat.

Elokuussa siirryttiin terassille.
Sateelta suojaan.
Puolivarjossa miljoonakellot näyttävät reheviltä.
Eivät olleet kuivuneet kesän paahteessa.

Ulkona tuoksuu kostealta.
Hämärässä illassa tuntuu syksyn sipaisu.
Muistan kesää.

Kalasaalis

Onki tehtiin itse. Siimarulla ja ongenkoukut olivat komeronhyllyllä. Ongenvavaksi katkaistiin kahdensormenpaksuinen oksa jokirannan pusikosta. Paksu paju oli joustavana paras, mutta leppä ja koivukin kävivät. Vapa kuorittiin molemmista päistä. Keskikohdalle jätettiin kuori. Sopivan tahkeana siitä eivät lipsuneet kädet, kun saalista nostettiin.
Siima katkaistiin sopivan mittaiseksi, ongenkorkiksi valittiin pullonkorkki. Se oli aitoa ja kevyttä korkkia, joka pysyi veden pinnalla. Pienenkin kalan nykäisystä se upposi veden alle ja ilmaisi onkijalle, milloin oli aika vetää saalis vedestä. Siima pujotettiin isoon parsinneulaan. Sillä lävistettiin korkki ja kuljetettiin sopivalle kohdalle siimaan. Siima sidottiin lujasti onkivavan päähän. Koukku solmittiin siiman toiseen päähän. Onki oli valmis saalistamiseen.

Vielä puuttuivat syötit. Navetan seinustan raparperipenkissä kasvoi onkimatoja. Multaa möyhimällä pulleat madot luikertelivat esiin. Peltipurkin pohjalle oli ripoteltu multaa. Sinne kerättiin madot.

Iltaisin ja sateen jälkeen kalat nappasivat parhaiten. Jokitörmän lepikosta etsittiin sopiva paikka. Mato pujotettiin koukkuun ja siima heitettiin veteen. Oltiin hiljaa etteivät kalat pelästy ja karkaa. Puhuttiin kuiskimalla katse suunnattuna ongenkorkkiin. Kohta kala nykäisi. Kun se söi matoa, korkki painui veden alle ja pulahti pinnalle. Nykimistä se oli. Vielä ei sopinut nostaa onkea. Kala ei ollut kunnolla koukussa. Viimein tuli kunnon vetäisy. Korkki painui rajummin veden alle. Juuri silloin nostettiin siima. Hitaasti ja varmasti kohosi pyristelevä saalis vedestä.

Rannassa oli iso rautainen pyykkipata puolillaan vettä. Sinne laskettiin saatu kalasaalis. Särkiä ja kiiskiä enimmäkseen. Pikkuahvenia saatiin myös. Erikoisen mahtavalta tuntui, kun litteä lahna nostettiin vedestä.

Kissat olivat kalastajien kavereita. Niitä ei tarvinnut kahta kertaa kutsua, kun ne juoksivat kalasaaliille. Särjet ja kiisket annettiin kissoille. Ahvenet ja lahnat tainnutettiin hengettömiksi
kopauttamalla puukarahkalla päähän. Sen jälkeen avattiin vatsa ja sisälmykset perattiin jokeen heitettäväksi. Äiti oli se, joka perkasi ja suomusti kalat paistokuntoon. Ne paistettiin pannulla voissa ja syötiin välittömästi.

Pakinaperjantai 142. haaste - Kalansaalis

Kauniit ikkunat

Ihailen aina tätä rakennusta, kun seison liikennevaloissa.
Nyt oli aikaa näpätä kuva.
Kauniit leikkaukset koristavat rakennusta.
Ylimpänä kiertää kaunis kukkakoristeinen boordi.
Kulmaparvekkeissa on valkoisin pikkupylväin koristetut kaiteet.
Kattoterassi näyttää kutsuvalta.
Haluaisin asua ylimässä kerroksessa.
Nauttisin kaupunkinäkymästä kattoterassilla istuen.
Mutta rakennuksessa ei asuta, siinä on toimistoja.
Miksi.

