Kun avasin tämän kolmannen joulukuun päivän virtuaalisen kalenteriluukun, löysin luukusta joulunpunaista, kuusenvihreää, tähtiä ja kynttilänvaloa. Mieleeni tulvahtivat yksinkertaiset maalaisjoulut.
Jouluvalmistelut aloitettiin hyvissä ajoin ennen joulua. Ei ollut mitään kiirettä, oli aikaa toteuttaa ne vuosikymmenien jouluperinteet. Lipeäkalat laitettiin joen koskeen likoamaan. Syksyllä oli teurastettu possu ja siitä varattu kinkku jouluksi. Suursiivous aloitettiin muutamia viikkoja ennen joulua kiireettömästi. Koti puhdistettiin lattiasta kattoon. Syksyllä pestyt matot levitettiin lattioille ja verhot vaihdettiin. Piparkakut leivottiin ensimmäisenä, sitten kuivakakut, kääretortut, leivät ja vasta aatonaattona täytekakku. Laatikot kypsytettiin leivinuunissa leipien jälkeen.
Joulukuusi oli haettu metsästä jo marraskuun lopulla, se totutteli uuteen tehtäväänsä ulkona kuistin nurkassa. Vasta aatonaaton iltana se kannettiin sisään keskelle tupaa. Kuuselle oli tuotu oma pyöreä kuusipöytä, jonka päälle se nostettiin. Latva ylsi lähes kattoon saakka. Kun kuusi oli koristeltu työnnettiin taikinalla kuorrutettu kinkku uuniin. Kuuseen sytytettiin aidot kynttilät ja ylimpänä latvassa oli hopeinen kimaltava tähti.
Lahjat olivat tarpeellisia, lapasia, sukkia, suksia, kelkkoja, kirjoja, vihkoja, kyniä. Vain alle kouluikäiset saivat muutaman leikkikalun. Lahjoja oli tehty itse. Niitä varten järjestettiin lahjantekoiltoja. Koska kaiken piti pysyä salassa, illtoja järjestettiin naapureissa ja tuttavilla.
Joulua vietettiin kotona eikä joulupäivänä saanut lähteä pihapiiriä kauemmaksi. Tapanina oli jo lupa kyläillä.
Kuljettiin ystävien luokse joululahjoja katsomaan. Tietysti lahjojen lukumäärä laskettiin, mutta siihen riittivät hyvin kahden käden sormet, joskus jopa yhden käden.
Nyt jouluperinteistä ovat häviämässä tai jo hävinneet juuri ne perinteisimmät asiat. Kiireetön juhlaan valmistautuminen, yhdessäolo ja jouluun hiljentyminen. Nyt on tavaton kiire. Uskotaan, että kiireen aiheuttaa jouluun valmistautuminen, ongelmaksi on laskettu kotityöt. Pitää leipoa, siivota, valmistella ruokia ja ostaa lahjoja.
Tosiasiassa mitään ei pidä, pitää vain nähdä keskitalven juhla ja hiljentyä sen ääreen samalla tavalla kuin ennen tehtiin. Jos haluaa kiireen, se löytyy tavarataloista ja tavarapaljoudesta. Jos lahjoja haluaa antaa läheisille, voisi antamisen tuskan muuttaa antamisen iloksi ja antaa lahjoa muulloinkin kuin jouluna. Tavaranpaljous on nimittäin kuormittanut meidät niin, että tosiasiassa emme oikeastaan enää tarvitse mitään. Se taas vie lahjakierteeseen. Tuskanhiki otsalla pyörimme tavarapaljouden keskellä emmekä keksi mitä lahjaksi antaisimme. Elämme kiireisessä lahjakierteessä.
Älkää unohtako kuitenkaan, että joukossamme on vähävaraisia, joilla on puutetta jopa ruuasta. Kohdistetaan antamisen ilo juuri heille.
Toivon, että joulusta tehtäisiin ekologinen suojelukohde ja vanhat jouluperinteet nostettaisiin jälleen esille.
******
Pakinaperjantai 210. haaste = Seuraava suojelukohde
Lapsena oli vielä muutenkin tunnelmaa joulussa enemmän, ehkä siksi, että muut tekivät sen;)
VastaaPoistaJoulun valmistelu on varmasti ollut silloin ennenkin erilaista maalla ja kaupungissa, ajattelen lähinnä äitien työssäkäyntiä. Oma äitini kävi töissä kahdeksasta neljään ja muistan hänen leiponeen tortutkin iltayöstä yksin keittiössä ikkuna auki, ettei taikina pehmene. Sinne ei saanut mennä häiritsemään. Aattonakin vielä oli vanhemmilla puoli päivää töitä.
Ja sittenkin se oikea joulutunnelma oli juuri silloin!
Arleena,tämä on ihana postaus!
VastaaPoistaOi miten samanlaisia muistoja minulla onkaan. Joulukuusi tuotiin sisään vasta aattona ja melkein sen lipeäkalan maunkin tunsin suussani.
Meillä kaikilla on yllin kyllin kaikkea, joka päivä...
