Tämä liina taas oli pahasti kesken. Toinen puoli oli kirjottu eli merkattu melkein valmiiksi, mutta toinen reuna oli kokonaan merkkaamatta. Innostuin näistä liinoista sen verran, että kävin ostamassa merkkauslangat. Ihme kyllä sain samaa sävyä, ainoastaan lanka oli paksumpaa. En ole nyt niin tarkka tässä asiassa. Toinen sivu on vuodelta 2012 ja toinen 1950-luvulta. Kuten huomaatte alin sivu on tänään osittain merkattu.
Minulle tuli merkkaamisesta melkein pakkomielle. Kun alkuun pääsin, en olisi malttanut lopettaa, on se niin rentouttavaa puuhaa. Seuraavaksi suunnittelen tabletit ruokapöydälle. Niihin tulevat omat kuviot.
Tämä lehtien säilytyspussukka oli valmis.
Oman kodin kätköistäkin voi tehdä yllättäviä löytöjä.
Oman kodin kätköistäkin voi tehdä yllättäviä löytöjä.
Eikö olekkin ihanaa, tehdä löytöretkiä käsitöiden aarremaailmaan vuosien taakse. Kauniit liinat ja tuo pussukan kuvio, aivan ihana.
VastaaPoistaTunnustan, että jopa tiedän kaapissani olevan "muutaman" keskeneräisen kirjontatyön, taidanpa kaivaa esille. Kiitos muistutuksesta.:)
Jotain hyvää seuraa kaappisiivouksestakin, sain vihdoinkin toteutettua näiden töiden loppuunsaattamisen.
PoistaKauniita kaikki!Tosin en ole kovin rumia merkattuja liinoja nähnytkään ;) Minulla on muutama äitini nuoruudessa merkattu liina. Yksi on keittiösä kappana...
VastaaPoistaNäillä on myös tunnearvoa, jos ovat suvun piiristä.
PoistaKäsin kirjotut liinat ovat aarteita. Itse en osaa kirjoa, mutta meillä on joitakin miehen äidin sekä oman äiini kätten töitä ja niitä pidetään suuressa arvossa.
VastaaPoistaSuvussa kulkevat käsityöt ovat rakkaita, muistuttavat jo poistuneista.
PoistaOvat kauniita. Niin ne vanhat taidot putkahtavat esille.
VastaaPoistaIhmettelinkin kuinka merkkaustaito oli pysynyt muistissani.
PoistaItse tehdyt käsityöt etenkin liinat ovat arvokkaita ja kauniita.
VastaaPoistaTotta, niissä on se käsintehdyn lisäarvo.
PoistaIhania nuo merkkausjutut <3
VastaaPoistaolekin ja kun sain ne nyt valmiiksi.Eikö
PoistaKun muutin, nakkasin äidin tekemän merkkausliinankin pois kuin myös nämä pyyheliinanaulakkojen liinatkin. Ehkä kotoa vielä löytyy jotakin, jopa itsekudottuja heivasin johonkin, kun kaksi kertaa peräkkäin pienempään asuntoon aina muutin niin paniikki iski, kun mikään ei mahtunut enää mihinkään ja olin aivan pakkosaumassa. Häpeä tunnustaa ja vieläkin se kirvelee.
VastaaPoistaSitä ei aina tule ajatelleeksi tarpeeksi pitkälle, kun tavaraa on liikaa ja pois pitää heittää, menee mukana myös niitä rakkaita muistojakin. Minulle on käynyt joka muutossa juuri niin, että turhan ajattelematon olen ollut.
Poista