Surinaa, viserrystä ja pulleita silmuja

Krookukset elävät nyt parasta aikaansa.
Pihan ainoat kukkijat kuin yksinoikeudella.

Kimalaisten tuntosarviin on kiirinyt huumava kukkien tuoksu.

Raikas mesi odottaa nautiskelijoita.
Kimalaiset ovat isoja ja niiden turkki on pehmeä.
Tekisi mieli silittää.
Hohoi onko siellä mitään, huhuilee kurkistelija krookuksessa.

Keltainen emi, sen luodeista syntyy kallis sahrami.
En kuitenkaan raaski poimia.

Mustarastaat käyskentelivät pihalla. Niitä en kuvannut.
Aivan selvästi ne eivät halunneet tulla kuvattavaksi.
Lintujen viserrys alkoi aamupäivällä ja se jatkui iltaan saakka.

Omenapuussa on pulleat silmut.
Tiedän mitä on odotettavissa muutamien viikkojen päästä.

Kirsikkapuu, varjomorelli, jonka marjoja rastaat rakastavat,
näyttää myös silmujaan.
Runsas ja lyhytaikainen kukinta tulossa.

Marjat kauniin tumman punaiset, mutta happamat.
Viime kesänä rastaat jättivät minulle pienen rasiallisen kirsikoita.
Keitin niistä tammikuun pakkasilla kesänmakuisen kiisselin.

Terassilta on siivottu talvi-istutukset pois.
Nyt pitää lähteä orvokkeja ostamaan.
On aika kylvää päivänsini.