Valokuvatorstai ja Runotorstai 123. haaste - Mieli kuvittaa.....
Haluan muistaa
tuntea, nähdä
Lapsena makasin niityllä
katselin taivasta
Pilvet kuin pehmeitä saaria
vehmaita vuoren rinteitä
tuuheita metsiä
Tulevaisuuden toteutumattomat unelmat
purjehtivat taivaan kannella
Taivaan kansi
täynnä sinistä haaleaa vettä
sinne hetkeksi halusin
Elämä jatkuu iäti
olen onnellinen
Katselen taivasta
pilvet ovat pehmeitä
vesihöyry on tiivistynyt pisaroiksi
lumikiteiksi
Aamulla sumua
Taivaan kansi on sininen
koti tähtien kuun ja auringon
En näe saaria
En muista unelmia
En uppoudu haaleaan veteen
En näe eteenpäin
Elämää on takana
Haluan muistaa
tuntea, nähdä
Lapsena makasin niityllä
katselin taivasta
Pilvet kuin pehmeitä saaria
vehmaita vuoren rinteitä
tuuheita metsiä
Tulevaisuuden toteutumattomat unelmat
purjehtivat taivaan kannella
Taivaan kansi
täynnä sinistä haaleaa vettä
sinne hetkeksi halusin
Elämä jatkuu iäti
olen onnellinen
Katselen taivasta
pilvet ovat pehmeitä
vesihöyry on tiivistynyt pisaroiksi
lumikiteiksi
Aamulla sumua
Taivaan kansi on sininen
koti tähtien kuun ja auringon
En näe saaria
En muista unelmia
En uppoudu haaleaan veteen
En näe eteenpäin
Elämää on takana
Runo sanoittaa kauniisti kuvan, mielen kuvitusta.
VastaaPoistaVoi miten oivallinen kuva! Tuo valaisin valaisee sittenkin :) Kyllä se vielä repeää!
VastaaPoistaHieno runo ja ihana kuva pilvistä, joiden takana paistaa aurinko, vaikkei sitä aina uskoisi. Todella kaunista.
VastaaPoistaPilviä on kiva katsella - ja usvaa rakastan. Kaunis runo!
VastaaPoistatosi kaunis kuva :)
VastaaPoistaPilvet ovat melkein tarttuneet tuohon katulamppuun. Teki mieli heittäytyä selälleen ja katsella pilvihahmoja :)
VastaaPoistaKuvassa on kevyt fiilis, aivan kuin lamppu tankkaisi aurinkoa ja valoa talteen...
VastaaPoistaKaunis runo ja tilaa, avaruutta, vapautta kaikkia näistä kuvasi kertoo!;)
VastaaPoistaKuvasta tuli mieleen, että lamppu tuottaa tuota pilvimassaa aina vaan lisää ja lisää. Runosi sai miettimään siihen jatkoa, elämä jatkuu ja pilviä ja haaveita tulee, aina vaan lisää.
VastaaPoistaOi kuinka hienoja ja lohdullisia säkeitä!
VastaaPoistaSanoistasi tuli mieleen, miksi se on 'taivaan kansi'? Eikö taivas ole oikeasti maan kansi, maa ja taivas ovat vakka ja kansi :)
Näin juuri:
"Tulevaisuuden toteutumattomat unelmat
purjehtivat taivaan kannella"
Tämä on lohdullista, pitää osata olla onnellinen siitä että omasta rajallisuudesta huolimatta elämä, tai ainakin energia, on rajatonta ja loputonta:
"Elämä jatkuu iäti
olen onnellinen"
"Elämä jatkuu iäti
VastaaPoistaolen onnellinen"
(:
Oi. Hieno kuva, tuo lamppu tekee siitä omanlaisensa. Koskettava runo.
VastaaPoistaUskomattoman hieno pilvi ja sävy kuvassasi on ja runosi kosketti tällaista viiskymppistä syvältä. Vaikka toki vielä sentään näen eteenpäinkin.
VastaaPoistaNiin siinä käy, että ikä tuo realismia joka kutistaa lapsuuden mielikuvituskuvat ja ikuisuuden tunnun. Kuitenkin aurinko, taivas ja pilvet ovat aina paikoillaan, ne tiedostaa toisella tapaa,mutta edelleenkin voi leikkiä pilvien kanssa, mielikuvitus ei kuole. Kaunis runo kauniista kuvasta.
VastaaPoistaKauniilla tavalla uhkaava kuva. Hienosti kuvaileva on runosi. Yksi tärkeä "ÄÄ" lopussa purkaa synkän pilven. " ElämäÄ on takanapäin." Jakso siitä, pätkä vain - paljon vielä jäljellä!!! Osaat nauttia siitä ja jaat kanssamme!
VastaaPoistaLamppu kantaa pilviä, niinkuin elämä ihmistä. Elämä jatkuu iäti, olen onnellinen. Kaunis kuva ja runo.
VastaaPoistaKaunista ja vähän melankolista runoa samanaikaisesti.
VastaaPoistaRunosta tulee hyvä ja kevyt olo. Siinä ollaan onnellisten pilvien alla, joskin mukana lievää haikeutta tulevaisuutta ajatellen.
VastaaPoistaVapaa kuin taivaan lintu...
VastaaPoistaKiitos teille kaikille sanoistanne.
VastaaPoistaPysähdyin jokaisen kohdalla ja sananne merkitsivät, tuntuivat.
Ne täydensivät runoa ja kuvaa.
Tunnemme, muistamme ja näemme samoin. Ihmisiä samanlaisia kuin sisaruksia olemme kaikki.
