perjantai 17. joulukuuta 2010

Kortista mielenrauha


Raha on mieliharmien aiheuttaja numero yksi. Joko sitä ei ole riittävästi tai sitä on niin sanotusti liian paljon. Rahan paljous aiheuttaa pelkoa sen menettämisestä ja samalla menee mielenrauha. Harvoin kuulee sanottavan, että rahaa on aivan sopivasti ei liian vähän eikä liikaa.  Harva tietysti tunnustaa, että rahaa on liikaa, mutta sivullinen tunnistaa liian rahan oireet.
En yleensä pohdi rahamäärän hyötyjä ja haittoja enkä mieti sen puutetta, mutta marraskuun alusta lähtien  raha on aiheuttanut pienoista mieliharmia. Erilaiset pankki- ja luottokortit ovat tämän päivän rahoja.  Niitä kertyy sievä pino kaikkien muiden korttien lisäksi. Minulla tuo pino oheni yhdellä kortilla, kun leikkasin pankkikortti-Visa-yhdistelmäkortin roskikseen. Tämän kortin voimassaoloaika päättyi 31.10 ja juuri tämä kortti oli eniten käyttämäni.

Olin odottanut uutta korttia jo pitkään. Kortin leikkauksen jälkeen aloitin totaalisen kotietsinnän. Pengoin laatikot jopa roskakoritkin. Miehelleni uusi kortti oli tullut postissa jo ajat sitten. Olin varma, että kortti on hukkunut postissa. Onneksi tunnusluku ei ole korttikuoressa. Aika kului ja "epätoivo", älkää lukeko nyt kirjaimellisesti, kasvoi. Minulla on kyllä kortteja, mutta Masterilla en halua maksaa muutaman kympin ostoksia ja Visa Elektronia en käytä koskaan. Se on hankittu ulkomaanmatkoja varten vuosia sitten ja olen unohtanut tunnusluvun aikoja sitten. Nyt tarvitsen kipeästi omaa pankkikorttiani joululahjaostoksille. Niinpä lähdin pankkiin selvittämään asiaa.

Pääsin aika nopeasti palvelutiskille. Olin ottamassa laukusta rahapussia, mutta se oli jäänyt kotiin. Minua palveli nuori mies, jolle totesin heti aluksi, että rahapussi on unohtunut kotiin ja pankkikortti on hukassa. Hän katseli hieman epäilevästi. Ilmoitin syntymäaikani tunnuslukuineen ja oletin, että sieltä koneelta asia selvinnee.
Ei se ollutkaan ihan niin yksinkertaista.
- Onko henkilöllisyystodistus, että voin jatkaa, hän kysyi.
- Se on kotona rahapussissa, sanoin.
- Onko täällä joku, joka voi teidät tunnistaa ?
- Minä tunnistan, onhan meillä sama tili, jota käytämme, sanoi mieheni, joka oli mukana tässä omalaatuisessa tilanteessa.
- Ei käy, te olette tuttu henkilö. Onko täällä joku outo henkilö joka voisi, jatkoi virkailija.
- Ei taida olla.
- Katsotaanpas, teidän henkilökohtainen pankkineuvojanne on Päivi. Käyn kysymässä häneltä.
Kului hetki. Virkailija palasi ja totesi, että nyt voidaan jatkaa. Selailua päätteellä.
- Teidän pankkikorttinne näyttää olevan täällä, sanoi hän ja poistui takahuoneeseen.
Siellä oli pankkikorttini, ollut kirjekuoressa kesäkuusta lähtien.  Miksikö, siksi että  tiedoissani on ruksi noutaa kortin pankista.  Olin erittäin hyvilläni. Tyyni mielenrauha laskeutui mieleeni. En ollut hukannut korttia eikä se ollut hävinnyt postissa. Enkä ollut saanut ilmoitusta kortista kotiin.
Nyt saan myös käyttämättömään elektronkorttiini uuden tunnusluvun kolmessa päivässä. Raha-asiat ovat taas kunnossa.  Nyt jouluostoksille.
Älkää olko huolissanne mielenrauhani on aivan vakaa eivätkä joulukiireet paina päälle. Nautin jokaisesta päivästä. Koska meillä asuu onni ja tyytyväisyys, olen melkein unohtanut, että maapallolla ei kaikki ole ihan kohdallaan.

*******
Pakinaperjantai 212. haaste = mielenrauha

23 kommenttia:

  1. Tuo on niin totta! Ja muuten itsekin tässä etsin pankkikorttiani, olen sen kyllä saanut, mutta nyt en tiedä unohdinko Suomeen vai tuliko mukaan.. etsin enkä rauhaa saa..

