sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Vain yksi tulitikku

Kyläkoulu seisoo keskellä kylää. Kylän halki leikkaavalta kylätieltä käännytään kapealle sivutielle. Se kiemurtelee muutaman sata metriä ohi viljapeltojen, ylittää ison puron. Sen sillalle pysähdytään, ihaillaan virran juoksua, heitellään kiviä puroon. Koulu on iso valkoinen ja sillä on harmaa peltikatto. Sen kuusiruutuisten ikkunoiden pielilaudat ja lautavuorauksen kulmalaudat ovat punamullan punaiset. Kivijalka on korkea, rakennettu punertavasta graniitista.

Koulussa on kolme luokkahuonetta, kolme opettajaa ja kolme asuntoa opettajille.
Sorapihalle tultaessa suoraan edessä on pääsisäänkäynti. Graniittiportaita noustaan neljä askelmaa isolle porrastasanteelle ja pariovet aukeavat isoon eteiseen. Naulakkorivistöt kiertävät eteisen kahta seinää. Sisääntulo-oven molemmin puolin ovat ikkunat. Vasemmalla peränurkassa on kakluuni. Vasemmalta seinältä avautuvat kahden luokkahuoneen ovet ja pääovea vastapäätä ovi eka- ja tokaluokkalaisten luokkaan.
Kaikki koulun lattiat ovat leveää, harmaaksi maalattua lankkua. Lattioiden maalipinta kiiltää tahrattoman puhtaana.

Eila-opettajan asunto on koulun vasemmassa siivessä. Kolme- ja neljäsluokkalaisten luokkahuone on tämän opettaja-asunnon vieressä. Luokkahuoneesta avautuu ovi suoraan Eilan asunnon eteiseen. Muutama askel niin hän on omassa luokassaan. Joskus Eila yllättää oppilaat. Hakee omalta puoleltaan mehukannut ja pullat tai pikkuleipiä. Hän tarjoaa oppilailleen vaikkapa oman nimipäivänsä kunniaksi mehuhetken.
Luokkahuoneessa on kolme isoa kuusiruutuista ikkunaa, vaakaraitaverhot ikkunoiden molemmin puolin. Perällä on kaksi pönttökakluunia. Edessä opettajanpöytä ja sen takana iso tummanvihreä liitutaulu.

Koulun toisen päätysiiven alakerrassa asuu yläluokkien opettaja. Siiven kuistilta nousevat raput vinttiasuntoon. Siellä, pienen kahden huoneen ja keittiön  asunnossa, asuu alaluokkien opettaja perheineen. Tässä asunnossa olen yöpynyt muutaman päivän ajan. Kun joki tulvi keväisin pelloille saakka, peittyi rantatie veden alle. Jäimme veden saartamiksi, kulku onnistui vain veneellä. Me koululaiset saimme asua tulvan ajan viikon verran toisella puolella kylää. Asuin neljänä keväänä ensin opettajan luona ja myöhemmin serkkujen luona.

Olin jo kauan asunut muualla, kyläkouluni eli muistoissa. Kunnes kuulin koulun palaneen poroksi. Se oli kesäaikaa. Alakoulun opettajan lapsenlapset, pienet pojat, olivat päässeet leikkimään koulun vintille tulitikut mukanaan  Vintillä oli paljon paperia, koko koulun arkisto. Raapaisu ja kuiva vintti oli liekeissä. Pojat peloissaan eivät heti uskaltaneet kertoa leikeistään. Kaikki oli myöhäistä, kun palokunta tuli. Koulu paloi käyttökelvottomaksi.  Yksi tulitikun raapaisu ja koulu siirtyi muistikuviksi.

Vanhan tilalle rakennettiin matala vaatimaton koulu.  Kaksi luokkahuonetta ja kaksi asuntoa. Nyt tämä uusi koulu ei ole enää muutamaan vuoteen ollut koulu. Asunnoissa asuvat vuokralaiset ei opettajat. Entisessä luokkahuoneessa kokoontuu käsityöpiiri.
*********

20 kommenttia:

  1. Surullista, mutta kirjoitit kauniisti..

    VastaaPoista
  2. Elävää kerrontaa elävästä elämästä. Mukava lukuhetki. Kiitos.

    VastaaPoista
  3. Oli niin elävä muistelu, että mahtaako olla kyseessä oma koulusi?
    Lukiessani tuntui, kuin olisin astunut oman kansakouluni ovesta sisään.
    Koulun kohtalo oli surullinen, vaikka ilman palamistakin taitaisi olla nyt jo tyhjillään.

    VastaaPoista
  4. Elisa,
    Kiitos sanoistasi.

    Unelma,
    Kiitos, kun pidit.

    aimarii,
    On oma kouluni, neljä luokkaa kävin koulua tuossa koulussa.
    Pitää joskus kulkea tuo koulutie uudelleen, vaikka ei mitään muuta ole jäljellä kuin maa koulun alla ja tie ja puro.

    VastaaPoista
  5. Voi kuinka omat muistot omasta koulusta nousee mieleen. Meidän koulu on vielä kuitenkin pystyssä ja perheasuntona.
    Ikävä, että koulunne paloi.

