Pihakoivussa kohisee mahla.
Oksat levällään, onnesta lääpällään
koivu tarjoaa mahlaa makeaa
rungosta oksiin eliksiiriä tahmeaa.
Koivun kuningas, mahlanvartija
kolostansa tarkkailee.
Vilistää ohi jono muurahaisten,
ylös alas mahlaa etsien.
*
Risto Rasa: Toukka
Omenankuoressa on reikä.
Jos siihen painaa korvansa ja kuuntelee oikein tarkasti,
voi tuulen ja sateen ääniltä erottaa astioiden kilinää.
Toukka tiskaa.
Hienoja kuvia koivusta, syövätköhän toukat mahlaa :)
VastaaPoistaEhkä ne ovat mahlanvartijoita
PoistaMahlanvartijoita tarvitaan näin keväällä !!
VastaaPoistaNiin tarvitaankin
PoistaNäin keväällä "rakastan" koivuja, mutta syksyllä en, kun pudottavat niin paljon lehtiä pihallemme. Kauniit kuvat!
VastaaPoistaSamaa mieltä, koivut ovat kauneimmillaan keväällä ja juhannukseen saakka.
PoistaHyviä vartijoita.
VastaaPoistaHieno koivu
Kyllä, niitä tarvitaan.
PoistaKauniita kuvia kauniista koivuista! Tekisi mieli kiivetä tuohon puuhun :).
VastaaPoistaSinne minäkin kiipeäisin, jos uskaltaisin.
PoistaKyllä vaan koivu on kaunis! Kauniit kuvat.
VastaaPoistaSe on kaunis ja valkoinen tuohi rungossa on osa kauneutta.
PoistaTässä lähes aistii vanhan koivun uuden elon tuoksun:D
VastaaPoistaTähän aikaa koivut tuoksuvat hienosti.
PoistaSisäistin mahlanvartijan myyttiseksi olennoksi, haltijatyypiksi.
VastaaPoistaNiin minäkin..
PoistaKiva kielikuva - mahlanvartija :)
VastaaPoistaMurkkuralli on kyllä mahtavaa mahlakoivussa samoin perhosralli ainaski meillä. Makea maistuu pienillekin ja on suuri energianlähde. Mahlaa penskana otettiin puista ja joskus nytkin vielä sitä juon. Ja pitäähän tuommoista arvokasta ainetta jonkun vartioidakin. Kiva runo saa aina hyvälle mielelle.
VastaaPoista