sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Sanomia messuilta

Turun Taide-, Antiikki- ja Kädentaito-messut päättyvät tänään. Kiertelin messuilla lauantaina. Kädentaitoja en harrasta intohimoisesti. En virkkaa ja neulo, mutta joskus innostun näpertämään kotiini jotain. Kaksi siskoani sen sijaan ovat innokkaita käsillätekijöitä. Heidän mukanaan innostuin messuille.

Vanhemmalta siskoltani sain tuliaisina hopealangasta punomansa ranneketjun. Oikeastaan olin jo muutama vuosi sitten maininnut, että haluaisin ostaa häneltä sellaisen. Nyt hän antoi sen. Pidän kovasti tästä lahjasta, jonka näette otsikon kuvassa. Messuilla oli paljon hopea- ja helmikoruja. Myös noita ranneketjuja näytti olevan. Paperinarulankaa ja pellavalankaa sujahti messuilta siskon kassiin. Saa nähdä minkälaisia tilateoksia ja kaitaliinoja niistä syntyy. Kuva Varsinais-Suomen kädentaitajien osastolta.

Toinen siskoni taas neuloo. Varsinais-Suomen kädentaitajien osastolla oli esimerkkejä mitä ahkerilla ja taitavilla käsillä voi saada aikaan. Pidin tämän osaston mallistosta eniten. Siskoni osti hartia/kaulahuivin tekotarpeet, fucsianpunaista ohutta villalankaa ja pakettiin kuuluivat ohjeet ja sopivat puikot. Lankamäärä on mitoitettu juuri sopivaksi kyseiseen malliin. Helpolta kuulosti, saa kutoa niin kauan kuin lankaa riittää, sitten on valmista.

Paljon erilaista ja sekalaista tarjontaa oli. Mielestäni näiden taitajien kannattaisi käyttää aikaa hieman enemmän designiin ja miettiä tuotteiden visuaalista ulkonäköä. Kaipaisin keramiikkatöihin enemmän linjakkuutta. Pienet peikko/tonttumaiset näperrykset voisivat jo olla historiaa ja esineillä saisi olla selvä funktio. Samaa selkeyttä myös neule/kudonta- ja askartelupuolelle, siis panostusta designiin - suunnitteluun.
Ylhäällä olevassa kuvassa on hyvää perinteistä kädentaitoa peltituotteina. Tuotteilla on selvä funktio ja hyvä design.

Hieman ihmetytti kangas-, nahka- ja mokkavaatteiden vanhanaikaisuus. Mallistot olivat jämähtäneet 1980-luvulle. Näytti, että mitään uutta ja raikasta eivät nämä pienet vaate/nahkatehtaat ole keksineet. Heidän toivoisi katselevan metropolien muotilehtiä tarkemmin uusien ideoiden saamiseksi.

Taide- ja Antiikkipuolen tilat olivat puolityhjät. Enemmän näytteilleasettajia olisi sopinut.
Vanhojen lelujen osasto oli tietysti nostalginen. Samoin vanhojen astioiden katseleminen on mukavaa.
Taiteen puolella tarjonta oli sekalaista, mutta aina on joukossa myös helmiä. Ilmeisesti näiden osastojen tarkoitus on, että jokaiselle löytyisi jotain.

Tänään pyörähdin itsepalvelukirppiksellä ja ilahdutin itseäni. Ostin Riihimäen Lasin Helena Tynellin suunnitteleman Pala- maljakon (12€).

14 kommenttia:

  1. Kauniin korun onkin käsistään taitava siskosi sinulle tehnyt! Ja ihanan värisiä ovat langat tuossa kuvassasi..

    VastaaPoista
  2. Kiva tuulahdus messuilta. Eipä ole tullut käytyä aikoihin paikallisilla vastaavanlaisillaa messuilla. Täytyypä seurata lähiseudun tarjontaa ja käydä tyttären kanssa. Aina jotain hyviä ideoita tai ostettavaa löytää.

