Kerttu asuu yksin kerrostalon kolmannen kerroksen kaksiossaan. Jo lähes kaksikymmentä vuotta siitä on, kun hän jäi yksin. Paavo kuoli juuri viisikymmentä ylitettyään. Kertun mielestä Paavo kuoli nuorena. Siitä saakka hän on asunut yksin. Lapset ovat kaukana, tytär Portlandissa ja poika Helsingissä. Molemmilla vaativat, korkeapalkkaiset työt, jotka vievät perheen lisäksi kaiken ajan. Joka joulu muistavat paketilla, jossa ovat lastenlasten kuvat mukana. Kerttu katselee kuvia tarkkaan ja moneen kertaan. Ovat vuodessa kasvaneet kovasti. Näyttävät iloisilta ja onnellisilta, se ilahduttaa Kerttua.
Kertulle joulu on juhla-aikaa eikä hän kaipaa seuraa. Jouluisin hän ei tunne oloaan ollenkaan yksinäiseksi. Aattona heti joulurauhan julistamisen jälkeen hän aloittaa joulun vieton. Päivällä on riisipuuro ja illallisena perinteinen jouluateria kinkkua, rosollia ja laatikoita. Kaikki täsmälleen samanlaista ensimmäisestä omasta joulusta Paavon kanssa. Onhan siinä myös perinteitä sieltä lapsuuden joulusta.
Kerttu pitää joulusta. Hän kuuntelee radiosta ja katselee televisiosta kaikki muistorikkaat joululaulut ja ohjelmat. Ne kuljettavat Kertun kauas taaksepäin, jouluihin jolloin hän ei ollut yksin. Pala palalta hän muistelee jouluja, elää ne uudelleen.
Kerttu muistaa lapsuusajan joulut, vertaa niitä omien lastensa jouluihin. Laskee lahjamääriä, omat lapset saivat paljon enemmän kuin hän. Silloin elettiin niukemmin ja säästäväisemmin. Onnellisia silloinkin oltiin. Minkälainen lahjavuori nykyään lienee. Se joulu, kun hän sai Paavolta ensimmäisen lahjan, hopeisen kaulaketjun, väikkyy kultaisena muistona mielessä. Kerttu noutaa ketjun lippaasta ja laittaa kaulaansa. Silloin oli seurusteltu vasta muutama kuukausi, ei oltu edes kihloissa.
Kun hänellä oli vielä perhe, Paavo eli ja lapset olivat pieniä, ne joulut Kerttu kertaa mielessään moneen kertaan. Aikaa hänellä on muistella kokonaista kolme päivää. Sitten on taas yksi lämmin ja muistorikas joulu ohi ja alkaa pitkä yksinäinen vuosi. Joka syksy alkaa uusi odotus. Kerttu tarkistaa, pesee ja silittää kaiken tarvittavan, kun joulu tulee on taas kaikki valmista. Vuoden kohokohta alkaa.
Kuvien kukat ovat meidän jouluilta 2007, 2008, 2009 ja alin 2010.
Onni on muistot ihmiselle, ne kannattavat yksinäisinäkin aikoina.
VastaaPoistaNoin se on, ei yksin ole välttämättä yksinäisyyden tunnetta.
Omasta asenteesta on kiinni niin paljon.
VastaaPoistaOlet kyllä etevä tekemään noita jouluasetelmia! Kateellisena mietin, kuinka vähän näpräilytaitoa ja mielikuvitusta itselläni onkaan...
VastaaPoistaOlet laatinut kauniin ja rohkaisevan joulutarinan. Yksinäisyys on arvokasta, kun osaa sopeutua elämän eri tilanteisiin.
VastaaPoistaKaunis pakina Kertun joulusta. Yksin ei ole helppo olla,mutta sen voi hyväksyä.Mutta miksi Kertun lapset eivät tule lainkaan käymään.....
VastaaPoistaLiplatus,
VastaaPoistaHienosti sanottu.
Yksinolo ei ole aina yksinäisyyttä.
isopeikko,
Niin onkin.