Sirokko kiteytti hyvin ajatukseni,
"aurinko, taivas ja pilvet - mielikuvitus ei kuole "
Kutuharjun mukaan, " ole onnellinen, elämä on rajatonta, loputonta "
Utukka sanoi myös erään tärkeän
"Yksi kirjain Ä on tärkeä, se merkitsee - on paljon vielä jäljellä."
Aimariin sanoin
"Onnellisten pilvien alla" sitä elämää toivon teille kaikille
Jos elämä voisi jatkua, ei mikään voisi kuolla, ei kukat ei tuuli?
VastaaPoistaValokuvassa pidin siitä , että katulamppu on kuin teleskooppi tai snorkkeli - se ikään kuin näyttäisi tutkivan taivasta tai sen voisi kuvitella jonkinnäköiseksi 'henkireiäksi', jonka kautta maankamaralla olija pystyy hengittämään...
VastaaPoistaRunossa pidin etenkin kohdasta 'Lapsena makasin niityllä/katselin taivasta' - yksinkertaista, mutta tuosta lauseesta tulvahtavat mieleen kaikki lapsuuden kesät, päivät jolloin ei ollut aikaa, oli vain hetki. Runo on haikea ja samalla hyvin kaunis. Hiukan surullinenkin. Pidin.
"Lapsena makasin niityllä ja katselin taivasta", niin tein minäkin usein, katsellen pilvien muotoja.
VastaaPoistaHienot yhsessä, sanat ja kuva!
Kaunis runo ja kuva sopii hyvin siihen !
VastaaPoistaMikähän saa meidät katselemaan pilviä. Kaikki varmaankin tekevät niin. Pilviin piirretty elämä...
VastaaPoistaHIeno kuva ja runo kaunis!
VastaaPoistaMeripilvi,
VastaaPoistaToivottavasti elämä jatkuu, niin uskon.
Satu Kaikkonen,
Usein niitä taivaan pilviä ihaillaan katulamppujen katveessa, niityille on matkaa.
Mutta on sillä toinenkin merkitys, se kurottaa valoa kohti, kuten mekin.
Ne lapsuuden kesät olivat niin aurinkoisia ja todella ei ollut aikaa vain hetkiä, ihania hetkiä.
Kaanon,
Me olemme kaikki purjehtineet taivaan kannella lapsena ja unelmoineet.
Marjut,
Kiitos sanoistasi.
Liisa,
Pilvet ovat kauniita, pehmeitä, niihin on helppo upota unelmineen.
Harakka,
Kiitos sanoistasi.
Huikeaa! Kuvan lyhtypylväästä (sellaiseksi minä tuon tulkitsen) tulee mieleen periskooppi, jolla kurkitaan piilosta ja pinnan alta - pilvimuurin läpi - toiseen maailmaan. Ehkä näky siihenkin suuntaan on huikaiseva.
VastaaPoistaTämän runon mukana pääsee sinun (ja minun ja ehkä monen muunkin)lempipuuhaan, pilvilampaita kaitsemaan ja lennättämään ajatuksiaan kauas pois.
VastaaPoistaKyllä sopii sanat hyvin yhteen kuvan kera.
VastaaPoistaAikuisuuden realismiko, eletty elämä, ettei saaria näy eikä unelmia muista? Haikeaa!
VastaaPoistaHieno runon ja kuvan (minusta näyttäisi, että ukkosta ilmassa...) kokonaisuus, tunnelma!
"Elämä jatkuu iäti
VastaaPoistaolen onnellinen"
Näin kokee lapsi.
Mutta kun elää kyllin pitkään, tajuaa, että elämä on rajallinen. Se ei jatkukaan iäti. Pysähdys. Näkyykö mitään taakse? Entä eteen? Todellinen elämä on testannut unelmat. Ovatko ne hiipuneet pois vai peräti särkyneet sirpaleiksi?
Runo antaa kauniin vastauksen. Lopusta voi mennä takaisin runon alkuun, ahmia pilviä päänsä yläpuolella, kahmia ne mielikuvitukseensa ja antaa elää ja muodostaa uusia näkyjä. Sittenkin.
Rajattomuudessa ovat nyt rajat, ja ne ovat tärkeät: runossa soi käänteentekevien hetkien ylistyslaulu silloinkin kun ei näe eteensä.
Kuva tukee runoa. Lyhtypylväs seurustelee usvaisen pilvimassan kanssa. Kiitos!
Oh-show-tah hoi-ne-ne
VastaaPoistaKiitos sanoistasi.
Crane,
VastaaPoistaJuuri niin . Mutta takana on elämää ja edessä. Unelmia särkynyt ja toteutunut.
Realismin taakse ei näe enää selvästi - saaria - unelmia
Sininen,
VastaaPoistaNe niityt puuttuvat ehkä katulmpun takaakin löytyy saaria ja unelmia.
jl,
haaveilu on mielen puhdistamista ja sitä meidän kaikkien pitäisi harrastaa
Lastu,
VastaaPoistaUnelmilla on tapana särkyä sirpaleiksi tai haihtua pois, haalistua.
Unelmat ovat tärkeitä, mieli ilman unelmia on liian kovaa. Siksi unelmoidaan jatkuvasti aina
Eletty elämä tekee unelmille rajat.
Lumoavaa kuvitusta. Hienoja molemmat.
VastaaPoistaTirlitta,
VastaaPoistaKiitos.
Tykkään tästä haastevastauksestasi!
VastaaPoista-wiltteri-
Wiltteri, kiitoksia
VastaaPoista