    VastaaPoista
  3. Tumpelo kun ole itse, tykkään katsoa muiden luomuksia ja erityisesti minusta on tärkeää tukea näitä käsitaiteilijoita, eikä ostaa koriste- tai käyttötavaroita joiltain liukuhihnatehtailta tai Kiinasta... Kovin innokas messuilla koluaja en kyllä ole.
    Ehkä tuo design-kyvyn puute kielii siitä, että niillä joilla on kädentaito, ei aina välttämäti ole kuitenkaan esteettistä silmää tai suunnittelukykyä.

    VastaaPoista
  4. Tuollaista hopeakorua pitäisi mielellään ranteessaan!

    Samaa mieltä, että suunnittelijat ja tekijät eivät välttämättä asu samassa ruumiissa. Näkee paljon turhan tavanomaista käsityötä.

    VastaaPoista
  5. Vau, onpa upea koru!

    Itse olen niin onneton käsistäni, että kunnioituksella aina katson muiden tekemisiä.

    VastaaPoista
  6. Yaelian,
    Rannekorusta pidän todella.
    Noista langoista oli kudottu mallikappaleet ja ne olivatkin ihan kivoja.

    Rita,
    Eikös siellä päin ole se Taitotalo vai oliko se Kankurien kauppa, jossa on monenlaista käsillä tehtyä.

    Kutuharju,
    Samat sanat ei olisi ilman siskoja tullut mentyä. Ostan myös jos sattuu kohdalle sopivaa.

    katriina,
    Se minuakin hieman harmitti, kun iso vaiva on nähty tuotoksen tekemiseen, mutta se design ei vastaa vaivannäköä.

    SusuPetal,
    Ei minullakaan ole sitten koulu käsityötuntien tullut oikeastaan tehtyä mitään käsitöitä.
    Eikä enää kannata opetella.

    VastaaPoista
  7. On niin kaunis ranneketju. Ilo varmaan saada sellainen :)

    VastaaPoista
  8. Todella ihana tuo rannekoru!
    Mutta ihmettelen aina samaa että miksei kädentaitajilla ole yhtään "makua". Yleensä siis, ei kaikissa tapauksissa.

    VastaaPoista
  9. Minäkin jäin ihailemaan sisaresi tekemää korua. Kelpaisi minullekin :)

    Enpä muuten ole koskaan käynyt tuollaisilla messuilla. Kiinnostaisi kyllä, mutta taidan olla liian saamaton. Nyt tuli kuitenkin himo päästä edes kirppiksille kiertelemään ja tutkimaan.

    Miten muuten hinnoittelun kanssa, oliko kovinkin tyyristä tuolla?

    VastaaPoista
  10. Kankuri Kamari, kyllä juu. Ja muitakin mukavia pikku puoteja. Äitiäni käytän Katariinassa, joka sijaitsee ihanalla vanhan kaupungin alueella.

    VastaaPoista
  11. Eija,
    Juu olin iloisesti yllättynyt lahjasta.

    Malia,
    Tietenkään en voi yleistää, mutta näillä messuilla olisi varsinkin vaatteiden ja keramiikkatöiden kohdalla ollut parantamisen varaa.

    Elegia,
    Ei siellä kallista mielestäni ollut, tuollaista ns normaalihintaista, jotkut ihan edullisiakin.

    Rita,
    Pitää poiketa siellä Katariinassa, kun joskus käyn sielläpäin.

    VastaaPoista
  12. Minusta on kiva silloin tällöin piipahdella käsityönäyttelyissä. Samaa mieltä olen, että kädentaito ja esteettinen näkemys ei aina viihdy samassa ihmisessä. Samalla tapaa kai toimii kuin musiikki, kuka tahansa voi oppia soittamaan mutta kyky on eri asia. Hienoa kuitenkin, että Suomessa vielä on käden taidot kunniassa ja melkein jokainen osaa tarpeellisen, kukaan ei jää pipotta vaikka pipokaupat kaatuisivat.

    VastaaPoista
  13. Sirokko,
    Kädentaitajien hienot kädentaidot voisi hioa huippuunsa design-estetiikka kurssituksilla.
    Tietysti maku ja muotosilmä ovat hyvin paljon synnynnäisiä, mutta keikkea voi kehittää ja hioa.

    Taitavia suomalaiset naiset ovat. Täytyy myöntää, että itse en ole harjoittanut käden taitoja ollenkaan.
    Pitäisi.

    VastaaPoista