Nojatuolin tarinaa

Jouluksi sain vanhan nojatuolin kotiin ompelijalta. Nojatuoli on kuin uusi, vaikka siinä uutta on ruudullinen irtohuppu. Entinen verhoilu oli kissan kymsissä saanut kokea kovia. Kun valitsin joitakin vuosia sitten kangasta kuvittelin, että siihen eivät kissa kynnet iske. Erehdys, kynnet olivat tarrautuneet poissaollessamme kankaan tiiviiseen kudontaan.


Tämä kangas on täysin sileää markiisimaista puuvillaa. Eikä tähän ota kissan kynnet.
Tässä se tuholainen nyt makoilee lempipaikallaan. Miuku sopii muuten väritykseltään hyvin sisustukseen.

Kissalle on tyypillistä oksentelu, varsinkin sisäkissalla. Kissa on siisti eläin ja pesee nuolemalla itsensä. Tämä on luonnollista, mutta tapa synnyttää karvapalloja, jotka taas aiheuttavat oksentamispakkoa silloin tällöin. Oksennus purkautuu paikasta huolimatta mihin tahansa.
Näin kävi meillä taas. Kuten arvata saattaa nyt vahinko löytyi uuden nojatuolin istuintyynyltä.
Harmittihan se, mutta onneksi kangas on pesunkestävää ja oksennus tuoretta. Fairyliuoksella sain jäljet pois, eikä vahinkoa huomaa enää. Varotoimiin on jo ryhdytty jatkoa ajatellen.


Nojatuolin rahin huppu valmistuu pyhien päätyttyä. Kylläpä pienet sisustusuudistuksetkin osaavat piristää. Kohta uutta vuotta otetaan vastaan liljoin ja kynttilöin.

Menestyksellistä ja onnellista Uutta Vuotta 2008 kaikille. Kohta vihertää kevät jo.

Sitruunapasta kynttilävalossa

Meillä ei ole tänä jouluna ikkunalla sähkökynttelikköjä. Ikkunalla palavat aidot kynttilät. Vaihtelen kynttilöiden väriskaalaa tai sytytän tuikkuja. Kynttiläliekit tuovat lämpöisen tunnelman ja tuoksun.

Maku vie Italiaan-ohjelmassa tehtiin sitruunapastaa ja siitä sain kimmokkeen valmistaa sitä tänään kylmän kalkkunarullan seuraksi. Tietysti se on myös nopeasti valmistuvaa ja yksinkertaisen hyvää.


Sitruunapasta

Pasta keitetään al denteksi. Käytin ohutta spagettia, mutta tagliatelle tuorepasta sopii erinomaisesti.

Kastike
1 siruunan raastettu kuori
1 sitruunan mehu
neitsytoliiviöljyä
mustapippuria
suolaa
parmesania raastettuna

Pese sitruuna hyvin, raasta kuori ja purista mehu. Valuta sitruunan mehu keitetyn pastan joukkoon. Lisää oliiviöljyä, että pastasta tulee mehevää. Mausta. Ripottele annoksen päälle sitruunankuorta ja parmesaaniraastetta.
Hyvää sellaisenaan, mutta tarjosin tähteeksi jäänyttä kylmää kalkkunarullaa pastan kera.


Melonihile

1 kpl cantaloupemeloni
1 rkl sitruunamehua
2 rkl juoksevaa hunajaa
1/2 rkl hienonnettua piparminttua tai kanelia, jota käytin
Tarjoiluun
Luonnonjogurttia
juoksevaa hunajaa

Lohko ja kuori meloni, poista siemenet. Paloittele ja soseuta . Mausta sitruunamehulla, hunajalla ja kanelilla.
Laita seos pakasterasiaan ja anna hileytyä pakastimessa muutama tunti. Sekoita jäätymisen aikana muutaman kerran.
Lusikoi hile maljoihin. Nostele päälle jogurttia ja liruta joukkoon hunajaa.

Taidenäyttelyyn

Posti toi tänään kutsukortit Galleria Aman taidenäyttelyihin. Galleria Ama on nyt Turun lisäksi myös Helsingissä. Näytteyt Turussa, Kaskenkatu 1, Ann Sundholm 4 - 27.1 ja Helsingissä, Rikhardinkatu 1, Minna Sjöholm 5-29.1.










