sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Kerran puhuttua...

- Kahvi on valmista. Käy ottamassa.
Otan kuppini. Kaadan Moccamasterista kupillisen kuumaa.
Maiskuttelen. Maku viipyy suussani. En saa otetta siihen. Onko tässä laventelia, rosmariinia, jotain yrtinmakua tunnen suussani.
Miten viininmaistajat löytävätkin ne pyörivät, pehmeät, helmeilevät, tammiset, hedelmäiset, viipyvät ja paahteiset maut. Ja viinit, joissa hinta/laatusuhde on kohdallaan.
Nyt en osaa yksilöidä. Tässä teessä ei ole nyt hinta/laatusuhde kohdallaan. Tunkkaisetkin viinit paranevat seisoessaan hetken lasissa. Maiskuttelen uudestaan. Teen maku ei ole parantunut kupissa seistyäänkään.

- Keitit kuitenkin teetä etkä kahvia. Onko tämä jokin uusi teelajike ? En saa oikein otetta tähän          makuun, huudan keittiöstä työhuoneeseen.  
- Mitä horiset. Kahvia se on eikä mitään teetä, sanoo hän ja tulee keittiöön. Kaataa kuppiinsa ja maistaa..

- Tämä on vanhaa kahvia. Mikäs tässä nyt on vialla, sanoo hän ja kurkistaa suodatinosastoon.
Odotan vastausta.
- Jaahas, enpä muistanut tyhjentää suodatinta. Vesi huilasi vanhan läpi.
Kaataa litkun viemäriin.
- Sattuuhan sitä. Eipä sitä aina muista toteuttaa kaikkia kahvinkeiton vaiheita, sanon.
Lähimuisti pettää, ajattelen, mutta en sano sitä. Arkirutiineihin ei ole aina aikaa keskittyä.

- Laitan uutta kahvia. Kuulen kahvin lirinää matkalla makuuhuoneeseen.
Pysähdyn.
Mitäs minun pitikään mennä tekemään, ajattelen hetken, enkä millään muista. Se lähimuistiko taas.
No, menen lähtöruutuun. Yleensä se tepsii ja sitten muistuu mieleen.  Otan kahvia ja keskityn arkirutiineihin.


*********

17 kommenttia:

  1. Oi, tekevälle sattuu. =)

    Voin kuvitella maun. Se ei oikein tosiaan käy teestäkään. =)

    VastaaPoista
  2. Uh, jäisipä juomatta. Vahva kahvi ei jäisi koskaan kuppiin, nautinnollista.

    VastaaPoista
  3. Ainakin tuo loppu tuttuakin tutumpaa. Lähden, enkä muista, mitä haen ;)
    Hyvää ystävänpäivää kuitenkin tulin toivottamaan.

    VastaaPoista
  4. :-D Hauska juttu ja kaunis rauhallinen kuva.

    VastaaPoista
  5. Täällä ilmoittautuu myös yksi lähtöruutuun palaaja. Silloin hieman kirpaisee, kun on kiivennyt raput yläkertaan ja sitten ei muistakaan kiipeämisen syytä. :)

    VastaaPoista
  6. Hieno kuva, jäin jo ihailemaan sitä, mutta onenksi maltoin lukea tekstin. Aivan mainiota arkipäivän kuvausta - ja unohtamista.

    VastaaPoista
  7. Hyvä tietää että laihialainen kahvi ei parane temperoimalla.

    VastaaPoista
  8. Toi on mullakin joskus, lähden jonnekkin jonkun takia, ja matkalla unohdan, että mitä pitikään tehä.
    No palaan takaisin, ja sieltähän se löytyikin taas!
    Aika kiva juttu, mutta sattuuhan näitä tällasia kelle vaan!

    VastaaPoista
  9. Hyvinhän siinä sitten kävi. Vai unohtuiko pannu paikoiltaan :)

    VastaaPoista
  10. Una,
    Juu maku ei todellakaan ollut kahvin.

    lepis,
    Vahvaa sen kahvin pitää olla. Teeksi luulin.

    Zilga,
    Samoin sinnekkin.

    tuike,
    Tämmöstä sitä sattuu, kun rutiineista on kyse eikä keskity asiaan.

    Unelma,
    Keskittyminen herpaantuu helposti rutiineista tai tutussa ympäristössä ja ajatus lähtee harhailemaan.

    uunas,
    Tämmösta se arki joskus on. Mukava välillä nauraa itselleen.

    Demetrius,
    Juu ei yritetty temperoida. Yllättävästi lähti kuitenkin väriä vielä toisella kerralla. Näytti tosiaan teeltä.

    Harakka,
    Ilman sattumuksia olisi aika tylsää. Nämähän ne hauskoja ovat.

    isopeikko,
    Kyllä oli pannu paikoillaan. Ja näpsäytti kahvinkeittimenkin pois päältä. Ei unohtunut.

    VastaaPoista
  11. arjen ihanuuksia..elämänmakuistakahvia litkunakin...

    VastaaPoista
  12. Hihi, helpposti noin :)
    Laiha kahvi on kamalaa..

    VastaaPoista
  13. hanne,
    tämä on elämän suolaa tai sokeria, mitenpäin vaan

    hannele,
    Laiha kahvi kaunistaa, jos se on kylmää. Nyt ei ollut :)

    VastaaPoista
  14. Ja vielä pistoke pistorasiaan;) Minulla se ainakin tuppaa unohtumaan, kun kahdessa pistorasiassa pitää vaihdella vedenkeittimen, kahvinkeittimen ja leivänpaahtimen pistokkeita.

    VastaaPoista
  15. Se on kyllä jännä, että usein juuri niissä rutiineissa, joiden siis pitäisi olla rutiineita, unohtuu jotain elintärkeää..olen keittänyt muutaman kerran espressoa ilman kahvia.. ajatus karkaa niin helposti ja sitten jo luuleekin tehneensä sen homman..

    VastaaPoista
  16. Ina,
    Näin se on, että se mikä on tuttua unohtuu.
    Meillä on pistoke aina rasiassa siis kahvinkeittimellä.

    Sirokko,
    Itsestäänselvyydet pakkaavat joskus unohtumaan.
    Ajatteleekohan sitä jotain niin tärkeää, että arkiset asiat jäävät ja unohtuvat helposti.

    VastaaPoista