sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Rikas kuningas ja hänen valtakuntansa

Olipa kerran kuningas Mohammed VI Marokon valtakunnassa. Hänellä oli kaunis prinsessapuoliso Lalla Salma. Prinsessa hänestä tuli vasta avioiduttuaan kuninkaan kanssa, sillä Salma oli kotoisin aivan tavallisesta perheestä. Prinsessalla oli pitkät, kiharat ja punaiset hiukset. Kuningasperheellä oli kaksi lasta, poika Hassan, josta oli tuleva uusi kuningas isänsä jälkeen, ja tytär Lalla Khadija.

Kansa jumaloi kuningasta. Vanhemmat ihmiset heittäytyivät maahan kohdatessaan kuninkaan ja suutelivat hänen jalkojaan. Kuningas halusi luopua tuosta vanhasta perinteestä, mutta palvonta eli sitkeänä kansan parissa. Kuningas rakasti valtakuntaansa ja teki moderneja uudistuksia helpottaakseen kansansa elämää. Kuningas toivoi, että maan kaupunkeihin matkustaisi entistä enemmän ihmisiä muista maista ihailemaan maan kauneutta ja vaurastuttamaan valtakuntaa.

Yltäkylläisyys ja palatseissa asuminen palvelijoiden ympäröimänä oli tehnyt kuninkaan sokeaksi näkemään kansansa köyhyyttä. Kuningas ei koskaan kulkenut delegaationsa seuraamana sinne kaikkein köyhimpien asuinsijoille. Kukaan ei uskaltanut arvostella rakastetun kuninkaan päätöksiä eikä kertoa kuinka suuressa kurjuudessa osa ihmisistä valtakunnassa asui.

Kansasta suurin osa oli köyhiä. Rikkaita oli vain kymmenen prosenttia ja hyvin toimeentulevia keskiluokkaisia alamaisia oli kaksikymmentä prosenttia valtakunnan väkimäärästä.
Köyhistä köyhimmillä ei ollut työtä eikä kunnollista asuntoa. Valtakunnassa ei ollut järjestettyä sosiaaliturvaa eikä työttömyyskorvauksia. Köyhistä köyhimmät elivät almujen varassa ja kerjäämällä. Viranomaiset olivat ajaneet asunnottomat köyhät köyhien kaupunginosaan pois rikkaiden ja muista maista matkustavien silmistä. Köyhiksi jäivät myös ne ihmiset, jotka saivat kaikkein pienintä palkkaa, vain viisi euroa päivässä.

Kouluunkaan köyhillä ei ollut varaa lähettää lapsiaan. Valtakunnassa oli paljon kalliita yksityiskouluja, jonne rikkaat ja hyvin toimeentulevat lähettivät lapsensa. Keskiluokkaiset ja osa köyhistä veivät lapsensa kuningaskunnan ylläpitämiin valtiokouluhuin. Niissäkin kouluissa tuli maksaa koulutusmateriaaleista, kirjoista, vihkoista ja kynistä. Ruokatunneilla siestan aikaan kiirehdittiin kotiin syömään. Koulut eivät tarjonneet ruokaa oppilailleen. Kaikilla ei ollut varaa maksaa koulujen vaatimia kustannuksia. Useimmiten tytöt jäivät kokonaan ilman koulunkäyntiä varattomuuden takia. Kaikkein köyhimmät eivät voineet lähettää lapsiaan kouluun ollenkaan. Lapset joutuivat kerjäämään almuja perheen elannoksi. Pojat aloittivat kymmenvuotiaina oman kenkien plankkausyrityksensä. Matkustajat kulkivat kuitenkin ylpeänä ohi eivätkä antaneet pienen pojan koskea likaisilla käsillään kalliisiin kenkiinsä. Köyhyyskierre jatkui sukupolvelta toiselle.
Kuningas ummisti silmänsä ja unohti, että maassa oli lukutaidottomia 40 % kansasta.

Agaridin keskustassa kuninkaalla oli iso kaupunkipalatsi, jossa hän kävi aniharvoin. Palatsia ja sen isoa puistopuutarhaa vartioivat yötä päivää sotilaat. Palatsin sisätiloissa hääri palvelusväki pitäen huoneita siistinä, sillä koskaan ei voinut tietää minä hetkenä kuningasperhe pistäytyisi kaupunkipalatsissaan.

