Juuri nyt keskellä viikkoa

Olen vasta aloittanut joululahjakirjaani, Markus Nummi Karkkipäivä. Kirjan keskiössä on kaksi lasta, joiden kohtalot yhdistyvät sosiaalipäivystäjän Katrin työpöydällä. Päivystäjän ei kuulu rakastaa vierasta lasta, se olisi virkavirhe. Jo kirjan takakansi kertoo, että aihe on rankka ja ajankohtainen. Lapset, joista ei välitetä. Kun olen vasta lukenut kolmasosan kirjasta, ovat kyyneleet tulvahtaneet useamman kerran silmiin. Miksi lasten vanhemmat eivät välitä ?

Toinen kirja, Maire Gullichsen Sateenkaaren värejä, tummia sävyjä, on ollut käsissäni vasta selailtavana. Kirja sisältää Maire Gullichsenin muistelmat siihen asti kuin hän ehti ne kirjoittaa. Palaan kirjaan  myöhemmin.

Lasitaiteilija Tamara Aladin on syntynyt 1932 ja asuu Haminassa. Hän suunnitteli Riihimäen Lasi Oy:lle maljakoita ja muuta lasitavaraa 1959-1976. Enempää en hänestä tiedä. Minulla on tällä hetkellä hänen maljakoitaan viisi. Kuvassa Tornado-maljakon vieressä on viimeisin hankinta kirkas kapea maljakko, jonka ostin kirpputorilta. En tiedä maljakon nimeä, jos joku tietää saa vinkata.  Maljakko muistuttaa jonkin verran Anu Penttisen Marimekolle suunnittelemaa Sukat makkaralla-lasisarjaa.

Jouluhyasintit avasivat kukkansa juuri jouluksi. Viikon päästä kukinta on jo loppuvaiheessa. Hetken kestää kukkien kauneus, mutta lisää on jatkuvasti tarjolla. Meillä ei kulu rahaa ilotulituksiin, säästyvät rahat sijoitan mieluimmin kukkiin kuin savuna taivaalle. Ihailen kyllä muiden raketti-ilottelua, sehän kuuluu oleellisesti vuoden vaihtumiseen.