    VastaaPoista
  2. Ilman pankkikorttia käy elämä pian hankalaksi. Nyt jo naurattaa entiset ajat, jolloin nostettiin kaikki käteisetkin pankkitiskiltä. Miten silloin tehtiin ostoksia?

    MInulle kävi muuten ihan samalla tavalla: oli ruksi kohdassa 'hakee konttorista´'. Ihmettelin kyllä, että aikaisemmin oli tullut kortti aina kotiin ja sitten yhtäkkiä pitikin hakea konttorista. Epäilen että oli salajuoni houkutella asiakas paikalle, ja varmasti olikin.

    VastaaPoista
  3. Heh, hauska tarina, ja onneksi se päättyi mielenrauhaan, sillä tuollainen tuskittelu on ihan kamalaa!!

    VastaaPoista
  4. Sirokko,
    Pankkikortitta on hankalaa tulla toimeen, kaikkea ei halua maksaa mastereilla ym:lla.
    Minulle tuli vahvasti tunne, että olen hukannut kortin ja se oli kyllä aikamoista tuskastelua.

    Katriina,
    On jo unohtunut tuo raha rahapussissa, osaisiko niitä seteleitä enää käyttääkään.

    Kyllä minullakin on vahvat epäilyt, varsinkin kun ei kirjettä kortista tullut kotiin. Halusivat, että ilmoittautuisin kerran vuodessa pankissa - kai.

    SusuPetal,
    Onnellinen loppu.
    Luulin jo hetken, että olen ollut huono kortinkäyttäjä ts liian vähän käytetty kortti ja ovat yksipuolisesti lopettaneet.

    VastaaPoista
  5. Onneksi korttijuttusi selvisi ja sait mielenrauhasi siinä suhteessa takaisin.
    Ikävää todellakin, että jotkut tahot haluavat jo joulurauhaakin rikkoa, toivottavasti jää uhkaukseksi.

    VastaaPoista
  6. Loppu hyvin, kaikki hyvin...
    uskon että hieman sait välillä sydämentykytystä..
    onneks mun pikkukaupungissani melkein kaikki tuntee kaikki..jod vastaavaa sattuis..=)

    VastaaPoista
  7. Unelma,
    Hauskaltahan tuo tapahtuma nyt jo tuntuu.

    hanne,
    Selvisihän tämä kivuttomasti.
    Kun en ole paljasjalkainen turkulainen, on pankissa aivan turhaa etsiä ihmisiä tunnistusvaiheessa.

    Una,
    Niin on.

    VastaaPoista
  8. Ajatus hukkaan joutuneesta luottokortista vie kyllä mielenrauhan keneltä tahansa. Itse haen mieluummin kortin pankista kuin luotan postin toimitukseen. Meille nimittäin aika ajoin tulee aivan vierasta postia ja ajatus allekirjoittamattomasta pankki/luottokortistani seilaamassa vierailla vesillä ei miellytä laisinkaan.

    Rahaa muuten on sopivasti silloin kun sitä ei tarvitse lainkaan ajatella. Liika raha orjuuttaa ajatuksia sijoituspulmineen ja liian vähä taas mietityttää toisella tapaa.

    VastaaPoista
  9. Visa Electronista. Päädyin käyttämään sitä, kun kerran sähläsin pankkikortin kanssa niin, että ostokset menivät luotolle ja kauhistuin korkoprosenttia. Vielä ei ole tullut kotimaassa vastaan paikkaa, jossa VE:lla ei voisi maksaa. Tilitiedot ovat aina ajan tasalla, koska korttiostos tekee katevarauksen, joten tiliä ei voi myöskään vahingossa ylittää. Visa on miehelläni, sitä käytämme ulkomailla. Nyt on Stockmann muuttanut kanta-asiakaskorttinsa pankkikortiksi ja se harmittaa.

    VastaaPoista
  10. Jessus mitä idiootteja. Kai edes ripitit kun ei tullut ilmoitusta kotio.
    -voiko joku tuntematon tunnistaa sinut...HALOOO mietitääs uudestaa!!! Mulla olis tullut niin sarkastiset kommentit sille et olis varmaan heittäny mut ovesta ulos.Nousi ihan verenpaine tollaisesta tolloilusta, no onneksi sait korttisi ja elämän taas raiteilleen ja mie lasken verenpaineeni puolestasi:)

    VastaaPoista
  11. Samantyylisiä kokemuksia koin itsekin pankkikorttini kanssa. Ei mennyt mielenrauhan täälläkään. Mukavaa shoppailua uuden kortin kanssa ;-)

    VastaaPoista
  12. Tuttuja tuntemuksia mielenrauhan kadottamisesta, mutta onneksi kaikki päättyi hyvin.
    Hieno kuva!

