perjantai 4. toukokuuta 2012

Rintamamiestalo

Punaiseksi maalattu rintamamiestalo näkyy kylää halkovalle tielle saakka. Rämeikköön aikoinaan raivatut pellot ja niityt ympäröivät sitä. Osa pelloista on jo puskittunut umpeen. Navetta ammottaa tyhjyyttään, enää ei  kannattanut pitää lehmiä. Peltoa oli liian vähän, jotta lehmiä olisi voinut lisätä.  Kannattavaan maitotilaan tarvittaisiin viisin- tai jopa kymmenkertainen määrä lehmiä entiseen verrattuna.

Punainen talo sai uudet omistajat, kun entiset muuttivat, samanaikaisesti lähtivät myös lehmät. Talosta kuului remontin ryskettä, vastamuuttaneet  halusivat rakentaa kaiken mieleisekseen - kellarista ullakolle saakka. Kaivuri jylläsi perustuksissa, kaivettiin uusia salaojia, kasvatettiin huonekorkeutta kaivamalla kellaria syvemmälle. Ilmatilaa ja avaruutta piti saada lisää.

Jouluksi oli remontti kutakuinkin valmis. Jouluvalot loistivat rintamamiestalosta kauas kylätielle saakka.  Keväällä alkoivat ongelmat. Ensin sairastui kuopus, sitten perheen äiti. Jatkuvaa nuhaa, ihottumaa ja hengenahdistusta. Lääkkeet ja antibiootit eivät auttaneet, astmapiiput hellittivät tukkoisuutta hetkeksi.  Tuskaisen epätietoisuuden jälkeen tilattiin kunnan terveystarkastaja paikalle.

Mitattiin ja otettiin näytteitä.  Jo löytyi sairastumiselle syy. Kellarin alapohja oli täynnä homekasvustoa ja sienirihmastot olivat nousseet jo seinille. Jos korjauksiin ei ryhdytä välittömästi, levittäytyy sienirihmasto koko rakennukseen. Talo sai asumiskiellon.

Syksyn koittaessa rintamamiestalo seisoo pimeänä syysillassa. Lumipeite peittää pihapolut ja portaat. Yksinäiset jäniksen jäljet näkyvät pihamaan omenapuiden alla.
Rintamamiestalon asukkaat ovat tehneet ratkaisunsa. Taloa ei kannata korjata, vakuutukset eivät korvaa rakennusvirheestä johtuvia vaurioita. Korjaaminen on liian kallista  ja epävarmaa. Tehdyssä peruskorjauksessa oli rikottu alapohjan kivipeti. Sen piti tuulettaa ja pitää alapohja kuivana.
Rikotun kivipedin kolhima talo on nyt ongelmajätettä.

**************
Pakinaperjantai 284. haaste = Kivipedin kolhimat

26 kommenttia:

  1. Sääli..näin käy usein.
    Miksei ihmiset nyt jo vihdoinkin ymmärrä, ettei kaikkea voi tehdä erilaiseksi.
    Vanha olisi ollut hyvä, ei olisi tarvinnut sellasta peruskorjausta, että oltaisiin kaikki muutettu.
    Vanha toimi hyvin, ei ollut hometta...
    Vanha vara parempi, kuin uudessa hyvä kauniimpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, vanhaa korjataan usein tuhoamalla hyvät ja oikeat alkuperäiset ratkaisut.

      Poista
  2. Ikävää tuo kaiken entisen repiminen , vanhoissa hirsirakennuksissa ei ollut hometta, vaikka seisoivat toistasataa vuottakin ilman ainuttakaan tapettia tai maalia. Niissä on nostalgiaa :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liian paljon tuhotaan vanhaa uusin menetelmin ja materiaalein.
      Muovi saa paljon tuhoa aikaan.

      Poista
  3. Tämä ei taida ollakaan fiktiota, vaan harmittavalla tavalla totta.

    VastaaPoista
  4. Todentuntuinen tarina. Kunpa ihminen osaisi enemmän arvostaa vanhaa ja ottaa jotain opikseen, useinkin monilta vahingoilta säästyttäisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ymmärrä mikä vanhassa ja hyvässä on huonoa, kaikki on toiminut hyvin. Usein saadaan huonompaa tilalle.

