Kävelyreitillä

Ulkona oli sopivasti pakkasasteita ja tuulesta ei tietoakaan. Tämä on talven parasta aikaa, ajattelin  lähtiessäni pienelle kävelylenkille. Pujahdin harvoin kulkemalleni puistotielle, edessäni kohosi huurteinen mäntymetsikkö. Metsikön takaa pilkisivät valkoiset rakennukset. Olin Katariinan kalmiston  edessä, se rakennettiin 1700-luvulla. 
Kalmisto otettiin käyttöön vuosina 1710-11 ruton raivotessa. Tuolloin vainajia ei voitu haudata kirkon läheisyyteen. Nykyiset hautakammiot rakennettiin 1750-luvun puolivälissä.  Paikan  perustamisesta on vierähtänyt jo yli 300 vuotta.

 

Kuljin lähemmäksi, alue ja sen rakennukset hahmottuivat paremmin eteeni. Valkoiset, kiviaidan rajaamat rakennukset näyttivät moderneilta iästään huolimatta.

Kun syksyllä ja talvella 1710–1711 rutto raivosi maassamme, esivalta kielsi tuon vanhan tavan, jonka mukaan ruumiit haudattiin kirkkoihin. Kaupungeissa ne oli vietävä tullien ulkopuolelle ja haudattava syvälle maahan.

Vuonna 1772 uusi ruttoaalto uhkasi maata ja hallitus valitsi kenraali Ehrensvärdin ryhtymään suojelutoimenpiteisiin. Hän toisti kiellon, joka koski kirkkoon hautaamista, ja niin päätettiin siirtää kaikki ruumiit, jotka oli haudattu kirkkoon, syksystä lähtien Kolumäellä olevaan hautausmaahan. Suuruudeksi määrättiin säännöllinen nelikulmio, joka oli 15 syltä leveä ja 28 syltä pitkä.

Kun mäellä oli runsaasti kiviä, rakennettiin niistä kunnollinen kiviaita paikan ympärille. Aidan korkeus oli 10 korttelia eli 1,5 metriä. Se valmistui alkukesällä 1779.

Antti Chydenius laati ehdotuksen hautakammioiden sijoittamisesta pitkin hautausmaan ulkoreunoja ja niiden koosta mahdollisimman suuren yhtäläisyyden aikaansaamiseksi. Raatimies Juhana Rahmin hautaa oli pidettävä mallina. Ehdotus hyväksyttiin ja sitä noudatettiin paikkaa järjestettäessä. 

Nämä hautakammiot ovat edelleenkin tässä kalmistossa, kuten ne aikoinaan on suunniteltu ja rakennettu.
Kalmistoa ei enää käytetä, se on historiallinen muistomerkki  1700-luvulta. Seisahdun porttien eteen, koskematon lumi peittää koko alueen, yhtäkään jalanjälkeä ei näy.  

Kuljen eteenpäin ja korviini kantautuu iloinen mekastus. Abien penkkaripäivä on meneillään . Kuorma-autojen letka kiertää kaupunkia, nuoret ovat elämänsä edessä. On mietittävä mihin suuntaan jatketaan. Elämä odottaa.    

Kursiivilla olevat tekstit on lainattu  Kokkolan seurakuntayhtymän sivuilta.