VastaaPoistasyömme liikaa, kaapit täyynnä tavaraa, entä sydän, sielu??
silloin kauan sitten herkkuja ei ollut, makunautinnot saimme kokea vain juhlissa..
pukeuduimme lakerikenkiin, samettimekkoon, kaikki oli ihmeellista..
"Sinä ihmeellisisenä yönä, Sinä yllätit jokaisen.."
Annetaan rakkautta, ystävyyttä ja hyvän olon tekoja rojun sijasta!
VastaaPoistaPerinteet ja hyvät tuoksut kunniaan!
Tosi hieno pakina. Kannatan myos vanhojen juoluperinteiden suojelua.;)
VastaaPoistaMä rakastan sammalta ja se näyttää tosi viehättävälle noissa saviruukuissa.
Taustalla pilkottaa samanlainen lyhty kuin meillä. :)
Minullakin oli työssä käyvä äiti, joten ihan alusta asti ei kaikkea tehty itse.
VastaaPoistaJoulun nimeksi voisi vaihtaa kulutusjuhlan, sitähän se nykyään tuntuu olevan.
Yhdessäolo on tärkeää, toisten huomiominen, rauhoittuminen. Ei vain jouluna, vaan aina.
Hieno idea suojella joulu kaikelta jonnin joutavalta.
VastaaPoistaKuvailit joulun hyvin pitkälle semmoisena, kuin minä myös sen lapsuudestani muistan.
Nykyään pakenen hiljaisuuteen jo ennen joulua ja se tuntuu äärimmäisen hyvälle.
Se tuntuu joululle.
Juuri tuollainen oli lapsuuteni joulu, kuusi tosin tuotiin sisään vasta aattona. Traditiota oli jo sen hakeminen metsästä päivää ennen.
VastaaPoistaTotta, että ihmiset eivät enää tarvitse mitään, on vaikea keksiä lahjoja, pieniä itse tehtyjä ei kaikki edes osaa arvostaa. Lahjarahan voisi vallan hyvin laittaa tuottamaan oikeata iloa tarvitseville.
Tämä pakina on kirjoitettu sydämellä ja kosketti ainakin minua. Meillä koulu ei ole koskaan ollut mikään kulutusjuhla ja nyt ei ole enää mitään kiirettäkään.
VastaaPoistaHyvää joulun odotusta sinulle arleena.
Tavarataivas ei olekaan mikään taivas. Ymmärtävästi ja oivaltavasti pakisit.
VastaaPoistaNiin yksinkertaisia ja kuitenkin yltäkylläisiä olivat ne sen ajan joulut. Yksinkertaisissa on juuri se perinteen ydin, vähän mutta tarpeellista. Kovan arkityön keskellä pienet perinteet teki juhlan jonka muistaa vielä 70 vuodenkin päästä..kuten minä :-)
VastaaPoistaASIAA! Kaikenlainen kiire, hössöttäminen ja ostomania nostaa karvat pystyyn.
VastaaPoistaKatriina,
VastaaPoistaMaalaistaloissa oli myös äideillä paljon työtä. Tilat olivat yrityksiä ja töitä tehtiin niin ulkona navetoissa, pelloilla ja tavanomaiset kodinaskareet sisällä.
Työpäivä päättyi, kun lapset olivat nukkumassa ja alkoi aamulla kello viiden jälkeen.
Joulun tunnelma oli mieleenpainuva ja hieno, joulua oli valmisteltu pitkään ja monenlaista herkkua oli tarjolla.
kaanon,
Kiitos.
Joulua odotettiin kovasti ja vanha sanonta kuuluikin, tulisi joulu, että saisi yölläkin syödä. Niin joulupöytä oli herkkuineen tarjolla koko aattoyön.
hanne,
Juuri niin joulun herkuttelu oli harvinaista ja se toikin sen tunnelman. Jouluna myös osattiin hiljentyä.
lepis,
Se on hyvä ja kaikille sopiva lahja.
itkupilli,
Joulutunnelma muodostuu monesti hyvinkin yksinkertaisista asioista.
Lyhty on Ikean, joka on levittäytynyt ympäri maailman.
SusuPetal,
Sitä se on kulutusjuhlaa ja se on syönyt joulutunnelmaa ja läkähdättänyt ihmispolon.
Voisimme todella siirtää joulun parhaita paloja toteutettavaksi läpi vuoden kuten sanoit.
aimarii,
Joulu kaipaa suojelun, jotta itse asia säilyisi.
Luonnon rauhassa on joulukin kaunista ja rauhoittavaa.
Sirokko,
Kun kaikkea on, lahjan ostaminen on tuskaa. Monet tekevätkin jo sopimuksia, että aikuisille ei lahjoja ja lapsille se kohtuullinen määrä.
Täytyy myöntää, että se kirjalahja on kuitenkin aina hyvä ja haluttu - ainakin minulle. Pojaltani saan sen takuuvarmasti joka joulu.
Unelma,
Kiitos sanoistasi. Hiljaisesti meilläkin edetään ja pienin askelin virittäydytään jouluun.
Samoin sinne.
isopeikko,
Tavarataivas ei ole taivaassa, se on autojen ympäröimä iso ja massiivinen valaistu ja hektinen maallinen taivas.