Agaridin joensuistossa aivan meren rannalla sijaitseva palatsi oli kuninkaalle mieluisampi. Sen puutarhamainen ympäristö tenniskenttineen oli hyvin hoidettu. Ruohokentät leikattiin aina määrättyyn pituuteensa, kuivana aikana huolehdittiin puiden, pensaiden ja lukuisten kukkien kastelusta. Vaikka palatsin alue oli laaja käsittäen useita hehtaareja, kuningas oli määrännyt rakennuskiellon palatsiin rajoittuville alueille. Hän ei halunnut, että kansalaiset asuisivat liian lähellä kuninkaallista palatsia.
Palatsiin johti upea palmujen reunustama tie. Raskaat rautaportit olivat aina lukittuina.
Yötä päivää palatsi oli tiukasti vartioitu, vaikka kuninkaalliset viivähtivät palatsissa vain muutamana päivänä vuodessa. Aikaa ei riittänyt kaikissa palatseissa asumiseen, koska kuningasperheellä oli käytössään lukuisia palatseja ympäri valkakuntaa.

Köyhät lapset unelmoivat iltaisin ennen nukahtamistaan. He halusivat olla niin rikkaita, että voisivat syödä joka päivä vatsansa täyteen, nukkua lakanoilla pedatussa sängyssä lämpimässä kodissa ja pukea ylleen puhtaat ja ehjät vaatteet. He unelmoivat käyvänsä koulua ja opiskelevansa itselleen hyvän ammatin. Lääkäri, sairaanhoitaja, opettaja, laulaja olivat monen unelma-ammatteja.

Sen pituinen se, näin satu päättyy.
Mutta tämä ei ole satua vaan totta. Tämä kaikki tapahtuu vuoden jokaisena päivänä.
Me kaikki olemme samanarvoisia ihmisinä. Meitä ei erota ihonväri, kulttuuri eikä sivistystaso -
vaan raha ja sen valta. Raha tekee meistä eriarvoisia, ahneita, itsekkäitä ja sydämmettömiä.

Pakinaperjantai 123. haaste Pamfletti

17 kommenttia:

  1. Tämä tarina taisi kummuta matkan jälkimainingeista, osuvasti.

    Ahneus on ahdistanut viime aikoina. Hämmästyttänyt suorastaan, mutta ilmeisesti emme siitä vain koskaan pääse eroon.

    VastaaPoista
  2. lepis,
    Se ahneus tosiaan sokaisee.

    En tiedä mistä johtuu, mutta jo matkalla ja vielä matkan jälkeenkin on tunne kuin olisi hyvin painava taakka selässä.

    Ehkä se johtuu tästä, josta kirjoitin.

    VastaaPoista
  3. Olipa hyvä sadunomainen kertomus Marokosta,olet pitänyt silmäsi auki ja tehnyt paljon havaintoja.Valitettavasti asiat ovat samanlaisia monessa muussakin valtakunnassa ympäri maailmaa..

    VastaaPoista
  4. Niin, se on traagista että tämä ei ole satua. Eikä edes kärjistystä. Ehkä eriarvoisuus ei ole vielä saavuttanut Suomessakaan lakipistettään, vielä on matkaa.. Mutta äkkiäkös asiat huonompaan suuntaa ajautuvat, parannuksen tie on aina työläämpi.
    Nyt tuntuu mahdottomalta, että Suomessakin olisi taas lukutaidottomia, mutta on monia perheitä joissa vanhemmat eivät kykene huolehtimaan edes itsestään, saati siitä että lapset kävisivät koulunsa... Vielä ihmiset eivät kuole nälkään kaduille, mutta..

    Tärkeitä asioita nostit esiin. Näistä täytyy olla tietoinen, muuten historia aina vaan toistaa itseään.

    VastaaPoista
  5. Yaelian,
    Totta, Marokko ei suinkaan ole aivan köymimmästä päästä maailman valtioista. Surullista se on.

    Tuntui, että meillä valitetaan usein vähän kuin turhasta. Tietysti se on aina siinä mittakaavassa mihin olemme tottuneet.

    VastaaPoista
  6. Kutuharju,
    Meillä yhteiskunta on rakentunut lujalle perustalle, sosiaaliturva huolehtii niistä, jotka eivät jaksa tai ovat jääneet ilman työtä.

    En usko hyvinvointivaltiomme kuitenkaan murentuvan. Epäkohtia aina on, mutta ne eivät ole rakenteita rapauttavia.

    Lasten ja nuorten pahoinvointi on ehkä hälyttävintä. Syyt löytyvät kuitenkin etupäässä kotoa.