    VastaaPoista
  13. Ina,
    Totta, voisi olla turvallisempaa hakea kortti pankista. Seuraavalla kerralla muistan kyllä kaiken tämän jälkeen mennä ilman ilmoitusta pankkiin.

    Ellinoora,
    Ei Visan ja Masterin luottokorttiostoksista korkoa mene. Kauppiaat maksavat näistä luottoyhtiöille provikat.
    Jos pankkikorttiostos on ylittänyt tilin katteen, niin pankki kyllä rankaisee korolla.

    Meillä on Stockmanin kortti yhdistetty pankki/Masterluotto. Sitä nyt käytetään vain Stockmanilla.

    Henrietta,
    Arvaa naurattiko meitä pankissa, kun kysyttiin jotakin outoa ihmistä tunnistamiseen. Kaikkihan ne pankissa olivat outoja meille.

    Meitä oikeastaan huvitti ja se virkailija poika oli sen verran söötti, että kiiteltiin vaan kun kortti oli ollut pankissa tallessa ja sain sen vihdoin itselleni.

    Zilga,
    On käyty jo ostoksilla.

    kaanon,
    Se on tuon rahan kanssa pelaaminen sellaista, että jos siinä joutuu eksyksiin ei hyvää seuraa. Onneksi ei ollut tämän ihmeellisempää.
    Kiitoksia. Laitoin tuollaisen purppurapilvihattarakuvan, sopi tähän juttuun.

    VastaaPoista
  14. Jännitysnäytelmä. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin niin kuin sanonta kuuluu, huojentaa.

    PS Mieleeni muistuu vuosi 1978, jolloin palasimme Heidelbergista, kahden vuoden komennukselta takaisin Suomeen. Mies keksi, että ompelemme alushousuihimme taskut ja kuljetamme säästömme (setelit) siinä. Ei ollut salakuljetusta, vaan pelkoa rosvoista. Lapset kun olivat pieniä, heitä oli syytä paimentaa, emmekä olisi riittävästi vahtineet kukkaroamme. -No, miksi emme käyttäneet pankkia, pitäneepä pohtia (nyt vasta) tuota.

    VastaaPoista
  15. Omituisia kortteja sitä. Peikkona taitaa päästä aika helpolla.

    VastaaPoista
  16. raija,
    Niin päättyi mukavasti

    Lastu,
    Aloin miettimään oliko tuolloin pankkikortit, ehkä ei. Pankkitilit tosiaan oli ja olisihan rahat siellä säilyneet Suomen pankkitileillä.
    Mutta sitä ei aina osaa järkeillä juuri oikealla tavalla.
    Hyvä säilöhän tuokin oli.

    isopeikko,
    Peikolla on vain risut ja männynkävyt ja niitä on aina tarpeeksi, joka vuosi kasvaa ja tulee vain lisää.

    VastaaPoista
  17. Kyllä se pankkikortti vaan kummasti helpottaa elämää, ainakin täällä maalla jossa on vain yksi ottoautomaatti - joka sekin usein viikonloppuisin epäkunnossa.
    Nykyisiä pankin aukioloaikojakaan ei voi paljon mainostaa.

    Onnellinen loppu, mielenrauha palasi ja ehdit jouluostoksillekin.

    VastaaPoista
  18. Hauska. Ajattelin jo, että niillä on pankin takahuoneessa jouku outo hiippari niitä tunnistamisia varten kun ei kerran tutun tunnistus kelpaa. Mutta miten sitä oikein voi tunnistaa ketään jollei se ole tuttu...

    VastaaPoista
  19. Raha ei tuo onnea, mutta rauhoittaa, vai miten se meni...
    Itse en koskaan laita mitään yhden kortin varaan, eli käteistä pitää olla aina myös. Tai tjaa, laitan sittenkin kaiken yhden kortin varaan, sillä en missään nimessä tahdo luottokorttia -- Sitä mitä ei debit-kortilla saa, sitä en tarvitsekaan.

    VastaaPoista
  20. Vaikkei raha/pankkikortti välttämättä onnea tuo, niin kummasti se helpottaa elämistä....kuin tämäkin kertomuksesi opettaa.
    Kyllähän nämä asiat välillä etsityttää.
    Hyvä kun sait mielenrauhan.:)

    VastaaPoista
  21. Mk,
    Demetrius,
    Kutuharju,
    Liplatus,

    Kiitos kommenteistamme.
    Nyt on niin, että tunnusluku ei ole se vanha, pitää vielä mennä pankkiin hakemaan tunnuslukua. Onneksi Master on käytössä.

    VastaaPoista