Talvi hupenee

 Tulppaanien aika on juuri nyt.  Aniliinit tulppaanit ovat kymmenessä päivässä edenneet tumman liloiksi. Edelleen kukkivat maljakossa joskin jo vanhentuneella charmilla. Milloin kukkien terälehdet putoavat ?  Ovat vieläkin tiukasti kiinni kukkavanassa. Ilmeisesti iloitsevat kukkimisesta eivätkä halua luovuttaa.
Juuri tuollaista on elämänilo. Loppuun saakka on iloittava..  

 Sunnuntaina ajelimme talvisen maiseman keskellä kotiin päin. Päivä on jo selvästi pidentynyt. Aurinko paistaa entistä pidempään. Iltapäivällä aurinko hullaantui  ja valaisi keltaiseksi koko taivaanrannan. Oli hehkuvan kaunista. Kuvasin kohti aurinkoa ja keltainen kehrä levisi auringon ympärille kuin leveä hymy.

 

Kotona katsahdin kaapin päälle. Totta se on, sydän on siellä missä koti on, muistuttaa taulun teksti.
Tänään mietin astiakaapin uudelleen järjestämistä. Mikään ei ole lopullista. Kun päähäni pälkähtää hyvä idea, sen toteutan. Nyt se jäi huomiselle päivälle. Tälle astiakaapille oli todellinen tilaus, sillä keittiökaappitila hupeni puoleen tässä uudessa keittiössä. Vanha Muuramen Neppari täydennettiin Mup-alakaapeilla ja sain mukavasti uutta lisätilaa. 

Kynttilöiden aika on päättymässä ja uuden kasvun aika on tullut. Vielä keramiikan keskellä on kynttelikkö, mutta kohta se antaa tilaa pääsiäisjutuille.  Pentikin kynttiläkulho, Kupittaan ja  Arabian Esteri Tomulan maljakot jäävät.
Auringonkukka aloitti kasvun tosi ripeästi. Tänään leikkasin jo siitä syötävää. Kylvin pienen ruukullisen herneenversoja. Helmikuun pakkasilla on mukava seurata vihreää kasvua.