Koulussa on kolme luokkahuonetta, kolme opettajaa ja kolme asuntoa opettajille.
Sorapihalle tultaessa suoraan edessä on pääsisäänkäynti. Graniittiportaita noustaan neljä askelmaa isolle porrastasanteelle ja pariovet aukeavat isoon eteiseen. Naulakkorivistöt kiertävät eteisen kahta seinää. Sisääntulo-oven molemmin puolin ovat ikkunat. Vasemmalla peränurkassa on kakluuni. Vasemmalta seinältä avautuvat kahden luokkahuoneen ovet ja pääovea vastapäätä ovi eka- ja tokaluokkalaisten luokkaan.
Kaikki koulun lattiat ovat leveää, harmaaksi maalattua lankkua. Lattioiden maalipinta kiiltää tahrattoman puhtaana.
Eila-opettajan asunto on koulun vasemmassa siivessä. Kolme- ja neljäsluokkalaisten luokkahuone on tämän opettaja-asunnon vieressä. Luokkahuoneesta avautuu ovi suoraan Eilan asunnon eteiseen. Muutama askel niin hän on omassa luokassaan. Joskus Eila yllättää oppilaat. Hakee omalta puoleltaan mehukannut ja pullat tai pikkuleipiä. Hän tarjoaa oppilailleen vaikkapa oman nimipäivänsä kunniaksi mehuhetken.
Luokkahuoneessa on kolme isoa kuusiruutuista ikkunaa, vaakaraitaverhot ikkunoiden molemmin puolin. Perällä on kaksi pönttökakluunia. Edessä opettajanpöytä ja sen takana iso tummanvihreä liitutaulu.
Koulun toisen päätysiiven alakerrassa asuu yläluokkien opettaja. Siiven kuistilta nousevat raput vinttiasuntoon. Siellä, pienen kahden huoneen ja keittiön asunnossa, asuu alaluokkien opettaja perheineen. Tässä asunnossa olen yöpynyt muutaman päivän ajan. Kun joki tulvi keväisin pelloille saakka, peittyi rantatie veden alle. Jäimme veden saartamiksi, kulku onnistui vain veneellä. Me koululaiset saimme asua tulvan ajan viikon verran toisella puolella kylää. Asuin neljänä keväänä ensin opettajan luona ja myöhemmin serkkujen luona.
Olin jo kauan asunut muualla, kyläkouluni eli muistoissa. Kunnes kuulin koulun palaneen poroksi. Se oli kesäaikaa. Alakoulun opettajan lapsenlapset, pienet pojat, olivat päässeet leikkimään koulun vintille tulitikut mukanaan Vintillä oli paljon paperia, koko koulun arkisto. Raapaisu ja kuiva vintti oli liekeissä. Pojat peloissaan eivät heti uskaltaneet kertoa leikeistään. Kaikki oli myöhäistä, kun palokunta tuli. Koulu paloi käyttökelvottomaksi. Yksi tulitikun raapaisu ja koulu siirtyi muistikuviksi.
Vanhan tilalle rakennettiin matala vaatimaton koulu. Kaksi luokkahuonetta ja kaksi asuntoa. Nyt tämä uusi koulu ei ole enää muutamaan vuoteen ollut koulu. Asunnoissa asuvat vuokralaiset ei opettajat. Entisessä luokkahuoneessa kokoontuu käsityöpiiri.
*********
Pakinaperjantai 169. haaste - Tulitikku
Surullista, mutta kirjoitit kauniisti..
VastaaPoistaElävää kerrontaa elävästä elämästä. Mukava lukuhetki. Kiitos.
VastaaPoistaOli niin elävä muistelu, että mahtaako olla kyseessä oma koulusi?
VastaaPoistaLukiessani tuntui, kuin olisin astunut oman kansakouluni ovesta sisään.
Koulun kohtalo oli surullinen, vaikka ilman palamistakin taitaisi olla nyt jo tyhjillään.
Elisa,
VastaaPoistaKiitos sanoistasi.
Unelma,
Kiitos, kun pidit.
aimarii,
On oma kouluni, neljä luokkaa kävin koulua tuossa koulussa.
Pitää joskus kulkea tuo koulutie uudelleen, vaikka ei mitään muuta ole jäljellä kuin maa koulun alla ja tie ja puro.
Voi kuinka omat muistot omasta koulusta nousee mieleen. Meidän koulu on vielä kuitenkin pystyssä ja perheasuntona.
VastaaPoistaIkävä, että koulunne paloi.
Moni kyläkoulu on palanut tai lahonnut pilalle, onneksi moni on löytänyt uusiokäytön kylätalona tai asuntoina. Kovin harvassa enää kello kutsuu lapsia opintielle.