      Poista
  5. Näin sitä kai on ehditty remonteilla pilata monta rintsikkaa jotka voisivat ilman niitä olla vielä terveitä. Toivottavasti virheistä on jo opittu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko opittu virheistä liian myöhään ja liian paljon on jo menetetty.

      Poista
  6. Usein on tuollaisia tarinoita tullut esiin. Vanhaa on hyvä kunnioittaa..Hyvä pakina taas Arleena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhassa on myös sitä koettua hyvää tunnelmaa ja henkeä. Kiitos.

      Poista
  7. Ennen tehtiin erilailla, kerralla valmiiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja käsityönä aidoista ekologisista materiaaleista.

      Poista
  8. Näin se usein menee, kuljetit tarinaa taitavasti ja lukija pääsi pakinan imuun. Rintamamiestalon surullinen loppu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surullisia loppuja on kai jo liikaakin. Kalliiksi tulevat rakennusvirheet yhteiskunnallekin, esimerkiksi koulut ja muut julkiset rakennukset.

      Poista
  9. Meillä oli paljon vanhasaa asuinpaikassani rintamamiestaloja, niissä on jotain tunnelmallista, omistajat ovat itse rakentaneet ne ja ovat selvästi ylpeitä kättensä tuloksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näissä taloissa oli vielä sitä käsillä tehtyä, vaikka raaka-aineista saattoi olla pulaa siihen aikaan sotien jälkeen, tehtiin kuitenkin huolella ja oikein virheitä välttäen.

      Poista
  10. Oivoi, miten totta pakinasi onkaan! Ihan hirvittää, miten vanhaa, hyvin tehtyä mennään pilaamaan kun vanha väännetään väkisin nykytrendien mukaiseksi. Tuntuu, että nykyään ulkonäkö (korkeat huoneet) on tärkeämpää kuin terveet rakenteet. Ennen taisivat kirvesmiehet ymmärtää enemmän rakennustekniikan päälle kuin nykyiset ja lähimenneisyyden arkkitehdit. Karmeita juttuja saa kuulla uudisrakennuksista, jotka ovat susia jo syntyessään - tai pahimmillaan jo ennen valmistumistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen käytettiin kai sitä talonpoikaisjärkeä, hyviksi koettuja ratkaisuja, jotka kulkivat isältä pojalle. Nyt koulutetaan insinöörejä, rakennusmestareita ja arkkitehtejä pilvin pimein, mutta mihin se tieto taito on hävinnyt.

      Poista
  11. Kyllä tuollainen tapahtuma ja kokema voi viedä voimat ja suistaa mielen pysyvään masennukseen. Täytyy ajatella, että terveydellä on hintansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tuollainen kokemus häivy elämästä koskaan.

      Poista
  12. Tuo olisi kauhea kokemus. Meillä on taloyhtiössä katselmus ensi viikolla, hyvä, että pitävät huolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaista ei haluaisi tapahtuvan itselle eikä muille. Tosin julkisissa rakennuksissa homeongelmat ovat hyvin yleisiä ja ne menevät veronmaksajien pussista.
      Asunto-osakeyhtiöissä on rakentajan vastuu virheistä ja tuottamuksesta hyvin ankara eikä se aina pääty edes kymmenen vuoden jälkeenkään. Katselmukset on ehdottomasti pidettävä virheiden löytämiseksi.
      Toivottavasti ei mitään löydy.

      Poista
  13. Ennen puhuttiin ammattiylpeydestä alalla kuin alalla. Kunpa se nousisi jälleen sille kuuluvaan arvoon ja ohjenuoraksi kun toimeen tartutaan. Minkäänlaista fuskausta ei tule sallia. -Kuulin juuri, että eräästä uudisrakennuksesta (kerrostalo) oli sisäkatto pudonnut alas: onni onnettomuudessa, että perhe oli tuolloin toisessa huoneessa... Olisi voinut käydä pahastikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä rakentamisvirheet tuntuvat uskomattomilta, kun vertaa alalla olevaan koulutustarjontaan. Mutta kai se koulutus ei aivan saavuta tarvittavaa ammattitaitoa.

      Poista