Voikukan riemukas keltainen sai pienen kaverini innostumaan.
Hei odota, haluan poimia kukkia.
Pienet kädet riuhtaisivat kukkia, vielä tämä ja tämä.
Nyt on voikukkien aikaa. Kukkaa pukkaa.
Pian kukat muuttuvat haituvapalloiksi,
tuuli kuljettaa niitä kasvupaikalta toiselle.
Ne ovat oikea maanvaiva.
Kivenkolostakin sopii ponnistaa.
Huomioväri kertoo, että kukka haluaa tulla huomatuksi.
Tosin huomioväri ei ole suunnattu meille vaan pölyttäjille.
Kukkakimppu oli valmis. Se viedään äidille.
Paljon jäi vielä poimimatta.
Arvaan, että äiti ilahtui suunnattomasti voikukkakimpusta. :D
VastaaPoistaKuinkahan monta pikkunuttua on jäänyt pysyvästi tahraiseksi voikukan maidosta...
Voikukat on kiidätetty heti maljakkoon, eipä ne kauan käsissä olleet.
PoistaMuistan, että lapsena oli aivan käsittämätöntä miten äiti ei yhtään tykännyt voikukista puutarhassa, juurineensa saatiin lupa niitä repiä - ja niin kauniita kuin ne olivat :)
VastaaPoistaVoikukista oli mukava punoa seppeleitä. En tiedä tehdäänkö tänään sitä enää.
PoistaVoikukat eivät kauaa vaasissa kestäneet ja maistuivat kitkerältä:))
VastaaPoistaYllättävää, että oma voikukkakimppu on vielä varsin freesi maljakossa.
PoistaMaistaa en minäkään niitä halua siis kukkia, mutta nuoria lehtiä kyllä.
Nätti on ja niin puhtaan keltainen. Nyt saisi pihallani niitäkin kasvaa ihan vapaasti, mutta eipä vaan.
VastaaPoistaNe ovat kuin pieniä aurinkoja. Pikku neiti oli aivan ihastuksissaan, kun näki kukat. Kahteen kertaan piti käydä poimimassa
Poista