    VastaaPoista
  7. Lukutaidottomuus!!! Suomessa??? sanoo Kutuharju. Jos näin on, ei Suomen asiat ole lujalla perustalla ollenkaan. Henkinen hätä ei kuitenkaan ole taloudellista välttämättä, vaan eettisten arvojen kuihtumista ja ahneuden valtaa. Kirjoitin aikoinaan NONOssa, että ahneus on numero uno synti.

    VastaaPoista
  8. Mistä rakkaus alkaa, kysyy laulu. Kuka sanottaisi laulun Mistä ahneus alkaa? Kuka tietää vastauksen.

    Historian kultalusikat ovat totta: rikkaus peritään, mutta sen ei tule estää pyrkimystä inhimilliseen tasa-arvoon, mihin kuuluvat myös taloudelliset tekijät. Tai ensin juuri perustarpeet kuntoon kaikille – rotuun, uskontoon, säätyyn, kansalaisuuteen, luokkaan katsomatta.

    VastaaPoista
  9. utukka,
    Ei Suomessa suinkaan lukutaidottomuus tule ongelmaksi, 100%:n taito säilyy varmasti.
    Sen sijaan lukemattomuus on näköpiirissä, ihmiset lukevat entistä vähemmän kirjoja.

    Pitäisikin julistaa kirjakuukausi, lue kirja päivässä tai parissa.

    Henkinen hätä, kuihtuminen saattaa yllättää ennalta arvaamatta ja tahtomattaan.

    Ahneudesta kanssasi samaa mieltä.

    VastaaPoista
  10. Lastu,

    Ahneus alkaa rahasta. Mitä enemmän sitä on sitä ahneemmaksi ihminen tulee.
    Onhan niitä muitakin lähtökohtia

    Rikkauden perimä ei saisi sokaista näkemään mitä ympärillä on, mutta valitettavasti se sokaisee.
    Kaikkialla.

    VastaaPoista
  11. Peikkokin on vähän ahne. Se tykkää ahmia tarinoita :)

    Hyvin kirjoitit. Oikein ja todesti. Suomessakin ollaan menossa tuohon suuntaan. Ensimmäisiä järjestelmällisen lukutaidottomia ovat useiden siirtolaisperheiden naiset...

    VastaaPoista
  12. Niinpä. Näin se on useimmissa kolmannen maailman maissa, kuningaskunnissa ehkä vielä enemmän kuin muissa maissa.
    Maaseudulla asuva köyhälistö ei edes lähetä lapsiaan kouluun koska kotonakin on tarve työntekijöistä tai sitten pystyttämällä 'kioskin' kadun kulmaan lapsikin voi tienata perheelle tarpeellista ruokarahaa. Täällä koulutus on ilmaista, kaikilla periaatteessa on siihen mahdollisuus yliopistotasollakin. Mutta kun väestöstä 70% on nuoria niin työpaikkoja ei sitten riitäkään kaikille, siinä vaiheessa astuu kuvioihin suhteet.Näissä maissa eletään muutenkin vielä heimoyhteiskuntaa joka tasolla enemmän tai vähemmän.
    Ongelma on hyvin monimutkainen.

    VastaaPoista
  13. Isopeikko,
    Saattaapi olla, että siirtolaisten joukossa on lukutaidottomuutta.
    Mutta kenenkään ei tarvitse varattomuuden takia jäädä oppia vaille.

    Lukemattomuus saattaa olla yleisempää

    VastaaPoista
  14. Sirokko,
    Saattaa tosiaan olla, että elannon hankinta tarvitsee monet kädet työtä tekemään. Palkkataso on alhainen, työ ja sosiaaliturva puuttuvat, ne ajavat ruuanhankinnan koulutuksen edelle.
    Perinteet myös seuraavat sitkeästi elämää.
    Toisaalta siinä on hyvätkin puolensa.

    VastaaPoista
  15. Toisille on vain unelmaa se mitä täällä pidämme itsestään selvyytenä.

    Eivätkö muuten uutistenkin tekijät ole jo huolestuneita siitä että halutaan vain lyhyitä juttuja, että entistä vähemmän ihmiset jaksavat lukea taustoja ja kuulla tarkempia tietoja maailman tapahtumista.

    VastaaPoista
  16. MK,
    Juuri siltä näytti tilanne siellä, meille itsestäänselvää
    -
    heille suurien saavutuksien, ponnistuksien tulos eikä usein ollenkaan

    Ihmiset eivät jaksa lukea vain otsikot ja niiden pitäisi kertoa kaikki
    Tämä on osoitus lukemattomudesta, kaiken pitää olla helppoa ja valmista. Vähän kuin blogeja, muutama lause ja se puree.

    VastaaPoista