Ikkuna-aukkoja on yhteensä kolmekymmentäseitsemän,
niistä tulvii sopivasti valoa sisään.

Yykaakoonee - Numerokuvat - 37. haaste = 37

Orvokin kukkia

Leikkasin yhden orvokkiruukullisen terassilla kokonaan alas. Se saa kasvattaa uutta jos jaksaa.
Valitsin parhaat olohuoneen Pala-maljakkoon. Helena Tynell on suunnitellut maljakon Riihimäen Lasille. Orvokeille maljakko on kuin tehty. Keväällä ostin sen 12 eurolla kirpparilta. Kurkkasin netistä mitä kirkas Pala nyt maksaa, 22 euroa näytti olevan hintana.

En varsinaisesti keräile taidelasia, mutta ostan kun sopivasti kohdalle sattuu. Pidän erikoisesti 1960-luvun taidelasista. Kuvassa näkyy myös yksi maljakko kokoelmastani, Tamara Aladinin Presto, sekin Riihimäen Lasin. Siirtelen ja vaihtelen maljakoita mielialani mukaan kaapista esille ja taas takaisin.

Orvokit kestävät maljakossa vain pari-kolme päivää ja sitten lopahtavat. Vai onko jollakin niksejä, miten saada niitä pysymään elossa pidempään.

Eivätkä orvokit tähän loppuneet. Kun vaihdoin vuodevaatteita, löysin kaapin pohjalta vanhat tyynyliinat. Petasin unohduksissa olleet tyynypäälliset ja nyt päämme painuu illalla orvokkien joukkoon. Jos suurennatte kuvan, näette tarkemmin runoilut. Romanttista siis meilläkin jossakin.

parasta kesässä

poutapilvet yli taivaankannen

pumpulina purjehtivat
mukaan ottivat
näyttivät kesän

sinisenä kimmelsivät
joet järvet meret
humisivat rauhoittaen
metsät vihreät

aaltoilivat viljapellot
tulentuneet tähkäpäät
täynnä elämää
tätä kesää

kaunistivat kilvan
puutarhat ja niityt
kukkaloisto satumainen
leikki perhosten

pesänrakentajat
laululinnut ilontuojat
perheen kasvattivat
syksyhallaa ennen

sadon antoi
maa puut pensaat
kesä kantoi
pyysi ottamaan

Runotorstai - Valokuvatorstai
135. haaste - parasta kesässä

Sosiaalijohtajan työhuoneessa

Kuva: www.cassinausa.com LC-3

Helsingin sosiaalijohtaja P Voutilaisen ja sihteerinsä työhuoneiden sisustus on herättänyt kohinaa HS:n paljastuksien jälkeen. Eikä syyttä. HS uutisoi muutama kuukausi sitten kalustehankinnoista, jotka oli hankittu naapurikaupungista Turusta ilman kilpailutusta. Kaupungin budjetissa käytetty rahamäärä ei ole suuri. Kuluuhan sitä varmasti hukkainvestointeihin enemmänkin. Virkamiehen sääntöjen vastainen toiminta ei kuulostanut veronmaksajien korvissa vastuuntuntoiselta ja moraaliselta. Mieleen nousi välittömästi kulissien takainen hyvä veli-verkostomainen kähmintä. Tai Helsingistä ei vain löydy tarpeeksi laadukasta design-tavaraa.

Kaupunginjohtajan pyynnöstä asiasta käynnistettiin sisäinentarkastus. Tarkastus osoitti, että ilman kilpailuttamista sosiaalijohtajan 70000 euron kalustehankinnat olivat hinnaltaan kilpailukykyiset. Jäin miettimään miten hintojen kilpailukyky on voitu todentaa.

