Mietin mitä uutta tällä viikolla on tapahtunut. Nokia-kauppaa jauhetaan edelleen yhtiökokousta odotellessa.
Siellä se napautetaan lopullisesti kiinni. Elopin noin 19 miljoonan euron myynnistä johtuvaa bonuspalkkaa kauhistellaan. Tosin asialle ei enää ole mitään tehtävissä. Asiasta on mustaa valkoisella sopimuksessa.
Pienessä taloudessamme on ollut hiljaiseloa. Olen kuitenkin tuhlannut rahaa sisustukseen. Kuluttaminenhan on parasta mitä tässä taloudellisessa ahdingossa voi tehdä. Olen siis omalta osaltani kerryttänyt valtiolle arvonlisäverotuloja. Olen oikein tyytyväinen ja iloinen veronmaksaja.
Tyytyväinen olen myös hankintoihini. Nojatuoli on saanut uuden verhoilun ja ruokapöydän tuolit uudet huput. Työllistin noin kolmen työpäivän ajaksi verhoilijan. Lisäksi sisustusliikkeen liikevaihto kasvoi kangasostosten verran.
Olin unohtaa, että suurin ostokseni olivat kahden sohvan uudet irtopäälliset. Nyt voidaan puhua jo tuhansista euroista. Tulot ovat pysyneet täysin ennallaan, en ole mikään Elop.
Tosin haaveilen lottovoitosta. Vielä se antaa odottaa itseään. Lottovoiton saatuani sekoan hetkeksi, mutta kaikkeen tottuu. Onhan Björn Wahlrooskin tottunut jo itsestään tilille putkahtaviin kymmenien miljoonien osinkotuloihinsa. Rahantulo ja suunnaton rikkaus on aivan luonnollista hänelle. Minusta Björn näyttää hyvin onnelliselta. Hänellä on suu aina messingillä. Katsokaapas seuraavalla kerralla kun tapaatte hänet.
Epävirallinen elämänkerta-kirja jää minulta lukematta. En aio ostaa enkä lainata. Kaiken tärkeimmän olen jo kuullut tai mediasta lukenut. Kävin läpi jopa Björnin syntymäpäivien illallispöytäjärjestyksenkin.
Aika mukavalta. Kokeilkaapa. Vaahteranlehdissä olisi ihana laahustaa, isot lehdet kahisevat kuuluvasti.
Niin ja ne isot setelitkin kahisevat paljon mukavammin.
Olisi kyllä kiva kävellä yhden kerran kahisevissa seteleissä, ja tietenkin omissa, mutta täytynee tyytyä tänäkin syksynä vaahteranlehtiin. Koska rahaa saisi aina olla mieluummin vähän enemmän, olen miettinyt, että siihen ei tule koskaan ylärajaa. Roope Ankankin mielestä sitä olisi pitänyt olla enemmän.
VastaaPoistaJoudun siis tyytymään siihen mitä on:) Uudet päälliset virkistävät varmasti sisustajan mieltä kovasti!
Lohduttaa hieman sekin, että mitä enemmän sitä rahaa rikkaille sataa sitä enemmän he haluavat lisää. Ikuinen kierre.
PoistaToista on meidän, osaamme olla vielä tyytyväisiä siihen mitä meillä on.
Lottovoitto olisi kyllä kiva ja tarpeellinenkin...
VastaaPoistaSyksyn värit ovat kauniita;kaipaan niitä täällä.Olin pitkästä aikaa ajatellut ostaa Nokian puhelimen,mutta nyt en ehkä taidakaan....
Lottovoittoa minäkin odottelen.
PoistaNyt on tavallista hehkeämpiä nuo syysvärit.
Meillä ei vielä ole lehdet ihan kamalasti putoilleet. Joku aika sitten huomasin nettipankissa, että olisn saanut Veikkaukselta voiton. Kokonaista yhden euron. Sillä sitä voikin tehdä unelmista totta :D.
VastaaPoistaTäälläkin on suurin osa vielä puissa.
PoistaIhmettelen minäkin noita euron ja kahden voittoja. Niitä näköjään kannattaa lähetellä, vaikka kulut ovat pääoman luokkaa.
Sijoittamiseksihan tuota kutsuisi, ei tuhlailuksi, kun pitkäkestoisia hankintoja olet tehnyt. Mielenkiinnolla odotan hankinnoistasi kuvia.
VastaaPoistaMinä panin rahaa taivaan tuuliin :), kun matkalla olin. Mutta elettiin ja syötiin matkalla maltillisemmin ja ihmeen kivasti säästyi seteleitä.
Viikossa puiden lehdet ovat kellastuneet ja putoilleet, kaunista, tykkään.
Niin, lienee se ehkä valtion tukemista ja sijoittamista kotiin. Sellaista pitkäaikaista sijoittamista. Jossain vaiheessa, kun muistan asian valoisana aikana, pitää kuvata.
PoistaMeilläkin menee rahaa viikon päästä, kun lennämme Ranskaan. Se on sananmukaisesti kuin taivaan tuuliin.
Teillä siellä onkin paljon enempi "kolikoita" maassa ja väriä puissa.
VastaaPoistaIhanat syksyiset kuvat