Hieman kookas se on, kokoa numero viisi. Kotimainen koko viisi, mutta ulkomaisissa koko on isompi viisi ja puoli. Ymmärrän kokoeron, kulkevathan ne kengät pitkän matkan sieltä ulkomailta.
Olen ollut egoisti ja ekologisuuskin on ollut hakusessa. Nyt on aika kääntää kurssia. Helppoa se ei ole egoistille, kun pitää tinkiä niin monesta asiasta. Jalanjälkeni pienentämiseksi olen kerännyt televisiosta erittäin hyviä ohjeita. Raha on kaiken pahan alku ja juuri. Sen vähentäminen ja lopulta siitä kokonaan luopuminen on täydellinen ekoteko.
Olen ajatellut ottaa käyttööni OP-Pohjolan tarjoamat tähdet. Kuulostaa kauniilta ja ekologiselta maksaa tähdillä. Aloitan heti viidellä tähdellä. Niitähän ne nyt tarjoavat. Hankin viidellä tähdellä viiden tähden lomamatkan ja varaan viiden tähden hotellin.
Tilaan kotiini lisää tähtiä. Siirryn vähitellen maksamaan niillä myös kaikki muut menoni. Kartoitan ruoka- ja vaatekaupat, joissa tähdet käyvät maksuvälineeksi. Jo jonkin aikaa olen käyttänyt bonuksia ja plussia maksuvälineenä. Käytän niitä edelleenkin ja vielä nämä tähdet. Rahan vähentäminen on helppoa.
Tarvitsen vielä rahaakin. Eivät tähdet, plussat ja bonukset aivan jokaiseen putiikkiin käy. Sain selville, että Elisa jakaa rahaa. Televisiossa näytettiin mistä näitä senttejä tulee. Niitä sataa taivaasta. Olen kerännyt jo ison purkkirivistön. Odottelen nyt niiden täyttymistä. Selvitin, että rahaa sataa aivan yllättäen. Kilinä ilmaisee, kun sade alkaa.
Olen kääntänyt lämpöpatterien termostaatit pykälän alaspäin. Säästän energiaa. Pienistä puroista se iso virta tulee ja jalanjälki pienenee. Äiti on aikoinaan kutonut muutaman parin aitoja villasukkia. Ne ovat lojuneet käyttämättöminä komerossa. Nyt ne ovat tarpeen. On ihanaa vetää villasukat jalkaan ja tassutella viileällä parketilla. Eilen illalla huomasin, että molemmissa kantapäissä on reiät. Jalanjäljet vaativat veronsa. Nyt etsin parsinneulaa ja villalankaa. Aion palauttaa mieleen parsimisen jalon taidon.
*********
Pakinaperjantai 167. haaste - Ekologinen egoisti
Mukava pakina. Minäkin olen jo siirtynyt pesemään pyykit pesupähkinällä, tästä se alkaa.
VastaaPoistaHyvin kirjoitettu!
VastaaPoistaOlen tainnut olla suuren osan elämääni melko pienijalkainen jäljenjättäjä. Tunnistinpa siinä hieman neuroottisia piirteitäkin. Suihkussa ei kauaa veden kanssa lotrattu. Pyykinpesuainetta käytän edelleenkin vain puolet. Vaan muuten olen henkisesti noista pihistelykuriinalaistamissäännöstelyasioista itseni vapauttanut. Kohtuullisuus kaikessa.
Säästä pennejä ja käytä villasukkia, mutta jätä tähdet taivaalle :-)
VastaaPoistaHyvä ja hauska kirjoitus, mistä varmaan lähtee monelle siemen itämään jalanjäljen ienentämiseen.
Hieno pakina! Jalanjälkeä onkin hyvä pienentää. Olen monessa asiassa ekologinen,mutta vielä on paranneltavaa...
VastaaPoistaihana pakina, minäkin hain jo lasipurnukat valmiiksi
VastaaPoistaLoistavia tapoja mammonan - tuon kaiken pahan alun ja juuren - torjuntaan, tosin lasipurnukat vähän epäilyttävät kun niihin näyttää satelevan kuitenkin ihan ehtaa rahaa...
VastaaPoistaUnelma,
VastaaPoistaMainoksien kustannuksella oli mukava kirjoittaa ja kätkeä satiirin taakse
ekologista sanomaa.
Rita,
Minä en ole mitannut jalanjälkeä. Olen toiminut vähän mielijohteiden mukaan ekologisesti kuitenkin.
Kohtuus kaikessa.
Uuna,
Tulee nykyään aika hullun hauskoja mainoksia, joten niiden taakse oli hyvä kätkeä syvempiä ajatuksia.
Ja säilytetään tähdet taivaalla ja ilma puhtaana harkitulla kuluttamisella.
Yaelian,
Et ole varmaan siellä voinut katsella näitä OP-Pohjolan ja Elisan hauskoja mainoksia, niiden kautta aasinsiltaa kuljin tänään satiirin keinoin.
Kaanon,
Mukava, meillä molemmilla kilisee kohta senttejä purkkiin - kai.
Demetrius,
VastaaPoistaMutta se on puhdasta taivaalta satavaa rahaa. Kyllä sitä passaa vastaanottaa.
Jalanjälkiään onkin hyvä katsella, käytän edelleenkin ikivanhoja, niin kuluneita lenkkareita ettei niistä jää enää edes jälkiä.
VastaaPoistaPurkit hain myös valmiiksi sitä senttisadetta varten, puhdasta valuuttaa, ei kaipaa enää pesuakaan, koskahan kilahtaa...
Tämä oli kiva pakina.
Sirokko,
VastaaPoistaAlgeriassakin kilahtelee, kuulostaa mukavalta.
Parsinneula on löytynyt, puuttuu enää villalanka.
Mainio pakina, näinhän mainonta ja todellisuus kohtaavat. Oikein samaistuin kokemuksiisi. Minunkin villasukat ovat hituneet puhki, enkä osaa niitä kauniisti parsia...:D
VastaaPoistaParsiminen on rauhoittavaa, vaatteitten paikkaamisessa sääsä ison rahan, erityisesti lapsiperheissä.
VastaaPoistaCrane,
VastaaPoistaOlin jo pitkään nauranut noille mainoksille ja etsin sopivaa rakosta, mihin ne sopisivat postattaviksi. Nyt sellainen tuli.
Kunhan sitä villalankaa löydän, palautan parsimistaitoni tähän päivään.
Hannele,
Meillä lapsuudessani parsittiin ja kunnostettiin vaatteita jatkuvasti isossa lapsikatraassa. Vaatteet tarttuivat monesti jos jonkilaiseen naulaan ja kielekkeitä piti paikkailla.
Sukat olivat tosi kovalla koetuksella ja kyllä niitä parsittiin.
Hieno pakina ja kivasti kirjoitettu.
VastaaPoistaKyllä meillä jokaisella varmaankin olisi varaa pienentää sitä jalanjälkeemme.
Mä koitan myös tehdä siinä oman osani.
Lämmitän kotiani puilla, itse kaadetuista puista.
Teen itse villasukat perheelleni ja joskus parsinkin, harvoin kuitenkin, kun tulee niin rumaa jälkeä, vaikka senkin voisi kyllä opetella kunnolla.
Harakka,
VastaaPoistaSe onkin hienoa saada polttopuita omasta metsästä.
Villasukkien parsiminen ei ole täällä vielä alkanut, mutta eiköhän se ala pian.
Tähtisilmätkin ovat kivat. Niistä näkee tulevaisuuden uskon hituleita :)
VastaaPoistaisopeikko,
VastaaPoistaNiin ovatkin.