Puistoa halkoo hiekkapolku, jota reunustavat isot vanhat koivut.
Edessä on Antti Chydeniuksenkadun silta. Puisto jatkuu sillasta eteenpäin Englanninpuistona.
Kaunis 1940-50-luvun omakotitalo on rakennettu aivan puiston reunaan.
Kuvasin talon kauniisti villiintynyttä puutarhaa.
Siellä kukkivat sinililjat, valkoiset narsissit ja mustat tulppaanit vapaasti levinneinä.
Siellä kukkivat sinililjat, valkoiset narsissit ja mustat tulppaanit vapaasti levinneinä.
Suloista kevätaikaa kuvissasi!
VastaaPoistaOli niin kaunista, että oli pakko kuvata.
PoistaTuollainen vanha puisto on varsinainen aarre, vielä joen varrella:)
VastaaPoistaTämä on tosiaan ihana puisto ja se jatkuu hyvin pitkälle muuttaen vain nimeään ja ulkonäköään.
PoistaKyllä tuolla onkin kiva kulkea ja nauttia luonosta ja sen kauneudesta!
VastaaPoistaJa aivan keskustassa.
PoistaTäälläkin jo vihertää vaikka sataa, sataa ja sataa koko ajan. Kaikki kukkani ovat kuin pieksettyjä ne ihanat tatsiat ja narsissit jotka viimeinkin uskalsivat avautua kylmästä.. Hienoja koivuja ja joki..
VastaaPoistaSade tekee tietysti hyvää, aurinko nostaa taas kaikki kukat ylöspäin sitten kun se ilmestyy. Ja ilmestyyhän se.
PoistaMiten valtavan kauniit koivikot,on ne vaan niin herkkiä puita. Ja aivan ihanat puistotiet kävellä, ei ole kovin erilaista niihin Aurajoen maisemiisi verrattuina.
VastaaPoistaAivan yhtä kaunista täällä on kuin Aurajoen rannoilla. Tosin jalavat puuttuvat ja tammet.
PoistaHieno puisto. On ihanaa nähdä kevään herkkää kauneutta täällä blogissasi, kun muuten en ole sitä tänä keväänä vielä nähnytkään.
VastaaPoistaOdotan kovin jo koivuihin viherrystä.
Tuosta puistosta tulee minulle vakituinen viihtymispaikka.
PoistaTuttuja maisemia! Enoni asui aikanaan Pakkahuoneenkadun toisessa päässä.
VastaaPoistaSinulle on Kokkola varmaan tuttua paikkaa. Pakkahuoneenkatu halkoo Neristanin läpi.
PoistaPeikko tykkää vihreästä.
VastaaPoistaOllaan Peikon kanssa samoilla aaltopituuksilla vihreän suhteen.
PoistaIhan muutamassa päivässä luonto on muuttunut vihreäksi, ihanaa!
VastaaPoistaIstahdin penkille. Hyräilen kevätlaulun. Otan vastaan vihreyden ja kuiskaan koivulle: rakastan.
VastaaPoista