Ann Sundholmin näyttely kiinnostaa. Kutsukortin kuva oli jo niin houkutteleva, että näyttelyä on pakko mennä katsomaan. Pumpulinpehmeiden pilvien takaa kumottaa kultainen täysikuu. Kortin tekniikka ei auennut minulle, joten teosten näkeminen on mielenkiintoista.
Ottamani kuvat kutsukortista eivät myöskään paljasta näyttelyn sisältöä. Kultainen täysikuu ensimmäisessä kuvassa ja toisessa se on piiloutunut ohuen pumpulipilvisen silkkipaperin taakse.


Minna Sjöholmilla on valokuvanäyttely, joka sekin näyttää tutustumisen arvoiselta.

Pyhien jälkeen onkin paikallaan rentoutua taiteen parissa. Katsotaan näyttelyt ja sen jälkeen selviää osuivatko ennakko-odotukset oikeaan. Onko kyseessä kultainen kuutamo.

Tapanina

Joulukinkkua ja perinteisiä laatikoita on nautittu tuhdilla tavalla. Tapanina on paikallaan nauttia jo kevyemmin ja valmistaa ruokaa helpolla tavalla. Alle 400-neliön ruokakaupat olivat tänään auki ja yhden K:n ruokakaupasta kävin hakemassa kalkkunarullan ja kasviksia. Juhlava kattaus kuuluu edelleen joulupyhiin, vaikka pöytä ei enää notkuisikaan monenlaista herkkua.


Kalkkunan fileerulla

1 kg Kariniemen paistovalmista fileerullaa, ohjeen mukaan otetaan 30 minuutiksi huoneen lämpöön. Uuni asetetaan 150-asteeseen ja rulla paistetaan uunivuossa noin 80 minuuttia eli kunnes fileen paistovahti on pompahtanut ylös.
Irroitetaan fileestä verkko ja viipaloidaan. Yksinkertaisen helppoa ja hyvää.

Paahdetut kasvikset

Munakoiso viipaloidaan
Bataatti kuoritaan ja viipaloidaan
Paprikat lohkotaan
Kasviksien päälle sivellään oliiviöljyä ja balsamicosiirappia ja ripotellaan mustapippuria.
Vuoka työnnetään uuniin kalkkunan seuraksi noin 50-minuutiksi.

Filee tarjoillaan keitetyn riisin ja paahdettujen kasvisten kera. Luumusose käy kalkkunan kastikkeena.

Alkuruokana kalkkunaa odotellessa nautitaan luumuista jäävuori-tomaattisalaattia savulohiruisleipien kera.


Jälkiruoka on yksinkertaisen hyvää, vaniljaista kermajäätelöä ja lakkoja.

Kuusen lumoa

Joulukuusi tuo kotiin joulun tunnelman ja kuusen metsäisen tuoksun. Saksa on joulukuusen kotimaa. Tämä protestanttinen tapa syntyi 1500-luvulla ja korvasi katolilaisten seimen. Suomeen joulukuusi rantautui 1800-luvulla ensin säätyläiskoteihin ja 1870-luvun jälkeen myös muihin koteihin. Perinteiseksi tavaksi se yleistyi kaikissa kodeissa 1900-luvun alussa.
Kuusi koristeltiin kynttilöin, paperi- ja lippuketjuin, olki- ja piparkakkukoristein. Koristelu on muuttunut. Nykyisin koristeina käytetään sähkökynttilöitä, muovi- ja lasikoristeita, mutta aitojen materiaalien vaalijat koristelevat kuusensa perinteiseen tapaan.


Meillä poikettiin kuusen kohdalla aikaisemmista tavoista. Olohuoneen kuuseksi valittiin pieni pöytäkuusi, joka sijoitettiin tarjoilupöydälle. Kynttilöitä ei käytetty koristelussa, vaan kuusi koristeltiin puisin, hopean- ja kullanvärisin koristein. Sähkökynttiläketju on korkeassa maljakossa ikkunatasolla.

Keittiössä on myös kuusi. Se on vanulla täytetty kankainen, pieni pöytäkuusi.

Punainen kynttiläliina lisää joulutunnelmaa ja Festivoon sytytetään kynttilä.


Terassin pikkupöydällä kuusen virkaa hoitaa sammalvati, jossa palavat pari tuikkua lasimaljakoissa. Vatia somistaa vielä harmaa rottinkitähti.


Aidot kynttilät pöydillä korvaavat joulukuusesta puuttuvat kynttilät.

Me käymme joulun viettohon.....

taas kuusin, kynttilöin. Puun vihreen oksat kiedomme me hopein, kultavöin, vaan muistammeko lapsen sen , mi taivaisen tuon kirkkauden ?