    VastaaPoista
  6. Moni kyläkoulu on palanut tai lahonnut pilalle, onneksi moni on löytänyt uusiokäytön kylätalona tai asuntoina. Kovin harvassa enää kello kutsuu lapsia opintielle.

    VastaaPoista
  7. Kauniisti kirjoitit vanhasta koulustasi,ja sääli ,että se paloi.Mutta muistosi siitä ovat kauniit!

    VastaaPoista
  8. Vahinko, että kauniille koulurakennukselle kävi noin ikävästi. Täällä kotikylässäni toimii edelleen vuonna 1913 rakennettu koulu. Taitaa ruveta olemaan kohta harvinaisuus Suomessa.

    VastaaPoista
  9. Zilga,
    Katoavaista kaikki on. Onneksi muistot eivät katoa (ainakaan vielä)
    Ja nythän ne talletettu tänne.

    VastaaPoista
  10. Demetrius,
    Totta koulut ovat hävinneet. Ja myös ne hyvin kunnolla rakennetut koulutalot.

    Yaelian,
    Niin muistoissa ovat monet koulut tänä päivänä.

    Famu falsetissa,
    Pitää sitä kaunista koulua kuin kukkaa kämmenellä, vaalikaa ja olkaa ylpeitä. Noin vanha on arvokas. Ja kaunis.

    VastaaPoista
  11. Peikon mielesä jokaisen lapsen pitäisi antaa kerran polttaa sormensa tulitikulla. Se auttaa ymmärtämään.

    VastaaPoista
  12. isopeikko,
    Tosiaan ,se näyttäisi tulen vaarallisuuden. Näpit pysyisivät irti tikuista sen jälkeen

    VastaaPoista
  13. Pienestä on kaikki kiinni. Mutta koulu elää vielä muistoissasi ja tarinassasi. Aivan kuin minun koulustani olisit kertonut.

    Tulitikkuaskeista tuli mieleen, että näin juuri Hyräilijän ja hänen veljensä lapsena keräämän kansion täynnä vanhoja tikkuaskinpäällisiä. Hieno muisto, se on isoveljen hyvässä huomassa.

    VastaaPoista
  14. Voi minkä ketjureaktion lasten tulitikkuleikki saikaan aikaan! Vaikka ehkä koulu olisi hiipunut muutenkin. Meidän mökkimaisemissamme kyläkoulun toiminta on loppunut jo vuosia sitten ja nyt komea järvenrantakiinteistö on myyty venäläisille. Mielenkiinnolla odotamme, miten uusi omistaja aikoo omaansa kehittää. Toistaiseksi komeus seisoo tyhjillään.

    VastaaPoista
  15. Hienosti ja elävästi kuvasit koulua, ehkä omaasi? Tuli niin elävästi mieleen oma kansakoulu, missä aikoinaan kuljin.
    Tuli tekee pahaa jälkeä ja pahinta on että tuho on liiankin täydellistä!

    VastaaPoista
  16. Pienistä leikeistä voi koitua suuri vahinko1
    Surullinen tarina, mutta onneksi saat pitää muistosi sieltä, onnelliset muistosi!

    VastaaPoista
  17. uunas,
    Mukava on tallentaa näitä lapsuuden ajan taphtumia ja näkymiä, jäävät jälkipolvillekin.

    Tulitikkuaskien etikettikokoelmat taitavat olla jo keräilykappaleita

    Ina,
    Koulu kohtalo, eli tyhjentyminen, olisi ollut joka tapauksessa edessä.
    Mutta komean koulurakennuksen kohtalo harmittaa.
    Nykyään ei kyllä aina anneta niille arvoa. Kunnat myyvät surutta pienelläkin rahalla ja sen jälkeen rakennuksille tehdään usein tyylittömiä ratkaisuja.

    Toivotaan, että mökkikuntasi venäläisomistaja osaisi säilyttää rakennusta sen arvoisella tavalla.

    Rauni,
    Oma koulu oli. Harmittelen että koulu tuhoutui.

    Harakka,
    Tulella leikkiminen on kohtalokasta.
    Ironista, että opettajan omat lapsenlapset sen tekivät.

    VastaaPoista
  18. Kiva muistelo. Kyläkoulut ovat jo monesti historiaa. Minun kyläkouluni sentään on vielä pystyssä,yli 100-vuotias, sama puurakennuskin, toiminnassa edelleen, joskus kesällä ajelen siitä ohi ja mietin kuinka kauan vielä.

    VastaaPoista
  19. Nuo pikkukoulut tuntuivat lapsena ihanilta - hyviä muistoja niihin sisältyy, kuten kertomuksestasikin välittyy.

    Tuollainen lasten tulitikkuleikeistä alkanut tulipalo on tosi surullista. Onneksi ei kuitenkaan henkiä menetetty.

    VastaaPoista
  20. sirokko,
    Jos käyt koulullasi vielä, ota kuvia.
    Minua harmitti, kun ei ollut kuvan kuvaa. Mitä nyt koulukuvat, mutta niissä ei varsinaista rakennusta näkynyt. Sisätilojenkin vanhaa kannattaa kuvata.

    Rita,
    Jotenkin minusta tuntuu, että ennen opettajilla oli läheisempi suhde oppilaisiin kuin nyt.

    Onneksi on jäänyt mukavat muistot.

    VastaaPoista