Löytöjä

Kevätsiivoukset etenevät pienin harppauksin. Kesken makuuhuoneen komeron siivousta mies kiikutti eteeni pikkupöydän. Kas vain hän oli myös innostunut penkomaan vaatehuonetta.  Mihin tämä pöytä viedään, kierrätykseenkö vai kirpparille, kysyi. Katselin mustavalkoista pikkupöytää, joka on lojunut toimettomana nurkissa. Lienee 1980-luvun tuotoksia.

Minulle välähti. Sohvalla tulee syötyä, juotua ja naposteltua kaikenlaista. Usein jopa iltaruoka syödään sohvalla. Tekeeköhän kukaan muu näin. Minusta vain tuntuu, että tuolit ovat niin kovia, sohvalla on paljon pehmeämpi istua ja nauttia. Sohvapöytä on toiminut napostelujen laskutilana, se on vähän liian kaukana. Asetin pikkupöydän sohvan eteen ja kas vain se on juuri sopiva nautiskelujen pikkupöydäksi. Ei sitä viedä minnekkään, se otetaan käyttöön, sanoin ja nostin pöydän sohvan päätyyn. Siinäkin se on hyvä kahvikupposen ja kirjan laskupaikkana.

Löytöjä voi tehdä omasta vaatehuoneestakin. Kun katsoo unohdettua tavaraa sillä silmällä, huomaa miten tarpeellinen se on.

Makuuhuoneen komeron sukkien selvittely vei ison osan järjestelyajasta. Kävin miehen sukat läpi. Tennissukat, vaaleat ja mustat sukat kukin omiin laatikoihinsa, pinttyneet ja nyppyiset roskiin. Omissani oli vähemmän työtä, sillä ensimmäisen silmukan juoksun jälkeen sukat ja sukkahousut menevät roskikseen.
Sitten avasin komeron ylälokerikon. Sen jonne  on varastoitu tavara, jota ei enää oteta käyttöön. Syystä, jota en tiedä, ne vain säilötään talteen. Siellä se oli, taulunkehys, jota olin miettinyt esillepantavaksi. Kehys on miehen äidiltä aikoinaan saatu. Meillä ei ole ollut siihen sopivaa kehystettävää. Kehykset on puuta, koristeet kipsiä. Kipsi on haljennut ja siinä on pieniä lohkeamia. Sovitin siihen erästä modernia taulua ja näytti sopivalta. Vanhan ja uuden liitto. Vien kehyksen kunnostettavaksi ja mietin sen jälkeen miten sen tauluksi uudistan.

Jatkuu siis edelleen, löysin muutakin nostalgisia muistoja nostattavaa.