torstai 2. helmikuuta 2012

Tilapäinen elämä

Mikä on pysyvää ?
Taivas, maa, aurinko, tähdet, kuu, 
tilapäistä kaikki muu.
Varjot viipyvät hetken,
  jatkavat matkaa.
Talvi, kevät, kesä, syksy
loputtomasti samaa jatkaa.
Vuodesta toiseen kiertää, toistaa
elämä ja poistaa
jokaisen meistä kerrallaan
tuntemattomaan.
Tilapäinen elämä.   

***************************

32 kommenttia:

  1. Onpa hyvä runo aiheesta.Taivas,maa,aurinko ja muut mainitsemasi pysyvät ja muu kaikki muuttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Näin se taitaa mennä meidän jokaisen kohdalla.

      Poista
    2. enimmältää juuri näin, vaan lopulta sitten joskus ei oo ees aurinkoo, ei kai paljo muitakaan lähitähtiä..kaikki on katoavaista niinhän se on

      Poista
    3. Kyllä se niinkin voi olla, vaan onneksi aurinko ei katoa.

      Poista
  2. Kuukin tuolla kumottaa, tilapäisesti pienenee ja suurenee:)

    VastaaPoista
  3. Valoisa ja seesteinen kuva ja runo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tänään oli kireää pakkasta, mutta aurinko paistoi.

      Poista
  4. Elämä meistä poistaa jokaisen vuorollaan, niinpä. Ja hieno kuvakin!

    VastaaPoista
  5. Kuvassa pidän valon ja varjon leikistä. Kolmioista. Runo on niin tosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näppäsin hieman graafisemman kuvan, kun osui sopivasti silmääni.

      Poista
  6. Rauhallinen hetki on kuvassasi, ja todella, niin katoava. Kohta se on pois.
    Hieno runo. Tykkäsin kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli pakko kuvata, kun huomasin valon ja varjon, lumen ja taivaan.
      Tunnelma on hetkessä.
      Kiitos.

      Poista
  7. Ei tänne tietääkseni ole vielä kukaan (joutunut?) jäämään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukaan ei ainakaan ole tullut kertomaan, että jatkaa jo uutta elämää.

      Poista
  8. Soljuva runo, kaunis kuva. Siitä on hyvä kokonaisuus tehty. Tämmöisessä sana- ja kuvamaisemassa on ilo kohdata tilapäinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Kaiken kiireen keskellä ei tule pysähtyneeksi miettimään kaiken tilapäisyyttä, väliaikaista se kaikki vain on. Aihe auttoi pysähtymään.

      Poista
  9. Hieno runo, kävisi laulun sanoiksi! Ja ONNEKSI tuo kuvan lumi ja talvi on tilapäistä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumi kaunistaa vain hetken. Aika rientää, kohta on kevät ja sitä rataa kierretään, kunnes kaikki on tilapäisyys on lopussa.

      Poista
  10. Hrmoninen kuva! Pakkaspäivät osaavat olla kauniita, ainakin kun katsoo sisältä.

    VastaaPoista
  11. Sanoiksi puit sen mitä minä kollaasillani yritin sanoa. Näin se vain on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä se ei miksikään muutu, kaikki on näin suunniteltu jossain.

      Poista
  12. Juuri näin! Taas runon sisällön lisäksi hyvä poljento, tykkäsin.
    Joskus tuo ajatus elämän kaikesta tilapäisyydestä saattaa masentaa, jopa kyynistää. Toisaalta tietoisuus ja ymmärrys siitä, että me olemme jokainen täällä vain hetken, lohduttaa ja opettaa meitä suhteuttamaan itsemme kaikkeen iäiseen, uskon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Masennus ja kyynistäminen hiipii joskus aina mieleen. Sairaana ajattelee aina pahinta, vaikka eihän sitä osaa arvioida olisiko se kuitenkin parasta. Valmistautuminen on vaikeaa. Omalle kohdalle on lähtöä vaikea ajatella. Helppo on ajatella, että joskus se on edessä ei nyt pitkään aikaan.

      Poista
  13. Kauniisti kirjoitettu, näkymä yli lumisten kattojen on samaan aikaan sekä haikea että toiveikas. Myös kuun vaihteet ovat tilapäiset.

    VastaaPoista
  14. Tästä tulee mieleen varsin pohjalainen ajatus (vaikken pohjalainen olekaan): Vain maa pysyy, muu pois katoaa. :)

    VastaaPoista