Tänään ja eilen

Aurajoki näyttää tänään tältä Tuomiokirkkosillalta katsottuna. Jäät ovat vielä joessa. Sää on utuisen harmaa. Takana horisontissa näkyy aikapäiviä lopettaneen tehtaan savupiippu.

Väistele lätäköitä ellet halua kastella jalkojasi. Voi kuinka niistä lapsena muistutettiin. Tottakai väistelin, mutta oli mukava kurkistaa lätäkköön syvemmälle. Kuran keskeltä heijastui maisema taivaineen.

 Sinulle tuli henkilökohtaista arvopostia, virnuili mieheni eilen. Paksu virallisen näköinen ruskea kirjekuori odotti vastaanottajan tai hänen valtuuttamansa avaamista. Sisältää henkilökohtaisen tarjouksen. Kuoreen on pakattu kaikki tarvittavat asiakirjat. Ja kyllähän niitä olikin. Asiakirjoja oli viisi kappaletta ja kuudes oli arpalippupussi. Lisäksi ei- ja kyllä-kuoret.

Tämä  markkinointitapa siis jatkuu edelleen. Muistaakseni sen aloitti Valitut Palat. Jatkumoa on kestänyt kai kymmeniä vuosia. Työllistäminen on ainut hyvä puoli, jonka tässä näen. Toisaalta olisiko paperipuulle saatavissa parempaa ja hyödyllisempää käyttöä muihin tarpeisiin. Paperiahan tämä on ja sen lajittelen edelleen paperinkeräykseen. Mutta mikä vaiva tässä on vastaanottajalle. Turhauttaa, kun en todellakaan aio tilata mitään, varsinkaan Seitsemän päivää-lehteä. Muiden elämän tirkistely ja juttujen painaminen paperille on ala-arvoisinta journalismia. Eikä sitä edes voi journalismiksi kutsua.
Yleensä en vaivaudu avaamaan näitä kirjeitä,  nyt tein niin. Sinulle on lähetetty pika-arpavoittonumerot, kirjeessä kerrottiin. Totta pikkiriikkisessä muovipussukassa oli viisi rullaa, neljä keltaista ja yksi punainen. Onpa  tosiaan näperrelty rullien pyörittämisessä ja teippaamisessa. Oli työlästä saada niitä auki. Repeilivät, mutta selvisi, että yksi oli tyhjä ja sillä ei voita siis mitään.

Suomessa ilmestyy tuhottomasti lehtiä asukas- tai lukijamäärään suhteutettuna. Ovatkohan kaikki lehdet todella tarpeellisia ja kannattavia. Mainoksillahan ne maksetaan ja me kuluttajat maksamme loppupeleissä mainokset. Yritysten mainosbudjetit  sujahtavat tuotteiden hintoihin.  Tarvitaanko mainostamiseen  kaikki mahdolliset väylät julkaisun tasosta riippumatta. Meidän huushollissa on tehty päätös jo aikoja sitten, että iltapäivälehtiin ja muihin juorulehtiin ei uhrata senttiäkään.