torstai 12. maaliskuuta 2009

Katselin taivasta

Valokuvatorstai ja Runotorstai 123. haaste - Mieli kuvittaa.....


Haluan muistaa
tuntea, nähdä

Lapsena makasin niityllä
katselin taivasta

Pilvet kuin pehmeitä saaria
vehmaita vuoren rinteitä
tuuheita metsiä

Tulevaisuuden toteutumattomat unelmat
purjehtivat taivaan kannella

Taivaan kansi
täynnä sinistä haaleaa vettä
sinne hetkeksi halusin

Elämä jatkuu iäti
olen onnellinen

Katselen taivasta
pilvet ovat pehmeitä
vesihöyry on tiivistynyt pisaroiksi
lumikiteiksi
Aamulla sumua

Taivaan kansi on sininen
koti tähtien kuun ja auringon

En näe saaria
En muista unelmia
En uppoudu haaleaan veteen

En näe eteenpäin
Elämää on takana


41 kommenttia:

  1. Runo sanoittaa kauniisti kuvan, mielen kuvitusta.

    VastaaPoista
  2. Voi miten oivallinen kuva! Tuo valaisin valaisee sittenkin :) Kyllä se vielä repeää!

    VastaaPoista
  3. Hieno runo ja ihana kuva pilvistä, joiden takana paistaa aurinko, vaikkei sitä aina uskoisi. Todella kaunista.

    VastaaPoista
  4. Pilviä on kiva katsella - ja usvaa rakastan. Kaunis runo!

    VastaaPoista
  5. Pilvet ovat melkein tarttuneet tuohon katulamppuun. Teki mieli heittäytyä selälleen ja katsella pilvihahmoja :)

    VastaaPoista
  6. Kuvassa on kevyt fiilis, aivan kuin lamppu tankkaisi aurinkoa ja valoa talteen...

    VastaaPoista
  7. Kaunis runo ja tilaa, avaruutta, vapautta kaikkia näistä kuvasi kertoo!;)

    VastaaPoista
  8. Kuvasta tuli mieleen, että lamppu tuottaa tuota pilvimassaa aina vaan lisää ja lisää. Runosi sai miettimään siihen jatkoa, elämä jatkuu ja pilviä ja haaveita tulee, aina vaan lisää.

    VastaaPoista
  9. Oi kuinka hienoja ja lohdullisia säkeitä!

    Sanoistasi tuli mieleen, miksi se on 'taivaan kansi'? Eikö taivas ole oikeasti maan kansi, maa ja taivas ovat vakka ja kansi :)

    Näin juuri:
    "Tulevaisuuden toteutumattomat unelmat
    purjehtivat taivaan kannella"

    Tämä on lohdullista, pitää osata olla onnellinen siitä että omasta rajallisuudesta huolimatta elämä, tai ainakin energia, on rajatonta ja loputonta:

    "Elämä jatkuu iäti
    olen onnellinen"

    VastaaPoista
  10. "Elämä jatkuu iäti
    olen onnellinen"

    (:

    VastaaPoista
  11. Oi. Hieno kuva, tuo lamppu tekee siitä omanlaisensa. Koskettava runo.

    VastaaPoista
  12. Uskomattoman hieno pilvi ja sävy kuvassasi on ja runosi kosketti tällaista viiskymppistä syvältä. Vaikka toki vielä sentään näen eteenpäinkin.

    VastaaPoista
  13. Niin siinä käy, että ikä tuo realismia joka kutistaa lapsuuden mielikuvituskuvat ja ikuisuuden tunnun. Kuitenkin aurinko, taivas ja pilvet ovat aina paikoillaan, ne tiedostaa toisella tapaa,mutta edelleenkin voi leikkiä pilvien kanssa, mielikuvitus ei kuole. Kaunis runo kauniista kuvasta.

    VastaaPoista
  14. Kauniilla tavalla uhkaava kuva. Hienosti kuvaileva on runosi. Yksi tärkeä "ÄÄ" lopussa purkaa synkän pilven. " ElämäÄ on takanapäin." Jakso siitä, pätkä vain - paljon vielä jäljellä!!! Osaat nauttia siitä ja jaat kanssamme!

    VastaaPoista
  15. Lamppu kantaa pilviä, niinkuin elämä ihmistä. Elämä jatkuu iäti, olen onnellinen. Kaunis kuva ja runo.

    VastaaPoista
  16. Kaunista ja vähän melankolista runoa samanaikaisesti.

    VastaaPoista
  17. Runosta tulee hyvä ja kevyt olo. Siinä ollaan onnellisten pilvien alla, joskin mukana lievää haikeutta tulevaisuutta ajatellen.

    VastaaPoista
  18. Kiitos teille kaikille sanoistanne.
    Pysähdyin jokaisen kohdalla ja sananne merkitsivät, tuntuivat.
    Ne täydensivät runoa ja kuvaa.

    Tunnemme, muistamme ja näemme samoin. Ihmisiä samanlaisia kuin sisaruksia olemme kaikki.

    Sirokko kiteytti hyvin ajatukseni,
    "aurinko, taivas ja pilvet - mielikuvitus ei kuole "

    Kutuharjun mukaan, " ole onnellinen, elämä on rajatonta, loputonta "

    Utukka sanoi myös erään tärkeän
    "Yksi kirjain Ä on tärkeä, se merkitsee - on paljon vielä jäljellä."