Kuva: cassinausa LC-3

HS uutisoi 7.8.2009, että kohutuista kalusteista Le Corbusierin sohva, nojatuolit ja divaani ovat asiantuntijan mukaan piraattituotteita. Funktio Designin toimitusjohtaja Maria Ruola kertoo, että Le Corbusierin nimellä markkinoidut aidot tuotteet on suojattu tekijänoikeuslailla vuoteen 2069. Kalusteita valmistaa Le Corbusierin säätiön myöntämällä lisenssillä Cassina S.p.A. Muiden valmistajien tuotteet ovat piraatteja. Ruola kertoo, että EU-maista Ranskassa, Saksassa, Hollannissa ja Belgiassa piraattikalusteiden myynti on kielletty. EU pyrkii rajoittamaan piraattituotteiden kauppaa varsinkin julkisissa hankinnoissa.

Tämän piraattiuutisen jälkeen kähmintä nousee entistä vahvemmaksi. HS kertoo, että sisustuksen suunnittelun aloitti sosiaaliviraston arkkitehti jo vuonna 2006. Kun uusi sosiaalijohtaja astui virkaansa, hän hylkäsi suunnitelmat ja kääntyi turkulaisen sisustusliike Divaani Oy:n puoleen. Yritys suunnitteli kalustuksen ja teki tarjouksen, jonka sosiaalijohtaja ilman kilpailutusta hyväksyi. Toimistohuoneet kalustettiin tarjouksen mukaan sosiaalijohtajan ollessa sairaslomalla. Koska viraston oma arkkitehti oli sivussa suunnitelmasta, voidaan olettaa, että vähintään samantason asiantuntemusta on käytetty. Divaani Oy ei ole kuitenkaan ollut tietoinen, että myy piraateiksi todettuja Le Corbusieria. Sisustusliikkeen toiminta ei näytä kovin uskottavan ammattitaitoiselta.

Kuva: Avarte Oy Ateljee-sohva

Miksi ei käytetty suomalaista designia ? Avarte Oy valmistaa professori Yrjö Kukkapuron 1964 suunnittelemaa Ateljee sohva/nojatuolikalusteita. Niiden hinnat ovat kilpailukykyiset aitojen Le Corbusierien kanssa. Tämä vain yhtenä esimerkkinä.

Nyt odotetaan, mitä Eduskunnan oikeusasiamies vastaa tästä asiasta jätettyyn kanteluun.

Le Corbusier lisätietoa
Le Corbusier tuotteet ja lisessiointi

Maksutonta kauneutta

Lomapäiviä on silloin tällöin vielä. Tänään oli lomaa ja huomennakin. Säät ovat kesäisiä, niin niistä pitää nauttia joka hetki. Tein lounaaksi eväät, keitin termariin kahvia ja sitten kesän keskelle luontoon. Retki oli erinomainen. Nautin ja rentouduin kesämaisemissa. Tuonne vaan lehmusten reunustamaa tietä mutkan taakse.

Ei voi olla totta, sinistä jokapuolella. Kukkaniityt tien varrella, vesi niiden takana ja yllä sininen taivas. Jos tämä ei ole kesäparatiisi, niin mikä sitten on.

Nyt en taaskaan tunnista tätä kukkaa. Enkä arvaa niiden tarkoitusta. Laajat pellot molemmin puolin tietä, sinistä ja sinistä.

Pysähdyimme "perille" merenrannan poukamaan. Salaatti ja voileivät maistuivat. Maistuiko kahvi tavallista paremmalta, kyllä.

Vaaleankeltaisina heilimöivät viljapellot näyttävät kotoisilta. Maasta nouseva leipävilja luo turvallisuuden tunteen. Maailman mullistukset ja toitotettu taantuma unohtuu, kun katson lainehtivia viljapeltoja. Meillä on kaikkea mitä tarvitsemme ja enemmän sitä mitä emme tarvitse. Osaammeko olla hankkimatta tarpeetonta ja luopua liiasta.