Kortista mielenrauha

Raha on mieliharmien aiheuttaja numero yksi. Joko sitä ei ole riittävästi tai sitä on niin sanotusti liian paljon. Rahan paljous aiheuttaa pelkoa sen menettämisestä ja samalla menee mielenrauha. Harvoin kuulee sanottavan, että rahaa on aivan sopivasti ei liian vähän eikä liikaa.  Harva tietysti tunnustaa, että rahaa on liikaa, mutta sivullinen tunnistaa liian rahan oireet.
En yleensä pohdi rahamäärän hyötyjä ja haittoja enkä mieti sen puutetta, mutta marraskuun alusta lähtien  raha on aiheuttanut pienoista mieliharmia. Erilaiset pankki- ja luottokortit ovat tämän päivän rahoja.  Niitä kertyy sievä pino kaikkien muiden korttien lisäksi. Minulla tuo pino oheni yhdellä kortilla, kun leikkasin pankkikortti-Visa-yhdistelmäkortin roskikseen. Tämän kortin voimassaoloaika päättyi 31.10 ja juuri tämä kortti oli eniten käyttämäni.

Olin odottanut uutta korttia jo pitkään. Kortin leikkauksen jälkeen aloitin totaalisen kotietsinnän. Pengoin laatikot jopa roskakoritkin. Miehelleni uusi kortti oli tullut postissa jo ajat sitten. Olin varma, että kortti on hukkunut postissa. Onneksi tunnusluku ei ole korttikuoressa. Aika kului ja "epätoivo", älkää lukeko nyt kirjaimellisesti, kasvoi. Minulla on kyllä kortteja, mutta Masterilla en halua maksaa muutaman kympin ostoksia ja Visa Elektronia en käytä koskaan. Se on hankittu ulkomaanmatkoja varten vuosia sitten ja olen unohtanut tunnusluvun aikoja sitten. Nyt tarvitsen kipeästi omaa pankkikorttiani joululahjaostoksille. Niinpä lähdin pankkiin selvittämään asiaa.

Pääsin aika nopeasti palvelutiskille. Olin ottamassa laukusta rahapussia, mutta se oli jäänyt kotiin. Minua palveli nuori mies, jolle totesin heti aluksi, että rahapussi on unohtunut kotiin ja pankkikortti on hukassa. Hän katseli hieman epäilevästi. Ilmoitin syntymäaikani tunnuslukuineen ja oletin, että sieltä koneelta asia selvinnee.
Ei se ollutkaan ihan niin yksinkertaista.
- Onko henkilöllisyystodistus, että voin jatkaa, hän kysyi.
- Se on kotona rahapussissa, sanoin.
- Onko täällä joku, joka voi teidät tunnistaa ?
- Minä tunnistan, onhan meillä sama tili, jota käytämme, sanoi mieheni, joka oli mukana tässä omalaatuisessa tilanteessa.
- Ei käy, te olette tuttu henkilö. Onko täällä joku outo henkilö joka voisi, jatkoi virkailija.
- Ei taida olla.
- Katsotaanpas, teidän henkilökohtainen pankkineuvojanne on Päivi. Käyn kysymässä häneltä.
Kului hetki. Virkailija palasi ja totesi, että nyt voidaan jatkaa. Selailua päätteellä.
- Teidän pankkikorttinne näyttää olevan täällä, sanoi hän ja poistui takahuoneeseen.
Siellä oli pankkikorttini, ollut kirjekuoressa kesäkuusta lähtien.  Miksikö, siksi että  tiedoissani on ruksi noutaa kortin pankista.  Olin erittäin hyvilläni. Tyyni mielenrauha laskeutui mieleeni. En ollut hukannut korttia eikä se ollut hävinnyt postissa. Enkä ollut saanut ilmoitusta kortista kotiin.
Nyt saan myös käyttämättömään elektronkorttiini uuden tunnusluvun kolmessa päivässä. Raha-asiat ovat taas kunnossa.  Nyt jouluostoksille.
Älkää olko huolissanne mielenrauhani on aivan vakaa eivätkä joulukiireet paina päälle. Nautin jokaisesta päivästä. Koska meillä asuu onni ja tyytyväisyys, olen melkein unohtanut, että maapallolla ei kaikki ole ihan kohdallaan.

*******
Pakinaperjantai 212. haaste = mielenrauha