    Aimariin sanoin
    "Onnellisten pilvien alla" sitä elämää toivon teille kaikille

    VastaaPoista
  19. Jos elämä voisi jatkua, ei mikään voisi kuolla, ei kukat ei tuuli?

    VastaaPoista
  20. Valokuvassa pidin siitä , että katulamppu on kuin teleskooppi tai snorkkeli - se ikään kuin näyttäisi tutkivan taivasta tai sen voisi kuvitella jonkinnäköiseksi 'henkireiäksi', jonka kautta maankamaralla olija pystyy hengittämään...

    Runossa pidin etenkin kohdasta 'Lapsena makasin niityllä/katselin taivasta' - yksinkertaista, mutta tuosta lauseesta tulvahtavat mieleen kaikki lapsuuden kesät, päivät jolloin ei ollut aikaa, oli vain hetki. Runo on haikea ja samalla hyvin kaunis. Hiukan surullinenkin. Pidin.

    VastaaPoista
  21. "Lapsena makasin niityllä ja katselin taivasta", niin tein minäkin usein, katsellen pilvien muotoja.
    Hienot yhsessä, sanat ja kuva!

    VastaaPoista
  22. Kaunis runo ja kuva sopii hyvin siihen !

    VastaaPoista
  23. Mikähän saa meidät katselemaan pilviä. Kaikki varmaankin tekevät niin. Pilviin piirretty elämä...

    VastaaPoista
  24. Meripilvi,
    Toivottavasti elämä jatkuu, niin uskon.

    Satu Kaikkonen,
    Usein niitä taivaan pilviä ihaillaan katulamppujen katveessa, niityille on matkaa.
    Mutta on sillä toinenkin merkitys, se kurottaa valoa kohti, kuten mekin.

    Ne lapsuuden kesät olivat niin aurinkoisia ja todella ei ollut aikaa vain hetkiä, ihania hetkiä.

    Kaanon,
    Me olemme kaikki purjehtineet taivaan kannella lapsena ja unelmoineet.

    Marjut,
    Kiitos sanoistasi.

    Liisa,
    Pilvet ovat kauniita, pehmeitä, niihin on helppo upota unelmineen.

    Harakka,
    Kiitos sanoistasi.

    VastaaPoista
  25. Huikeaa! Kuvan lyhtypylväästä (sellaiseksi minä tuon tulkitsen) tulee mieleen periskooppi, jolla kurkitaan piilosta ja pinnan alta - pilvimuurin läpi - toiseen maailmaan. Ehkä näky siihenkin suuntaan on huikaiseva.

    VastaaPoista
  26. Tämän runon mukana pääsee sinun (ja minun ja ehkä monen muunkin)lempipuuhaan, pilvilampaita kaitsemaan ja lennättämään ajatuksiaan kauas pois.

    VastaaPoista
  27. Kyllä sopii sanat hyvin yhteen kuvan kera.

    VastaaPoista
  28. Aikuisuuden realismiko, eletty elämä, ettei saaria näy eikä unelmia muista? Haikeaa!
    Hieno runon ja kuvan (minusta näyttäisi, että ukkosta ilmassa...) kokonaisuus, tunnelma!

    VastaaPoista
  29. "Elämä jatkuu iäti
    olen onnellinen"
    Näin kokee lapsi.

    Mutta kun elää kyllin pitkään, tajuaa, että elämä on rajallinen. Se ei jatkukaan iäti. Pysähdys. Näkyykö mitään taakse? Entä eteen? Todellinen elämä on testannut unelmat. Ovatko ne hiipuneet pois vai peräti särkyneet sirpaleiksi?

    Runo antaa kauniin vastauksen. Lopusta voi mennä takaisin runon alkuun, ahmia pilviä päänsä yläpuolella, kahmia ne mielikuvitukseensa ja antaa elää ja muodostaa uusia näkyjä. Sittenkin.

    Rajattomuudessa ovat nyt rajat, ja ne ovat tärkeät: runossa soi käänteentekevien hetkien ylistyslaulu silloinkin kun ei näe eteensä.

    Kuva tukee runoa. Lyhtypylväs seurustelee usvaisen pilvimassan kanssa. Kiitos!

    VastaaPoista
  30. Oh-show-tah hoi-ne-ne
    Kiitos sanoistasi.

    VastaaPoista
  31. Crane,
    Juuri niin . Mutta takana on elämää ja edessä. Unelmia särkynyt ja toteutunut.
    Realismin taakse ei näe enää selvästi - saaria - unelmia

    VastaaPoista
  32. Sininen,
    Ne niityt puuttuvat ehkä katulmpun takaakin löytyy saaria ja unelmia.

    jl,
    haaveilu on mielen puhdistamista ja sitä meidän kaikkien pitäisi harrastaa

    VastaaPoista
  33. Lastu,
    Unelmilla on tapana särkyä sirpaleiksi tai haihtua pois, haalistua.
    Unelmat ovat tärkeitä, mieli ilman unelmia on liian kovaa. Siksi unelmoidaan jatkuvasti aina
    Eletty elämä tekee unelmille rajat.

    VastaaPoista
  34. Lumoavaa kuvitusta. Hienoja molemmat.

    VastaaPoista
  35. Tykkään tästä haastevastauksestasi!

    -wiltteri-

    VastaaPoista