Katriina,
Kiitos sanoistasi. Ei noissa asetelmissa kovin paljon ideointia ja taitoa tarvitse. Katsoo vain sopivia maljakoita, niin siitä se lähtee.
Unelma,
Kiitos.
Yksinäisyys on myös valinta ja se voi kokijalleen olla paras mahdollinen.
Yaelian,
Kaikille ei yksinäisyys sovi.
Kertun lapset eivät ainakaan jouluna tule. Muulloin kyllä. Onko se molemmin puolin hyväksytty, ilmeisesti.
Kertulla on ollut hyvä ja rikas elämä, se kantaa läpi yksinäisten hetkien.
VastaaPoistaJa taito nauttia elämästä, se lienee tärkeintä.
Herkkä kertomus yksinäisen, mutta ei "yksinäisen" ihmisen joulusta.
VastaaPoistaYksinäisyyttä voi tuntea joukossakin ja yksin ollessa ei.
VastaaPoistaHeräsi ajatuksia tästä mainiosta kuvailustasi. Kertun elo kyllä tuntui hieman tylsältä. Toki menneistä voi iloita, mutta että elämänilo siltä pohjalta... Tuntuisi ikävältä, jos omien lastenlasten tunteminen jäisi valokuvien tasolle, mikä menetys. Elämähän on tässä ja nyt, ei pelkän muistelun varassa! Joskus olen toivonut omien (2) lasteni asuvan vaihteeksi jossain mielenkiintoisessa kaupungissa ja näin syyn päästä itsekin välillä suurempaan maailmaan. Voi mikä mahdollisuus Kertullakin olisi kokea lasten ja lastenlastensa kautta uutta ja kiehtovaa!
Muistelen lukeneeni että ns. "sinkkutalouksia" on 40 porosenttia Helsingissä. Moni valitsee tietoisesti sinkkuuden. Ehkä heistä iso osa myös ns. sinkkujoulun. Saa tunnelmoida kaikessa rauhassa, yksikseen, ja käydä läpi menneitä jouluja.
VastaaPoistaJokainen tietää itse mikä on paras tapa viettää joulu.
Jos tottuu olemaan yksikseen, ehkä yhteisöllinen joulu voi ahdistaakin. En tiedä, arvelen vain.
Mk,
VastaaPoistaTaito nauttia elämästä sellaisena kuin se on, on todella hyvin sanottu. Sellainen taito puuttuu monelta, pitäisi olla parempaa, hienompaa ja rikkaampaa.
Zilga,
Kiitos sanoistasi.
Rita,
Joulu on juuri se juhla, jolloin kymmenniä vuosia vietetyt jouluperinteet toistuvat ja toistuvat.
Kun Kerttu on yksin joulun perinteitä vaalien ja muistellen, se on valinta, joka sopii kaikille osapuolille. En usko, että Kerttu on irrallaan lapsistaan. Mutta hän haluaa elää elämänsä omalla tavallaan. Muistot ovat kovin rakkaita, niistä on vaikea luopua eikä pidäkkään.
Minäkin toivon, että kaikki kolme lastani olisivat joskus lähelläni eikä välimatkojen päässä. Toisaalta pidän välimatkoja myös hyvänä. Elämme omilla tahoillamme kuitenkaan hetkeksikään unohtamatta.
Lastu,
Yksin ei välttämättä merkitse yksinäisyyttä, kuten Zilga sanoi. Samaa mieltä.
On paljon yksin joulua viettäviä enkä usko sen ahdistavan.
On myös vanhuksia, jotka on unohdettu yksin olemaan, kukaan ei käy katsomassa. Se on ongelma.
Haikea tarina, ajatus 362 päivää kestävästä yksinäisestä joulun odotuksesta jätti surullisen mielen.
VastaaPoistaDemetrius,
VastaaPoistaKyllä se mietityttää, mutta enpä tiedä mitä Kerttu ajattelee.
Kerttu elää omannäköistään elämää ja on siinä tyytyväinen. Mikä harvinainen taito nykyään!
VastaaPoista