perjantai 29. kesäkuuta 2012

Varjojen saarelta ulapalle

Rehevien aloeverojen ja palmujen takaa kuului kahinaa. Rilla terästi kuuloaan, joku liikkui. Maa kahisi kuin akelten alla. Kahina lähestyi, Rillasta se kuulosti nyt ryömimiseltä. Onko se vaaniva eläin, Rillaa puistatti.  Hän ei uskaltanut äänähtää eikä liioin liikahtaa. Sydän jyskytti ja kämmenet hikosivat.
- Huhuu, onko siellä joku, Rilla kuuli miehen kuiskaavan äänen.
- Täällä ollaan, Rilla kuiskasi ja helpottunut olo virtasi  lämpimänä aaltona päästä varpaisiin.
Kaktuksien takaa kurkkasi tuttu hahmo.
- Oi, Markku, olet pelastunut. Luulin, että en näe sinua enää, Rilla purskahti vapautuneeseen itkuun.
-  Onneksi löysin sinut. Olen tutkaillut saarta ja merta, miettinyt pakomatkaa. Huomasin lintujen kaartelevan jonkun matkaa merelle. Päättelin, että lähellä täytyy liikkua laivoja. Pari kaveria jäi tuonne rannan tuntumaan.  Olemme tekemässä lauttaa, lähdemme merelle. Haluamme pelastautua tältä saarelta.
Rilla kuunteli Markkua ja oli heti valmis mukaan lautalle.  Minun pelastajani, hän ajatteli.
- Nyt on aloitettava matkavarustelut. Vettä on kerättävä mukaan ja poimittava syötävää.

Markku ja Rilla kävelivät hiljaa hiipien kohti lautantekijöitä.  Rilla tunsi miehet Markun muusikkokavereiksi. Jani ja Leo olivat saaneet lautan jo kasattua, muutamia kiristyksiä tarvittiin vielä ja on tehtävä tukevat laatikot vesiastioille ja ruokatarvikkeille. Miehet olivat keränneet rantaan huuhtoutuneita astioita ja pulloja. Ne täytettiin läheisen lammen vedellä. Jokaiselle riitti puuhaa yllin kyllin. Hiljainen joukko aloitti aherruksensa. Kerättiin hedelmiä, aloeveraa ja kasvien juuria. Tulentekovälineiksi otettiin kuivia puulastuja ja kiviä. Vaivihkaa vilkaistiin puiden lomasta horisonttia kohti.  Näkyisikö laivan silhuettia ?
Aamu alkoi jo kajastaa. Markku hahmotteli karttaa kiintopisteenä lähtösaari. Ilmansuunnat olivat selvillä ja niiden perusteella pääteltiin mantereen sijaintisuunta.  Lauttaan lastattiin viimeisenä isoja pensaspalmun lehtiä aurinkosuojiksi. Kun auringosta näkyi jo pyöreä puolikupu, lähdettiin meloen matkaan kohti rannatonta ulappaa. Hetki oli juhlallinen, kukaan ei sanonut sanaakaan.
- Me pelastumme, Rilla kuiskasi ja muut nyökyttelivät.

**********************************************************************************
Tämä on jatkoa Varjojen saari- ketjujännäriin, joka alkoi Aikatherinen Pieniä sanoja-blogin haasteesta.
Jatkoin  Kiirepakolaisen tarinasta, jossa päähenkilöinä ovat Rilla ja Markku mukaan tulivat tässä jaksossa Jani ja Leo.  Pelastautuminen alkaa.

3 kommenttia:

  1. Hieno jatko! Tätä tarinaa on ollut hauska lukea;minneköhän henkilöt päätyvät seuraavaksi...

    VastaaPoista
  2. Saarella sattuu ja tapahtuu, jokaisella kirjoittajalla on oma näkemys.

    VastaaPoista
  3. Uh, ihanaa. He kenties pelastautuvat..... missähän kaikki muut ovat....

    VastaaPoista