Kivenkovaa vaan ei murtumatonta.
Pehmeä sammal syö kovaa pintaa,
vesi hiertää uomaa vuosi vuodelta,
maa nielaisee pala palalta.
Kivi elottoman luonnon aines
liikkumattomana rapautuu.
Mikään ei ole ikuista,
kun aika on täynnä
pysähtyy vierivä kivi.
Valokuvatorstai-Runotorstai 327. haaste = kivi kivessä
kuva Ari Kokkonen
Kivikään ei ole ikuinen ja maa-aines pysäyttää vierivänkin kiven aikaa myöten. Viisas runo.
VastaaPoistaNiinhän se on.
PoistaNiin se on, mikään ei ole ikuista, ajatuksia herättävä runo.
VastaaPoistaKiitos.
PoistaKaunis kuva.
VastaaPoistaKivet ovat kauniita kaikessa karuudessaan.
PoistaOi miten hieno runollinen ja kuvallinen vastaus.
VastaaPoistaKiitos.
PoistaJaiks, ihana on murtuneenakin. Kiviaitaa olettaisin...
VastaaPoistaKivi on Kuusiston linnan raunioilta.
PoistaUpeasti olet saanut runoon elämänkierron.
VastaaPoistaKaunista ja runollista.
VastaaPoistaKiitos.
PoistaPehmeä sammal nakertaa kovaa kiveä - kiehtova ajatus, ja tosi!
VastaaPoistaNiin totta, mikään ei ole murtumatonta ei edes sellainen mikä on kivikovaa.
VastaaPoistaVaikuttava kuvaus luonnonilmiöstä, joka koskee meitä ihmisiäkin.
VastaaPoista