Kaukaa Azoreilta matkusti mukanani ruskea, tuliperäisestä maasta lohjennut kivi. Katselen ja pyörittelen kiveä ja lomamuistot palaavat haikeina mieleeni. Ihana Atlantin saari, jossa kukoistivat ne kukat, joita me täällä pohjoisessa vaalimme puutarhoissa ja ruukuissa. Odotamme keväisin elonmerkkejä ja myöhemmin kesällä kukkimista.
Ruukussa kiven seurassa on myös simpukoiden kuoria. Ne vievät ajatukset merelle, lämpimän maan meren rannalle, jossa vesi on turkoosinsininen ja aallot pehmeän lämpimiä.
Kesästä on enää muistot jäljellä. Riisuin tänään terassilaatikoista jo kuihtuneet surffiniat. Poimin niistä vielä freesinä kukkivat oksat maljakkoon muistoksi loppukesästä.
*********
Makroviikot 26. haaste = Muisto
Sanasi, muistosi herättivät minun Azoritmuistoni tähän hetkeen..
VastaaPoistaIhana Atlantti. Sen jatkuva rauhoittava rytmi, turkoosinsinisyys jäivät sisälleni ja tuoksu..
Minäkin keräilen matkamuistoksi kiviä ja simpukankuoria.
VastaaPoistaJepulis, samaa tavaraa on tullut keräiltyä ja mukana tuotu sieltä sun täältä... Miten luonnon omat matkamuistot vain tuovat paikat ja tuoksut niin selkeästi mieleen, vielä vuosienkin kuluttua. Samaan eivät kykene muoviset matkamuistokipot ja -kapot... Kauniit yksityiskohdat kuvissasi...:)
VastaaPoistaKauniit kuvat muistoistasi!
VastaaPoistaNykyään on tyydyttävä vain
muutamaan kiviseen matkamuistoon,
kun on nuo painorajoitukset...
Osuvasti, oikein osuvasti; muistoja kesästä: kukkaloisto, lomamatkamuistot.
VastaaPoistaNyt on jo uskottava että män se! Täällä on jo kellertävä lehtimatto maassa.
Luonnosta löytyykin parhaat ja kestävimmät matkamuistot.
VastaaPoistahanne,
VastaaPoistaNyt on aikaa muistella turkoosia merta ja lämmittävää aurinkoa, kun ulkona vihmoo syyssade.
Anu,
Ne ovat parhaita muistoja.
Pitsit sekaisin,
Kiitos.
Hypistelin tuota kiveä ja nuuhkaisin sen tuoksua, muistot tulivat itsestään.
sirpa,
Tuo tulikivi on kevyempää kuin ns tavallinen kivi.
Kutuharju,
Kun yöpakkaset tulevat se on menoa lehdettömään syksyyn.
Sirokko,
Niin löytyvät eikä tarvitse rahapussia avata
Surffianako oli kukkasten nimi?! Tosi kauniin näköisiä, mutta minulle entuudestaan tuntemattomia.
VastaaPoistaKauniita muistoja matkaltanne!
Hypistelyn kera matkamuistosi, on kuin uusi matka. Lämpimiä muistoja!
VastaaPoistaSamoin, tykkään keräillä matkoilla simpukoita kotiin tuotaviksi.
Ihanan lämpöisiä muistoja. Ja hyvän teemankin sait tähän aikaiseksi. Kuvien "satunnaisesta" asettelusta pidän.
VastaaPoistaIhana pinta ruskeassa kivessä. Kuin meteoriitti :)
VastaaPoistaKauniita muistoja. Ylin kivi muistuttaa hohkakiveä!
VastaaPoistaUpeita kuvia!
VastaaPoistaMukava kun jaoit muistosi. Atlannin aallot täällä lähellä - vaan vähän kylmempinä.
VastaaPoistaAnne,
VastaaPoistaSurffiniat ovat kuin kerrottuja putunioita, ovat samaa sukua.
Liplatus,
Nämä matkamuistot ovat niin aitoja ja alkuperäisiä
Reija,
Asettelin nyt noin ja se näyttää kivalta. Kiitos.
Merike,
Rösöinen pinta on eläväinen.
Raija S
Vähän kyllä sitä muistuttaakin.
Heljä,
Syksyn myrskyt ja merivirrat viilentävät talvea kohti nuokin aallot.
Niin kauniita ja lämpoisiä muistoja sulla onkin ja kauniita kukkia myös.
VastaaPoistaJa pakko uskoa, että se kesä kyllä taisi mennä, nyt vaan odotetaan sitä kevättä sitten!
Siinä pöllähtivät monien muistot ja samanlaiset aarteet mieleen! Minun "arvoikkain" kiveni on kylläkin varastettu (lue= huono omatunto) Masadalta. Sielt' ei olisi ssanut poimia mitään! Vienkö takasin...
VastaaPoistaOih, mitä ihania muistoja! Me mietittiin matkaa Azoreille, mutta päädyttiin kuitenkin tällä kertaa ajankohdan (aikainen kevät) takia Etelä-Ranskaan. Joskus kyllä suuntaamme vielä Azoreille. Ihana tuo röpelöinen kivi!
VastaaPoistaMuistot ovat aarteita. Varsinkin keskimmäinen kivikuva on upea!
VastaaPoista