Anna,
Yksinkertainen on hyvää ja yltäkylläisuus syntyy tunnelmasta.
Muistot säilyvät, koska joulu oli juhlana ainutlaatuinen, sydämellä luotu.
Satu,
Yhdyn täysin ytimekääseen kommenttiisi.
Ehkä ne kuuluista äitien tekemät herkut ovat hyvä asia, ainakin jos ne auttavat työn stressaannuttamia vanhempia hiljentymään hetkeksi ja viettämään ne säästetyt hetket perheen kesken.
VastaaPoistaKaunis kirjoitus. Miten saada aikaan sama tunnelma nykyaikaisin keinoin...
VastaaPoistaKiitos Arleena ! Tämä kirjoitus on ihan huippu ihana !
VastaaPoistaOlemme keskustelleen lahjattomasta joulusta, nyt täksi jouluksi. Päätös tuntui hurjan suurelta, mikä on ihan käsittätöntä ; ) Asiaa jonkun aikaa tunnusteltuani, lahjattomuus nostaa heti esiin joulun varsinaisen merkityksen ja arvon.
Tästä joulusta tulee kyllä mielenkiintoinen : )
Kiitos syvällisestä kirjoituksestasi. Olen päättänyt myöskin siirtyä lahjattomaan jouluun ja muistella vanhanajan jouluja ja toteutta niitä tänä jouluna.
VastaaPoistaOn se ollut aika suuritöistä ja enempi aikaa vievämpää puuhaa entisaikojen joulu. Omia jouluperinteitä on vuosien varrella kertynyt ja niistä se tunnelma ja oikea joulu sitten tuntuukin kehkeytyvän. Ja hyvä, että ei ole kertynyt mitään vastenmielisiä velvollisuustapoja. lahjat ovat pieni osa - jotain tarpeellista ja saajaa ilahduttavaa.
VastaaPoistaJoulukuusi meilläkin tuodaan aatonaaton iltana, kun kaikki on valmiiksi siivottu.
Demetrius,
VastaaPoistaIhan mukava vaihtoehto ostaa jotain valmiiksi tehtyä joulupöytään. Ja itseasiassa niitäkin voi tuunata mieleisekseen.
mm,
Tuskin samaa tunnelmaa enää löytyy, mutta vähemmällä kiireellä saa kyllä mukavamman tunnelman.
sariw,
Hieno idea lahjattomuus on, tai voihan sen lahjattomuuden vaihtaa lahjan antamiseen todella tarvitseville. Niitä on ympäri maailmaa.
Meillä o stetaan kyllä lahjoja hallitusti, mutta saadaan lähei8siltä so llapsilta lahjatoivomukset, joten ei tarvitse pahemmin miettiä.
marjamatilda,
Luulen, että meilläkin vietetään monella tapaa sitä vanhanajan joulua, ainakin osasia siitä on joulussamme.
Rita,
Kultaakohan aika muistot, mutta en muista että pahemmin olisi joulutöistä surkuteltu. Enemmänkin ennen koettiin asia suurena ja antoisana juhlana, johon ilolla valmistauduttiin.
Läheisten kesken useimmiten on lahja-asiat selviä ja toivottuja.
Kiitän sinua lämpimästi joulutunnelmasta jonka nyt sain kokea. Olen itse kääntänyt selkäni kaupallisuudelle, ja kodin ikkunasta näen vain järven, puut, tähden ja kuun.
VastaaPoistaKuinka paljon lapsuudenjoulustasi voit toteuttaa yhä?
Yhdentoista vanhasta pääsin aina maalle jouluksi. Ne muovasivat minut jouluihmiseksi, jossa parasta oli se mistä kerrot. Lahjoja oli runsaasti kyllä, mutta niitä en sen enempää muista: vain rauha, luonto, hiljaisuus, kynttilöiden liekki, kirjat - niistä syntyi joulu.
Kiitos matkasta Joulumaahan.
Vähän samasta asiasta kirjoitin juuri itsekin. Myös minulle joulussa ovat tärkeintä juuri nuo mainitsemasi asiat, kiireetön yhdessäolo rakkaiden ihmisten kanssa. Kullakin on omanlaisensa jouluperinteet, ja onhan se mukavaa muokata joulu itsensä näköiseksi, mitä se sitten itse kullekin tarkoittaa.
VastaaPoistaLastu,
VastaaPoistaEipä meilläkään liikoja tuskastuta jouluhulinassa. Traditioista monet ovat lapsuudesta,joulurauhan julistus on ehdoton, silloin hiljennytään ja aloitetaan joulunvietto. Nyt voimme käydä kuuntelemassa sen julistuspaikallakin.
Lahjoja toki jaamme lasten kesken.
Joulu on aikaa, jolloin erityisesti herkistyy niille lapsuuden joulumuistoille. Sieltä muistaa kuusen ja kynttilöiden tuoksut, ähtitaivaan, narskuvan lumen, savusaunan tuoksun.
Careliana,
Tosiaan jokainen muokkaa tästä juhlasta juuri itselle sopivan. Joillekin se voi olla hulinassa hikoilua.