Korpitiellä

Kiemurteleva metsätie päättyy lähes koskemattomaan korpeen. Sen kallioilla on hiljaista ja kaunista. Tuuli suhisee metsikön puissa ja jossain kukkuu käki. Seison hetken ihastellen, kunnes huomaan edessäni tulipalon raunioittaman  hirsirakennuksen.

Katselen tulen tuhoa. Rakennus näyttää shamaanien asumukselta. Kuvittelen mielessäni shamaanien loitsut, rumpujen kumeat soinnit ja savupiipusta kimpoavat kipunat. Miksi tämä kaikki on tuhottu ? Miksi tulipalon jälkiä ei ole purettu ?  Päässäni risteilevät kysymykset, enkä luule saavani niihin vastauksia.

Kun käännyn hieman, näen korpimetsän kätköistä pilkistävän kotamaisen rakennuksen. Kierrän rakennuksen taakse ja huomaan, että rakentaminen on jäänyt kesken, vain puolikas on asumiskunnossa. Mikä ihme tarkoitus lienee rakentajalla ollut ?






















Vieressä seisoo toinen rakennus, otaksun sen eräänlaiseksi vierasmajaksi tai ehkä se on rojua täynnä ja onkin varasto. Oikein arvioitu, kun raotan ovea. Täynnä tavaraa on.

Ihmettelen ja kuuntelen, puiden  oksistoissa suhisee tuuli, tikka naputtelee jossain pesäkolollaan ja käki on lopettanut kukinnan. Ympärilläni on syvä metsä ja vain sen äänet. 

Täällä voisi rentoutua ja nauttia luonnon helmassa kuin herrankukkarossa, ajattelen korpitiellä kotimatkalla.
Sinä, joka tunnistat paikan omaksesi, pane hihat heilumaan ja siivoa tulipalojäljet pois maisemaa rumentamasta.  Sen olet velkaa tälle kauniille korpimaisemalle.  
Vinkki,  kiskot vievät etelään ja tuovat  tänne takaisin.

**********************

Pakinaperjantai  289. haaste = Kiskojen viemä