Tänään alkaa joulunvietto. Tähdet ja kynttilät sytytetään.













Pieni kuusi tuodaan sisälle ja koristellaan kulta- ja hopeakoristein. Terassilla palavat kynttilälyhdyt.
Arkisemmat askareet jatkuvat keittiössä. Uuniin sujautetaan lanttu- ja porkkanalaatikot. Tiikerikakku odottaa jääkapissa. Yhtä perinteinen on meillä ollut joulusta jouluun taatelikakku. Näitä kakkuja odottavat kaikki joulun kahvipöytään.

Odotettavissa on lumeton joulu. Täysikuu kumottaa hennon punertavalta pilvettömältä taivaalta jalavan oksien lomasta. Jouluvalot loistavat kaikkialta.

Hyvää joulua

Joululiina

Pöytäliinoja joulukattaukseen on vähitellen kertynyt sopivasti, joten tänä jouluna ei tarvitse lähteä liinojen ostoon. Tällä hetkellä pöydällä on hiukan kesäinen William Morriksen Lily, romanttinen runsaskuviollinen. Näyttääpä Festivo-kynttelikkökin sopivan joukkoon. Ruokakaupan niukasta kukkavalikoimasta olin valinnut pinkit tulppaanit sen kummemmin pohtimatta värejä. Yllättäen totesin, että nehän sopivatkin juuri tuon liinan väreihin.


Tänä jouluna on tämän liinan vuoro juhlistaa aattoillan ruokapöytää. Sovittelin liinaa ja totesin, että ennen käyttöönottoa liina kaipaa silittämistä.


Mulberryn kaunispintaisen kynttilän polttaminen on jo aloitettu. Loppiaisena kynttilästä muistona ovat vain nämä kuvat.

Keittiöstä kiirii sen verran hyvä tuoksu, että on aika ottaa tiikerikakku uunista. Tiikerikakkua leivotaan meillä jouluksi.

PS. Tämä blogi ei sitten suostu päivittymään. Jospa yrittäisin lisätä tähän vaikkapa kuvan ja hiukan uutta tekstiä otsikon aiheeseen liittyen.

Valkoinen pellavaliina on yksi joulunajan kattausliinoista, harmaat pellavaservetit servettikoristeineen tuovat jouluisen tunnelman. Oma ideani on pihatuijan pikkuoksista sommiteltu kaitaliina, jolla palavat lasikupeissa tuikut. Tuikuista tulee mieleen jääpala, johon kynttilänvalo luo lämpimän tunnelman. Olisiko samaa tunnelmaa pienoiskoossa, kun Harri Koskisen suositussa Block-valaisimessa.

Joulusiivousta ja kynttilän lämpöä

Jos aiot viettää joulun komerossa, tee siellä suursiivous. Vähän tähän tapaan taisi kuulua Marttojen ohje joulusiivousintoilusta.
En vietä jouluani komerossa, mutta siitä huolimatta siivosin vaatehuoneen ja kodinhoitohuoneen.
Minusta joulu on hyvä syy siivoamiseen. Kaaoshan näissä sopukoissa oli ollut jo pitkään. Samalla sain kerättyä kaikki ne tarpeettomaksi käyneet vaatteet Pelastusarmeijalle vietäviksi. Kaksi muovisäkillistä takkeja, puseroita, housuja, hameita ja kenkiä kertyi tarvitseville.

Siivouksen ansiosta löysin laatikon, jossa oli enoni kodin jäämistöä. Olin säilönyt näitä lapsuuteni muistoja. Kuluneet ja jo hiukan ruostuneet piparkakkumuotit ja hopeinen tummunut sokerilusikka nostivat ihania muistoja mieleen kodista, jossa olen viettänyt lapsettoman pariskunnan luona lapsuuteni vuosia.


Päätin nostaa muistot joulunajaksi keittiön seinälle. Inspiroin seljanoksista ja niinestä kömpelön kranssin ja kiedoin muotit ja lusikan siihen. Ajatukset kiirivät lapsuuteeni.

Illan hämärässä sytytin terassille kynttilöitä. Kuivatut, kesän perennoiden kukat täyttävät nyt maljakoita.

Minimännyn juurella sädehtivät tuikut lasimaljakossa.

Sammaleen ja kuusenoksien vihreys sopii joulunodotukseen.

