Onnellinen mies

Akseli on onnellinen mies, joka elämänsä aikana ei ole mielestään kokenut suuria vastoinkäymisiä eikä pieniä takaiskuja. Ne Akseli osaa kääntää aina voitokseen. Kun vaimo joskus tuhahtaa, miten voitkin olla noin sinisilmäinen. Akseli vain vastaa, ruusunpunaisten silmälasien läpi näkee kaiken paremmin.

Eräänä hyvin pimeänä lokakuun iltana Akseli ajeli hyräillen kotia kohti. Yhtäkkiä, ennalta arvaamatta syöksyi iso uroshirvi tielle. Akseli yritti jarruttaa, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Hirvi lysähti auton konepellin päälle ja jäi siihen makaamaan. Airback laukesi  ja Akselilla oli vaikeaa saada puhelin käteensä. Hän onnistui kuitenkin. Poliisit tulivat tuota pikaa paikalla ja kyselivät, kuinkas täällä jaksetaan.  Akseli hätäili, miten hirvelle on käynyt, elääkö vielä.
Auto meni lunastuskuntoon. Akseli ei ollut moksiskaan. Hyvä, että kolari sattui, olikin jo aika vaihtaa vanha rötiskö uuteen, Akseli lohdutteli sairaalapetistä huolestuneita ystäviään.

Toinen tapaus sattui kylmänä pakkasyönä.  Ulkoa kuuluva ritinä herätti Akselin kesken makeinta unta. Akseli riensi ikkunaan, varastorakennus oli ilmiliekeissä. Akseli näppäili  hätäkeskukseen, saisiko palokunnan paikalle täällä palaa. Pillit ulvoen punaiset autot kiitivät pihaan. Mitään ei ollut enää tehtävissä paitsi jälkisammutus.
Vaimo laskeskeli, mitä kaikkea varastopalon mukana meni.  Polkupyörät, sukset, piironki, kaksi pakastearkkua täynnä syksynsatoa, takkapuut, talon työkalut ja lumikolat.
Akseli toppuutteli, älähän nyt murehdi. Onhan meillä vakuutus, joka korvaa. Rakennan uuden ja isomman. Myöhemmin Akselille selvisi, että varastorakennus oli alivakuutettu. Väliäkö sillä, sehän oli jo loppuunkulutettu.

Kuten meille kaikille niin Akselillekin sattui  pieniä takaiskuja.  Akseli oli jo yli kaksikymmentä vuotta käyttänyt samanmerkkistä keltaista vessapaperia. Se oli kaikkein parasta, kestävää, pehmeää ja sillä pyyhki hyvin. Kunnes eräällä kauppareissulla Akseli jähmettyi vessapaperikasojen äärelle. Hän seisoi kymmenen minuuttia etsien katseellaan sitä ainoaa oikeaa keltaista vessapaperia.  Ei sitä ei ollut.  Akseli oli vaikean valinnan äärellä. Oli vain valkoista kaksin-, kolmin- ja nelinkertaista.  Tuumailun jälkeen Akseli ajatteli, että nelinkertainen on lähinnä entistä paperia.
Vaimo ilahtui kovin, vihdoinkin  saatiin valkoista vessapaperia. Se sointuu niin hyvin vessan valkoisiin kalusteisiin. Akseli oli hieman hiljainen eikä ottanut osaa tähän iloon. Kun hän ensimmäisen kerran käytti  nelinkertaista, se tuntui ihan yhtä hyvältä kuin vanha keltainen.  Kolmannen kerran jälkeen Akselin oli pakko myöntää, että keltaisen loppuminen olikin hyvä asia.  Nyt Akseli ostaa seuraavat kaksikymmentä vuotta parasta nelinkertaista ja valkoista vessapaperia.

Akseli on onnellinen mies, joka muuttaa onnettomuudet epäonnettomuuksiksi. 

Pakinaperjantai  274. haaste = Epäonnettomuus