torstai 15. toukokuuta 2014

Kivi murtuu

Kivenkovaa vaan ei murtumatonta.
Pehmeä sammal syö kovaa pintaa,
vesi hiertää uomaa vuosi vuodelta,
 maa nielaisee pala palalta.

Kivi elottoman luonnon aines
liikkumattomana rapautuu.
Mikään ei ole ikuista,
kun aika on täynnä
pysähtyy vierivä kivi.

 
kuva Ari Kokkonen

16 kommenttia:

  1. Kivikään ei ole ikuinen ja maa-aines pysäyttää vierivänkin kiven aikaa myöten. Viisas runo.

    VastaaPoista
  2. Niin se on, mikään ei ole ikuista, ajatuksia herättävä runo.

    VastaaPoista
  3. Oi miten hieno runollinen ja kuvallinen vastaus.

    VastaaPoista
  4. Jaiks, ihana on murtuneenakin. Kiviaitaa olettaisin...

    VastaaPoista
  5. Upeasti olet saanut runoon elämänkierron.

    VastaaPoista
  6. Pehmeä sammal nakertaa kovaa kiveä - kiehtova ajatus, ja tosi!

    VastaaPoista
  7. Niin totta, mikään ei ole murtumatonta ei edes sellainen mikä on kivikovaa.

    VastaaPoista
  8. Vaikuttava kuvaus luonnonilmiöstä, joka koskee meitä ihmisiäkin.

    VastaaPoista