Kolmas adventti

Taas sytytetään uusi kynttilä

Nyt loistaa kolme valoaan
tuoden joulutunnelmaa

Kynttilän palava liekki on
rukouksen vertauskuva
Jouluaaton ja joulupäivän
väri on valkoinen
Punainen joulun värinä symbolisoi
lämpöä ja rakkautta

Piparkakkuja possunfileessä

Piparkakun tuoksu ja -maku kuuluu joulunodotukseen ja tietysti myös joulupöytään. Joulukuun Lettupannun ruokahaasteessa piparkakun tulisi olla osana ruokaa tai leivonnaista. Piparkakkua on helppo yhdistää juustokakkuihin ja jälkiruokiin. Ajattelin kuitenkin valmistaa päivällisen, jossa pipareilla on osansa. Hyvät ohjeet sain Teresan keittiössä. Hiukan poikkesin ohjeista omaan keittiööni sopivaksi.


Piparinmakuinen possun sisäfilee

800 g porsaan sisäfilettä
2 rkl tuoretta inkivääriä
3 valkosipulinkynttä
4 piparkakkua
2 rkl hunajaa
2 rkl omenaviinietikkaa
suolaa
mustapippuria
tilkka öljyä ruskistamiseen

Kuori ja hienonna inkivääri ja valkosipulinkynnet. Käytin jauhettua inkivääriä, se sopi ihan hyvin pienensin määrän 2 rkl:ään. Murskaa piparkakut tahnaksi hunajan ja etikan kera ja lisää joukkoon inkivääri ja valkosipulimurska.
Ruskista fileiden pinta kuumalla pannulla öljytilkassa. Mausta fileet kauttaaltaan suolalla ja mustapippurilla. Huuhtele pannu vesitilkalla ja kaada neste fileiden paistovuokaan. Hiero mausteseos fileen pintaan ja paista filettä 200-asteessa, kunnes sen sisälämpö on n 55 astetta. Kääri fileet folioon ja anna niiden vetäytyä 10-15 minuuttia. Leikkaa ohuiksi viipaleiksi.

Piparimakuinen kastike

1 pussi Knorrin kermakastiketta
2,5 dl vettä ja siivilöityä paistolientä
2 rkl piparitahnaa fileen paistovuuasta

Sekoita hyvin ja anna kypsyä 2 minuuttia. Fileen lisukkeeksi sopii juuresvuoka.


Bataatti-juuresvuoka

1 bataatti
2 reilunkokoista kiinteää perunaa
1 palsternakka
ripaus kanelia
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä

Kuori ja leikkaa bataatti, perunat ja palsternakat ohuenohuiksi viipaleiksi.
Kuullota ne nopeasti pannulla kuumassa oliiviöljyssä (kolmessa erässä).
Vuoraa uunivuoka leivinpaperilla ja lado juuresviipaleet vuokaan. Mausta muutamassa välissä kanelilla, suolalla ja mustapippurilla. Peitä vuoka foliolla tiiviisti ja laita päälle paino, joka kestää kuumuutta. Käytin pientä uunikulhoa. Voit täyttää kulhon esim kuivilla herneillä tai riisillä.
Paista 180-asteessa noin 1 tunti.

Salaattina mausteisen possufileen kanssa sopii vihreä salaatti, jossa lisänä oli kuivattuja mehukkaita ja makeita taateliviipaleita.

Jälkiruokana jogurttipuolukoita piparkakkujen kera. Tämä jälkkäriohje seuraa toisessa blogissani.

Ruusunpunainen taivas....

Tänä aamuna kohtasi minua ihana näky taivaalla. En voinut olla ikuistamatta sitä "jälkipolville".
Taivaalla purjehti vaalean ruusunpunaisia pilviä pilvin pimein. Vaaleansininen taivas ja ruusunpunaiset pilvet, miten se on mahdollista joulukuussa. Näky oli todella kaunis, josta vakuutena otsikkokuva.


Kirjoitin joulukortit, koska huomenna on se viimeinen postituspäivä. Virittäydyin joulutunnelmaan, sytytin lasikirkkoon kynttilän. Otin esille tyttäreni tarhassa askarteleman tontun ja sille pikkutontun kaveriksi käyskentelemään kirkkotielle. Mielessäni pyöri joululaulu
Ilta joulun on, käymme joukkohon kevytkengin vain sipisipsuttain. Lala lallalla, helikellot soi, tulla tonttuset voi ilomielin.

Valot syttyvät....

Joulukuun 13. päivä on Lucian päivä, valon päivä. Vanhan tavan mukaan Lucian päivään mennessä suurimmat jouluvalmistelut on jo tehty. Nykyään jouluvalmistelut vasta alkavat parisen viikkoa ennen joulua.