VastaaPoistaKauniisti kirjoitit vanhasta koulustasi,ja sääli ,että se paloi.Mutta muistosi siitä ovat kauniit!
VastaaPoistaVahinko, että kauniille koulurakennukselle kävi noin ikävästi. Täällä kotikylässäni toimii edelleen vuonna 1913 rakennettu koulu. Taitaa ruveta olemaan kohta harvinaisuus Suomessa.
VastaaPoistaZilga,
VastaaPoistaKatoavaista kaikki on. Onneksi muistot eivät katoa (ainakaan vielä)
Ja nythän ne talletettu tänne.
Demetrius,
VastaaPoistaTotta koulut ovat hävinneet. Ja myös ne hyvin kunnolla rakennetut koulutalot.
Yaelian,
Niin muistoissa ovat monet koulut tänä päivänä.
Famu falsetissa,
Pitää sitä kaunista koulua kuin kukkaa kämmenellä, vaalikaa ja olkaa ylpeitä. Noin vanha on arvokas. Ja kaunis.
Peikon mielesä jokaisen lapsen pitäisi antaa kerran polttaa sormensa tulitikulla. Se auttaa ymmärtämään.
VastaaPoistaisopeikko,
VastaaPoistaTosiaan ,se näyttäisi tulen vaarallisuuden. Näpit pysyisivät irti tikuista sen jälkeen
Pienestä on kaikki kiinni. Mutta koulu elää vielä muistoissasi ja tarinassasi. Aivan kuin minun koulustani olisit kertonut.
VastaaPoistaTulitikkuaskeista tuli mieleen, että näin juuri Hyräilijän ja hänen veljensä lapsena keräämän kansion täynnä vanhoja tikkuaskinpäällisiä. Hieno muisto, se on isoveljen hyvässä huomassa.
Voi minkä ketjureaktion lasten tulitikkuleikki saikaan aikaan! Vaikka ehkä koulu olisi hiipunut muutenkin. Meidän mökkimaisemissamme kyläkoulun toiminta on loppunut jo vuosia sitten ja nyt komea järvenrantakiinteistö on myyty venäläisille. Mielenkiinnolla odotamme, miten uusi omistaja aikoo omaansa kehittää. Toistaiseksi komeus seisoo tyhjillään.
VastaaPoistaHienosti ja elävästi kuvasit koulua, ehkä omaasi? Tuli niin elävästi mieleen oma kansakoulu, missä aikoinaan kuljin.
VastaaPoistaTuli tekee pahaa jälkeä ja pahinta on että tuho on liiankin täydellistä!
Pienistä leikeistä voi koitua suuri vahinko1
VastaaPoistaSurullinen tarina, mutta onneksi saat pitää muistosi sieltä, onnelliset muistosi!
uunas,
VastaaPoistaMukava on tallentaa näitä lapsuuden ajan taphtumia ja näkymiä, jäävät jälkipolvillekin.
Tulitikkuaskien etikettikokoelmat taitavat olla jo keräilykappaleita
Ina,
Koulu kohtalo, eli tyhjentyminen, olisi ollut joka tapauksessa edessä.
Mutta komean koulurakennuksen kohtalo harmittaa.
Nykyään ei kyllä aina anneta niille arvoa. Kunnat myyvät surutta pienelläkin rahalla ja sen jälkeen rakennuksille tehdään usein tyylittömiä ratkaisuja.
Toivotaan, että mökkikuntasi venäläisomistaja osaisi säilyttää rakennusta sen arvoisella tavalla.
Rauni,
Oma koulu oli. Harmittelen että koulu tuhoutui.
Harakka,
Tulella leikkiminen on kohtalokasta.
Ironista, että opettajan omat lapsenlapset sen tekivät.
Kiva muistelo. Kyläkoulut ovat jo monesti historiaa. Minun kyläkouluni sentään on vielä pystyssä,yli 100-vuotias, sama puurakennuskin, toiminnassa edelleen, joskus kesällä ajelen siitä ohi ja mietin kuinka kauan vielä.
VastaaPoistaNuo pikkukoulut tuntuivat lapsena ihanilta - hyviä muistoja niihin sisältyy, kuten kertomuksestasikin välittyy.
VastaaPoistaTuollainen lasten tulitikkuleikeistä alkanut tulipalo on tosi surullista. Onneksi ei kuitenkaan henkiä menetetty.
sirokko,
VastaaPoistaJos käyt koulullasi vielä, ota kuvia.
Minua harmitti, kun ei ollut kuvan kuvaa. Mitä nyt koulukuvat, mutta niissä ei varsinaista rakennusta näkynyt. Sisätilojenkin vanhaa kannattaa kuvata.
Rita,
Jotenkin minusta tuntuu, että ennen opettajilla oli läheisempi suhde oppilaisiin kuin nyt.
Onneksi on jäänyt mukavat muistot.