Tarvitaan Asiantuntijaa

Jokainen meistä on jonkin alan asiantuntija, kuka enemmän kuka vähemmän.
Jokainen meistä myös tuntee kaikkien alojen asiantuntijoita. Heitä, jotka tietävät kaikesta kaiken ja ovat taatusti oikeassa - omasta mielestään. He myös jakavat auliisti tietonsa muille osoittaen kuinka erinomaisen ihmisen kanssa ollaan tekemisissä.
Näiden alansa täydellisten asiantuntijoiden edessä ihminen kokee olevansa täysin tohelo ja saamaton. Näin koki Leila. Hän tunsi olevansa tohelo ja peukalo keskellä kämmentä.

Kylpyhuoneen lavuaari oli jo jonkin aikaa vetänyt huonosti. Keskiviikkoaamuna se sitten tapahtui. Lavuaari ei enää suostunut imaisemaan alas yhtään mitään. Vesi jäi ikävällä tavalla lillumaan lavuaariin.

Onneksi Leila oli muuttanut taloon, jota hoiti kiinteistöspesialisti Tarmo. Tarmo oli alansa expertti, joka osaa kaiken, tietää kaiken ja on aina oikeassa. Leila oli tallettanut expertin puhelinnumeron, sillä hän tiesi tarvitsevansa Tarmoa jossain vaiheessa. Eihän hänellä ollut edes työkalujakaan pienten vikojen korjaamiseen saati tietotaitoa.

Tarmon puhelin pirisi. Leila kertoi hätääntyneenä.
- Lavuaari on aivan tukossa. Voisinko saada apua pikaisesti.
Tarmo on hetken hiljaa ja virkkaa.
- Nyt on kuule aikatauluni buukattu aivan täyteen lähipäiviksi, enkä voi sovitella mitenkään.
Voi teitä naisia, kun ette sitten osaa toimia kylpyhuoneessakaan oikein. Ei sinne lavuaariin saa harjata hiuksia. Hiukset kiertyvät hajulukkoon tiivistyen sinne tiukasti. Ja ne kaikenmaailman naamarasvat, erikoissaippuat ja kasvokirkasteet, ne vasta myrkkyä hajulukolle ovatkin. Takertuvat palloksi hiuksiin, tukkivat hajulukon täysin.

Leila kuunteli häpeissään. Tämä olikin hänen syynsä.
- Anteeksi en ole tullut ajatelleeksi. Minun vikanihan tämä on.
- Niin on, eihän sinne lavuaariin kukaan muu mitään viskele kuin asukas itse. Kannattaisi ajatella ennenkuin on myöhäistä, sanoo Tarmo jo hieman kireällä äänellä ja jatkaa.
- Kyllä on paras, että hoidat tämän tukoksen nyt itse.
- Minulla ei ole työkaluja, sanoo Leila poskipäillään syvä häpeän puna.
- No niin, arvasinhan minä sen. Nyt pitää mennä rautakauppaan ja ostaa tarvittavat työkalut. Kyllä se niillä aukeaa.
- Kiitos paljon, mitähän pitäisi ostaa.
- Kyllä ne siellä tietävät - asiantuntijat, sanoo Tarmo ja sulkee puhelimen.

Leila kaartaa ison rautakauppahallin pihalle. Rautakaupassa on tavaraa silmänkantamattomiin.
- Miten löydän täältä edes myyjän saati työkalut, ajattelee Leila.
Hetken harhailtuaan hän huomaa vilauksen sinitakkisesta myyjästä. Juoksuaskelin hän kiiruhtaa myyjän perään. Hieman huohottaen saa sanotuksi.
- Tarvitsen työkalut.
Myyjä katsoo hieman epäillen.
- Eikö teillä ole mitään työkaluja.
- Ei ole. Lavuaari on tukossa.
Asiantuntevasti myyjä alkaa luetella, kuusioruuviavain, ristipäämeisseli, pihdit, jakoavain, vasara, hohtimet, rautasaha, taltta, putkitonget..... Leilaa huimaa.
- Lavuaari on tukossa.
Asiantuntijamyyjä katsoo jo hieman säälien.
- Eihän siinä muuta kuin aukaisee hajulukon pihdeillä kiertäen ja poistaa tukoksen.
- Kiertäenkö, Leila on ymmällään.
- Kiertäen, mutta työkaluja pitää olla.

Leila tuntee häpeän taas nousevan poskipäilleen. Olen aiheuttanut tämän katastrofin ja nyt en osaa hoitaa sitä kuntoon. En uskalla kertoa tätä asiantuntijalle. En voi tunnustaa osaamattomuuttani. Olen vain opiskellut ja opetan nyt englantia muille, mutta eihän se ole mikään puollustus.

Leila kiirehtii rautakaupasta kotiin tyhjin käsin. Työkalut jäivät ostamatta.
Kotiin tultuaan hän katsoo kylpyhuoneen lavuaaria. Siinä kelluu edelleen likainen vesi.
Miten minä en heti ajatellut. Leila hakee pitkän sukkapuikon. Hitaasti puikkoa kiertäen niin pitkälle kuin puikko yltää hän sysää tukosta. Vesi lirisee vähitellen lavuaarista putkistoon. Ensiapu on suoritettu.
Huomenna soitan Annalle. Hän on kaikessa niin näppärä. Anna osaa avata hajulukon ja antaa ohjeet minulle. Eihän tässä asiantuntijoita tarvita.

Pakinaperjantai 121. haaste - Asiantuntija