Lucian päiväksi otan esiin perinteiset jouluvalot ulos ja sisälle. Olohuoneessa sytytettiin kynttilät lasimaljakkoon.

Keittiön ikkunaan kiinnitettiin perinteinen, suomalaisesta männystä valmistettu puinen tähti.

Tulitikkuja ostamassa

Tulitikkuja tarvitaan erikoisesti juuri tähän aikaan. Takan tai puukiuassaunan omistavat eivät tule toimeen ilman tulentekovälineitä ja tulitikut ovat niistä ne perinteisimmät. Eikä taida löytyä tähän aikaan vuodesta kotia, jossa ei tulitikuilla olisi käyttöä, vaikka ei takkaa omistaisikaan.

Turun taidelainaamossa oltiin varustauduttu hyvin kynttilöiden aikaan. Vai olisiko kiittäminen ideasta taiteilija Matti Heleniusta, joka on tallentanut grafiikkaa ison tulitikkulaatikon kanteen. Turkulainen taiteilija on valinnut aiheet vanhasta kulttuurimaisemasta. Eikä käden symboliikkaa voi vastustaa, rasian takana teksti onks tikui.

Täytyi siis ostaa tulitikkuja jopa lahjoiksi annettavaksi. Rasian tyhjennettyä se täytetään uusilla tikuilla. Kaunis rasia saa olla näkyvillä takanreunalla tai ikkunalaudalla pienenä taideteoksena. Eivät ole tikut enää hukassa.

Joulukortteja

Joulukorttien lähettäminen on meillä jo perinteenä. Sähköinen puhelinviesti ei tunnu kovinkaan tunnelmmalliselta tervehdykseltä. Tavarataloissa kymmeniä kertoja jo soineet joululaulut eivät enää säväytä tervehdyksessä joulutunnelmaan.

Tänä vuonna tein poikkeuksen ja päätin valmistaa itse joulukortit. Ajattelin samalla myös jatkumoa korteille eikä korttien uusi käyttötarkoituskaan ole pahitteeksi. Nyt ei tarvitse enää säilöä kortteja lipaston laatikkoon, vaan koristeen saa ottaa somistuskäyttöön. Showroomfinland on valmistuttanut suomalaisesta vaneriviilusta joulukortteihin sopivia tähtiä ja lumihiutaleita. Kuvioiden design on Petri Vainion. Lumihiutaleet ja tähdet on tarkoitettu kotien joulusomistuksiin joko kuuseen tai ikkunaan. Ne on pakattu 10 kappaleen pusseihin.


Valitsin kortteihin punaista, vihreää ja valkoista kartonkia, taitoin A5 koon korttikokoon.
Kortin saaja voi irroittaa korttikoristeen ja käyttää sen haluamallaan tavalla. Ensi vuonna seuraa jatkoa, samaa designia, mutta uusi aihe.

Toinen adventtisunnuntai

Tänään toisena adventtisunnuntaina taivas on kuulaan seesteinen. Aurinko näyttäytyy kuin iso adventtikynttilä, virkistävä valo kultaa tienoot. Vaikka lunta ei tällä hetkellä ole, on kuitenkin jouluinen tunnelma.

Toinen adventtikynttilä syttyi amarylliksen viereen. Valkoinen amaryllis on oikea enkelikukka, toinen kukkavana on nyt vuorossa.

Aurinkoista ja tunnelmallista adventtia.

Lapsuusmuistoja - haastelista

Inkivääri - blogiystäväni haastoi minut kertomaan mitä lapsuusmuistoja seuraavat sanat tuovat mieleen. Nyt paljastan teille itsestäni rakkaita lapsuusmuistojani.

Haaste kuului näin
Kerro jokaisen sanan kohdalla, mitä asioita ja tunnelmia tulee mieleen. Jos siitä sanasta ei tule mitään mieleen, niin kerro jostain siihen läheisesti liittyvästä sanasta. Saa kertoa useampiakin asioita, jos sanasta muistuu mieleen paljonkin tarinaa.
Lopuksi, keksi luetteloon yksi sana lisää ja muistele sanaan liittyviä lapsuusmuistoja.

Kampa
Hiukseni ovat taipuisat, hiukan luonnonkiharat. Lapsena, varsinkin aamuisin, hiusten selvittäminen kammalla oli takkuista ja usein takahiukset jäivätkin hiukan suloisesti takulle.

Lintu
Muistoissani säilyvät aina haarapääskyset, jotka aloittivat joka kevät pesärakentamisen tallin räystään alle vanhoihin pesiin. Vanhoja pesiä oli pitkä rivi koko räystään mitan verran. Seurasimme lapsena pääskyjen vaiheita, poikasten kuoriutumiset, lentoharjoittelut, ruokkimiset. Syksyisin lintuparvet kokoontuivat lentämään etelän maille, hyvästelimme parvet keväiseen paluun saakka.

Meri
Merestä ei minulla ole lapsuusmuistoja, asuimme sisämaassa. Meri oli aina valtameri iso ja pelottava, tuntematon.

Kitara
Perheessämme ei ollut mitään soitinta, emme olleet millään tavoin musikaalisia.

Kello
Tuvan seinällä raksutti iso saksalainen Junghansin seinäkello. Se on nyt veljelläni. Kello oli 1900-luvun alussa hankittu ja se löi puolen tunnin välein.

Oksentaminen
Oksentaminen oli inhottavaa, viimeiseen asti piti toivoa, ettei tarvitse oksentaa.

Mummo
Harras uskovainen mummoni kuunteli aina aamu- ja iltahartaudet radiosta, sunnuntaisin jumalanpalvelukset. Lapsena meidän piti aina olla hiljaa niinä hetkinä. Iltarukous piti lukea kovaan ääneen, että mummo kuuli rukouksen tehdyn. Mummon muisto antaa minulle voimia läpi koko elämäni.

Kirja
Kapteeni Bontekoen laivapojat oli kirja, joka oli ensimmäinen lainaukseni koulukirjastosta. Olin saanut 7-vuotiaana erikoisluvan opettajalta lainata kirjastosta. Valitsin ensimmäiseksi lukemisekseni kirjastohyllyjen paksuimman kirjan. Ajattelin, että siinä on pitkäksi aikaa lukemista. Pitääkin etsiä kirjaa divarista. Kirjasta on tehty Hollannissa elokuva, joka valmistui juuri marraskuussa 2007.

Pipo
Minulla ei ollut lapsenakaan pipoa, vaan lakki. Enpä ole tottunut pipokäyttäjä myöhemminkään. Tästä johtuen minulle ei sovi pipo.

Matematiikka
Kertolaskujen oppisesta kiitän äitiäni. Hän huolehti, että opin kertolaskut nopeasti ulkoa.

Metsä
Sammalmättäinen pihapiirin metsä oli tuttu paikka kotileikeissä, vain mielikuvitus oli rajana.

Ukkonen
Pelottavan ukkosen ajaksi kokoonnuimme aina lasikuistille. Kuistilla ei ollut sähköjohtoja, joten siellä oli turvallista.

Sisko/veli
Siskot ja veljet olivat parhaat leikkikaverit.

Ikkuna
Kuusiruutuiset ikkunat, joissa oli kahdet lasitukset, sisä- ja ulkoikkunat. Joka kevät sisäikkunat otettiin irti ja vietiin kesäsäilöön. Syksyisin taas takaisin ikkunaan.

Kalenteri
Mieleeni muistuu vain almanakka.

Puuro
Joka aamu sunnuntaita lukuunottamatta syötiin aamupuuro. Se oli ruista, ohraa tai kauraa.

Joulupukki
Jouluaattona kellot kilisten pukit kolkuttivat ovelle. Niitä oli aina vähintään kaksi.

Itsenäisyyspäivä
Varhainen muistoni on isän ja äidin Presidentinlinnan itsenäisyysjuhliin valmistautuminen ja kertomukset juhlista.

Matka
Mieleenjäänyt on matka läheiseen kaupunkiin koko perheen voimin. Matka tehtiin valokuvaamoon, jossa otettiin perhekuva. Silloin nuorin mukana ollut veljeni oli alle vuoden ikäinen. Kuvausmatkan jälkeen perheeseen on syntynyt neljä sisarusta lisää.

Lapsuusajan piha
Vihreät nurmikot, joita reunustivat isot vanhat pihakoivut, tuomet ja pihlajat. Orvokkipenkki istutettiin joka kevät, kesäkukat kylvettiin avomaalle ja perennat kukoistivat vuodesta toiseen. Puutarhassa oli omenapuita, marjapensaita ja kasvimaalla porkkanaa, punajuurta, kukkakaalia, keräkaalia.

Nämä muistot rajoittuvat varhaislapsuuteeni eli ikäkauteeni 4-10 vuotta.
Haastan, sen tarkemmin ketään erikseen nimeämättä, kaikki ne, jotka ovat merkinneet blogini suosikikseen.